Miten Sinä selität sen, että lapset voivat aina vaan huonommin?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Rouva Hulda Huolestunut
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mikä on Sinun selityksesi sille, että lapset voivat aina vaan huonommin?

Mistä voi mielestäsi johtua, että esim:
- ilottomia lapsia näkee aina vaan enemmän
- raivokohtauksia saavat lapset lisääntyvät koko ajan
- levottomia lapsia on iso osa ikäluokasta
- yhä useammat lapset eivät osaa syödä normaalia ruokaa

Ihan vaan mielenkiinnosta kyselen.

Lapset ovat kodin ulkopuolella hoidossa ja vanhemmat antavat lapsilleen liikaa vapauksia. Se on ihan totta, että rajat ovat rakkautta. Lapset tuntevat, että heistä välitetään enemmän, mitä enemmän heitä valvotaan. Jotkut voi valehdella itselleen olevansa hyviä ymmärtäviä vanhempia, kun lapset saavat mennä ja kokeilla, mutta se on puppua se. Vanhempien ei kuulu ikinä olla lastensa kavereita millään tasolla. Minä pidän lapseni lapsina niin kauan kuin mahdollista, kun lapsia he ovatkin. Säästän myös heidän viattomuutensa niin kauan kuin mahdollista. Meillä ei laitella hiuksia miten sattuu, eikä rei'itetä vartaloa (muuta kuin pikku nappikorvikset), eikä tatuoida ihoa tai muuta vastaavaa. Yritän parhaani mukaan tarjota lapsilleni mahdollisimman asiallista tietoa ja säilyttää heitä niin hyvin kuin mahdollista, kunnes täyttävät 18 ja asuvat kotona ja mielelläni vaikka vieläkin pidempää. Sen jälkeen toivon, että opit ovat menneet perille. :)
 
Suoritus/kilpailuyhteiskunta (yhteiskunnan mätä näkyy herkästi reagoivissa lapsissa)
Huonolaatuinen ruoka (pilalle jalostettu, puhdistettu, käsitelty jne)
Rokotteet ja lääkkeet
Jatkuva kiire, tekemisen paine (palataan suorittamiseen)
Töllö sekä leikit/lelut jotka eivät kannusta luovuuteen
Levoton/nopeasti muuttuva aikakausi

Kompaan tätä muuten, mutta rokotteet ei mun mielestäni ole pahasta. Ylilääkintää kyllä tapahtuu.
 
Mä luulen että syynä ei ole perheet itsessään vaan tukiverkostojen olemattomuus. Sosiaalisten kontaktien vähyys, tai yksipuolisuus. Siis entinen "kylä kasvattaa lapsen" -meiningin puute. Ja lasten menemisten liika kontrollointi. Kun mä olin pieni mentiin porukassa paikasta toiseen. Vanhemmat ei välttämättä tiennyt mihin, mutta muut aikuiset katsoivat kuitenkin aina ohimennen vierestä, mitä kakarat tekee ja tiesivät mihin vattupuskaan raapiutunut elämän uhri piti palauttaa. Nykyään ei kyläillä sillä tavalla. Kiire on kaiken pahan alku ja juuri. Täällä harvaan asutulla maaseudulla ihmiset vielä edes tietää toisensa, mutta kerrostaloissa jotkut ei tunne yhtäkään naapuria.
 
Viimeksi muokattu:
Vanhemmat on mukavuudenhaluisia. Pitää olla kaikki viimesen päälle helpointa mahdollista, että elämä olis kivaa. Viis lapsista, tai siitä mikä heille olis tärkeintä. Eli se vanhempien tylsä arki.
 
vanhemmuus on hukassa.
"suomessa lapset voi paremmin kuin koskaan aiemmin" ,mitä lie on siinäkin mitattu ? harrastusten määrää ? naurun määrää ? käytössä olevan rahan määrää ? koulutusta ? ystävien määrää ?
 
Non compos mentis: Mä luulen, että nykyajan ongelma on yhteisöllisyyden ja tukiverkostojen puute. Ne lapsiperheet, joilla on läheisiä tukenaan, ystäviä ja kavereita, tuttuja naapureita ja muita ihmisiä tarvittaessa apunaan, jaksavat arjen keskellä paremmin kuin ne, joilla ei ole. Ja jos käy niin, että vanhemmat eivät tahdo enää jaksaa...oli kyse sitten valvotuista öistä, työstressistä, sairauksista, rahapulasta tai mistä tahansa..., se heijastuu myös heidän lapsiinsa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;22342296:
Tarkoitan sitä, että hyvin monet ovat sitä mieltä, että raha ei tee onnelliseksi ja että köyhän lapset ovat onnellisempia, koska köyhissä perheissä rahan sijasta lapset saavat rakkautta. Joten tuon logiikan mukaanhan köyhyyden lisääntymisen pitäisi lisätä ihmisten onnellisuutta. Ja jep, en ole koskaan ollut sitä mieltä, että köyhässä perheessä olisi muka enemmän rakkautta. Eiköhän ole kyse muista asioista kuin siitä rahasta tai sen puutteesta, miten paljon kukin lapsi kotonaan rakkautta saa.

En usko, että kukaan on ollut sitä mieltä, että todellinen köyhyys olisi hyvä asia - tai toisaalta että onneen tarvitaan suuri omaisuus. Eiköhän kaikki siltä väliltä ole helpoin tie onneen, mikäli vauraustaso siihen voi vaikuttaa. Sopivasti on hyvin, kuten monessa muussakin.

Silti uskon, että köyhyyden lisääntyminen on syy myös mm. lisääntyneeseen syrjäytymiseen ja nuorten pahoinvointiin. Tai se taisi tilastollisesti mennä niin, että yhä isompi osa nuorista voi hyvin, mutta niitä todella huonosti voivia on enemmän kuin 10 v sitten.

Lohduttava ajatus, että köyhissä perheissä olisi enemmän rakkautta. Pidetään se kuitenkin vaan lohtuajatuksena, kunhan ei ajatella, että köyhyys on hyve.
 
[QUOTE="vieras";22342340]vanhemmuus on hukassa.
"suomessa lapset voi paremmin kuin koskaan aiemmin" ,mitä lie on siinäkin mitattu ? harrastusten määrää ? naurun määrää ? käytössä olevan rahan määrää ? koulutusta ? ystävien määrää ?[/QUOTE]
Muistaakseni lasten itsensä kokemaa tyytyväisyyttä omaan elämäänsä.
 
[QUOTE="minä";22342204]Päivähoitoon viedään liian aikaisin, tarha kasvattaa! Liian aikainen ero äidistä ja tarhassa liian suuret lapsiryhmät.[/QUOTE]

Kotihoithan on lisääntynyt kun valtio alkoi sitä tukea aina 3 v asti. Niukasti tietenkin, mutta kuitenkin. Luin taannoin tilastojakin asiasta.
 
Minusta on älytöntä, että samalla lapsella, jota kielletty kävelemästä yksin lähikirjastoon, on joku satojen eurojen kännykkä. Kaikki, joilta moinen elektroniikkahärveli puuttuu, ovat kelpo riistaa kiusaajille. Mikä tässä mättää?

Vapaudet väärissä asioissa, jos näin suuren arvolatauksen uskallan pöytään iskeä.

Meikki ja poikaystävät ok 10-vuotiaan kohdalla, mutta ei ok vaikkapa paistaa itsekseen kananmuna välipalaksi.

Minun ainakin vaikea tajuta näitä juttuja. Tytöillä on suhteellisen vapaa reviiri museoiden, kirjastojen ja vastaavien suhteen, mutta pidän valvonnassa ystävyyssuhteet ja mitä niiden sisällä tapahtuu, sekä valvon kulutusta. En myöskään osta mitään ökykamaa heille. Omalla puhelimellanikaan ei tekstaamista ja soittamista kummempaa suoriteta.
 
Silti uskon, että köyhyyden lisääntyminen on syy myös mm. lisääntyneeseen syrjäytymiseen ja nuorten pahoinvointiin. Tai se taisi tilastollisesti mennä niin, että yhä isompi osa nuorista voi hyvin, mutta niitä todella huonosti voivia on enemmän kuin 10 v sitten.

Juuri näin :) Ja mitä tulee tuohon todelliseen köyhyyteen, niin Suomessa taitaa olla varsin vähän esim aliravittuja lapsia tai lapsia, jotka asuvat vanhempineen sillan alla.
 
Niin ja köyhyydestä vielä. Sikälihän ei olla köyhiä oikeastaan kukaan kun on varaa ruokaan, jonkinlaisiin sopiviin vaatteisiin ja kotiin. Toisin on monessa muussa maailmankolkassa.
Raha aiheuttaa aika paljon luovuuden puutetta. Liikaa leluja jotka puhuu itse. Liikaa krääsää ja roinaa jotka jaksaa kiinnostaa päivän, kaksi ja lisää vaan ostetaan sitten.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;22342350:
Non compos mentis: Mä luulen, että nykyajan ongelma on yhteisöllisyyden ja tukiverkostojen puute. Ne lapsiperheet, joilla on läheisiä tukenaan, ystäviä ja kavereita, tuttuja naapureita ja muita ihmisiä tarvittaessa apunaan, jaksavat arjen keskellä paremmin kuin ne, joilla ei ole. Ja jos käy niin, että vanhemmat eivät tahdo enää jaksaa...oli kyse sitten valvotuista öistä, työstressistä, sairauksista, rahapulasta tai mistä tahansa..., se heijastuu myös heidän lapsiinsa.

Mutta moni tahallisesti vetäytyy pois näistä suhteista. En tarkoita työn perässä muuttavia, vaan siis sitä yksityisyyden palvontaa, joka nykypäivänä ei kestä yllätysvieraita eikä yövieraita millään varoitusajalla ja vaatii 200 neliötä neljälle ihmiselle, ettei vaan tarvis toista kohdata kotosalla. Kuinka moni muistaa milloin viimeksi jutteli vaikka vanhempiensa sisarusten kanssa?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kotilohikäärme;22342329:
Mä luulen että syynä ei ole perheet itsessään vaan tukiverkostojen olemattomuus. Sosiaalisten kontaktien vähyys, tai yksipuolisuus. Siis entinen "kylä kasvattaa lapsen" -meiningin puute. Ja lasten menemisten liika kontrollointi. Kun mä olin pieni mentiin porukassa paikasta toiseen. Vanhemmat ei välttämättä tiennyt mihin, mutta muut aikuiset katsoivat kuitenkin aina ohimennen vierestä, mitä kakarat tekee ja tiesivät mihin vattupuskaan raapiutunut elämän uhri piti palauttaa. Nykyään ei kyläillä sillä tavalla. Kiire on kaiken pahan alku ja juuri. Täällä harvaan asutulla maaseudulla ihmiset vielä edes tietää toisensa, mutta kerrostaloissa jotkut ei tunne yhtäkään naapuria.

Peesi. Eihän ne äiditkään aina kotiin jäänneet lasten kanssa, mutta lasten hoito hoitui isovanhempien, sukulaisten tai hyvien tuttujen toimesta. Lapsilla oli ympärillä USEITA turvallisia aikuisia joihin lapsi saattoi luotta. Nykyään tuntuu että monella lapsella on vain se äiti ja isä. Ja liian usein vaan toinen noistakin. Lapsenkin tukiverkko oli laaja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;22342385:
Juuri näin :) Ja mitä tulee tuohon todelliseen köyhyyteen, niin Suomessa taitaa olla varsin vähän esim aliravittuja lapsia tai lapsia, jotka asuvat vanhempineen sillan alla.

Huonosti ravittuja lapsia on paljonkin (tai ennemminkin hyvin köyhällä ravinnolla ravittuja) - paremmissakin piireissä. Suomessa perheille tarjotaan aina asunto, joten sillan alle ei lapsiperhe fyysisesti joudu. Suomessa köyhyys kuitenkin lisääntyy, voiko sitä kiistää?
 
Mutta moni tahallisesti vetäytyy pois näistä suhteista. En tarkoita työn perässä muuttavia, vaan siis sitä yksityisyyden palvontaa, joka nykypäivänä ei kestä yllätysvieraita eikä yövieraita millään varoitusajalla ja vaatii 200 neliötä neljälle ihmiselle, ettei vaan tarvis toista kohdata kotosalla. Kuinka moni muistaa milloin viimeksi jutteli vaikka vanhempiensa sisarusten kanssa?

:wave: Eilen. Mutta me ollaankin omituinen sakki, kun sekä siskoni perheineen että vanhempani asuvat samassa taloyhtiössä. Eikä systerin ja mun esikoisenikaan kauas ole menneet...siskonpoika asuu 150 metrin päässä ja mun tyttö 1,5 km päässä. Huomenna olen menossa esikoisen kanssa kirjamessuille, viikon päästä tulee nuoriso kekripäivälliselle jne.

Mutta noita yllärivieraita minäkään en kotiini halua. Ihan vaan siksi, että mulla on epäsäännölliset työajat ja teen töitä kotoa käsin. Nukun muutenkin aivan liian vähän, joten en halua menettää vielä lisää yöunia sen vuoksi, että osa työajasta meneekin vieraiden kestitsemiseen.
 
[QUOTE="julla";22342420]Peesi. Eihän ne äiditkään aina kotiin jäänneet lasten kanssa, mutta lasten hoito hoitui isovanhempien, sukulaisten tai hyvien tuttujen toimesta. Lapsilla oli ympärillä USEITA turvallisia aikuisia joihin lapsi saattoi luotta. Nykyään tuntuu että monella lapsella on vain se äiti ja isä. Ja liian usein vaan toinen noistakin. Lapsenkin tukiverkko oli laaja.[/QUOTE]

Ei välttämättä. Sama kuin luullaan, että nykyään kehittyvissä maissa on kaikilla laajat suvut ja tukiverkot... ei pidä paikkaansa. Mies saattoi olla jossain monista sodista ja kahnauksista, lapset oli jätettävä yksikseen, kun meni lypsylle tai töihin tehtaaseen yms. Pieni lapsi saattoi olla yksin vastuussa vielä pienemmästä ja onnettomuuksia tapahtui. Siitähän tämä Suomenkin päiväkotijärjestelmä sai alkunsa; köyhien perheiden onnettomista elinolosuhteista.
 
Kyynisten, negatiivisten ja elämäänsä kyllästyneiden vanhempien vuoksi (joiden monien kommentteja on tässäkin ketjussa). Jos aikuisten suhde elämään on toivoton, ei uskota nuoriin eikä tulevaisuuteen, niin kyllä se omiin lapsiinkin ja nuoriin yleensäkin heijastuu. Nuoret vain heijastavat yhteiskunnan koko tilaa ja eniten sitä, millaisia aikuisten asenteet ovat. Kannattaisi jokaisen aikuisen omalta osaltaan miettiä, millaista asennetta kylvää ympärilleen.
 
Olisko yksi syy myös se että vallalla on asenne "pitää näyttää ulospäin paremmalta mitä on"? Eletään yli varojen, vanhemmat siis, ja se mallia ajetaan sellaisenaan suoraan lapsiin. Mikään ei riitä, kaikessa pitäis olla parasta. Materia tuo arvostusta jne. Lapset ei ymmärrä rahan fonktiota tuossa yhtälössä. He vaan näkevät sen mitä toisilla on ja mitä itsellä ei. En tiedä saako kukaan kiinni ajatuksesta, en nyt saa sanoja paperille...
 
Ökyilystä: en tiedä onko lama-aika jotenkin lisännyt tätä ökyilyä. Tarkoitan, että jos itse elit lama-ajan lapsena ja perheellä oli rahasta tiukkaa. Ehkä rahan puute on vaikuttanut vahvasti, materiasta on tullut pääasia koska itsellä sitä ei ollut. Muistellaan vieläkin sitä, kuinka lapsena tuntui pahalle kun muilla oli hienot vaatteet ja lelut. Köyhäily on sitten siirtynyt omaan itseen käänteisenä, eli ostetaan lapselle parasta mitä saa. Ja kuvitellaan, että raha tuo sen onnen.
 
[QUOTE="vieras";22342105]Sanoisinpa, että nykyään perheen yhteinen "laatuaika" on aika vähäistä. Päivät menee painaessa töitä peräsuoli pitkänä ja illalla on sitten kotihommat vielä hoidettava. Lapset eivät kerkeä saamaan päiväkodissakaan niin paljoa huomiota kun tarvitsisivat kun kunnalla on rahapussin nyörit niin tiukalla, että kaikessa säästetään. Aikaisemmin sukulaiset hoisivat enemmän lapsia yhdessä ja pari sukupolvea saattoi asua samassa taloudessa, mutta nykyään yksin on pärjättävä ja valitettavasti aika on rajallista.[/QUOTE]


Milloin ennen? Ainakin omassa lapsuudessani, vanhempani oli pitkät päivät töissä, heillä oli omat harrastuksensa ja menonsa. Ei ollut iltapäiväkerhoja yms eli avain kaulassa kuljimme koulusta tyhjään kotiin ja ei meille vanhemmilla ollut aikaa läheskään niin paljon, kun mitä itse näen suuremmassa osassa perheissä nyt olevan.
 

Kuumimmat

Yhteistyössä