Miten selvitä avioerosta? Lapset alakouluikäisiä.

Nyt se sitten tapahtui, päätös erosta tuli todeksi. Mies tästä on jo pitempään puhunut, itse aikaisemmin olin kovastikin sitä mieltä. Mies tässä jättämässä, vaikka yhdessä päätöksen nyt teimmekin. On aika tyhjä olo. Lapsia 2, alakouluikäisiä ovat. Miten tästä heillekin voi kertoa? Se on ehkä ahdistavin puoli tässä. Itsellä melkein helpottunut olo, niin riitaista ja kamalaa tämä on pitkään ollut. Itsellä tunteita vielä jonkinverran olisi, mutta mies ei kuulemma tunne enää oikein mitään.

Miten kerroitte lapsille erosta? Mitä käytännön asioita kannattaa tietää? Miten jaksaa lähivanhempana? Rahasta ei pitäisi olla tiukkaa, mutta muuten jaksaminen tulee varmasti olemaan kortilla. Ystäviäkään ei liikaa ole, mitenhän tästä vielä selviää?

 

Hyvin sä selviit.
Parempi yksin lasten kanssa kuin huonossa suhteessa.
Mä olen eronnut ja olin yksin 3 alle kouluikäisen kanssa, ja meillä meni paremmin kuin ikinä ennen.

 

Samaa sanoisin, hyvin selviät. Itse erosin myös vajaa vuosi sitten ja jäin 17 vuotta kestäneen liiton jälkeen yksin kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa. Koskaan en ole ollut onnellisempi kuin nyt. Hetken se ero kirpaisee mutta sitten huomaat pian mitä kaikkea ihanaa elämällä on sulle tarjottavana. Kaikkea hyvää sulle!

 

Kiitos ihanan kannustavista vastauksista. Hirvittää vaan just tämä alku, ja se miten lapset selviävät. Ei ole helppoa ollut heillä tähänkään asti, mutta nyt sitten vielä tämä. Se kertominen vielä, miten kerroitte? Yhdessä, erikseen?

 

Me kerrottiin yhdessä miehen kanssa, selitettiin miksi päädyttiin siihen tilanteeseen ja yritettiin kääntää asia mahollisimman positiiviseksi lasten silmissä. Lapset ottivat asian hyvin ja nykyään ovat rauhallisempia ja tasapainoisempia kuin koskaan. Tottakai kun ei tarvitse enää elää siinä kireässä ja ahdistavassa ilmapiirissä jossa aikaisemmin ja katsella surullista ja masentunutta äitiä. Nyt me voidaan kaikki hyvin ja ollaan onnellisia. Paljon puhuttiin erityisesti vanhimman lapsen kanssa erosta ja yritin vastata mahdollisimman rehellisesti ja esimerkkejä käyttäen lapsen kysymyksiin.

Niin ja ennen kuin kerrottiin lapsille, sovittiin yhdessä miten kerrotaan. Eli että ollaan samoilla linjoilla ja muistetaan painottaa ettei ero johdu millään tavalla lapsista tai etteivät he olisi voineet siihen vaikuttaa. Googlettamalla löytyy hyviä vinkkejä miten lapsille kannattaa kertoa.

 

Hanki itselles mielialalääkitys jos tuntuu kovin ahdistavalta. Mulla se oli todella tarpeen eromisvaiheessa, jo ennenkin sitä. Mä kerroin yksin lapsille erosta, kun exän kans ahdisti jo samassa huoneessa olla. Lapset vaikutti helpottuneilt jo silloin, kun sai tietää, ettei jatkuva raju riitely jatkuisi enää. Erosta selviää kyllä, vaikka koville se ottaisi. Lapset selviää helpommin yleensä kuin luulisi

 

Hanki itselles mielialalääkitys jos tuntuu kovin ahdistavalta. Mulla se oli todella tarpeen eromisvaiheessa, jo ennenkin sitä. Mä kerroin yksin lapsille erosta, kun exän kans ahdisti jo samassa huoneessa olla. Lapset vaikutti helpottuneilt jo silloin, kun sai tietää, ettei jatkuva raju riitely jatkuisi enää. Erosta selviää kyllä, vaikka koville se ottaisi. Lapset selviää helpommin yleensä kuin luulisi

Jos ahdistaa, lääkitse tunteesi tukkoon. Voi jeesus tätä touhua.

 

Jos ahdistaa, lääkitse tunteesi tukkoon. Voi jeesus tätä touhua.

Mä eronneena ymmärrän kyllä, että lääkitys voi olla tarpeen.

Minä alkuun itkin vähän joka paikassa, purskahtelin itkuun kesken työpäivän. En kyennyt nukkumaan, ja autoa ajaessakin purskahtelin itkuun. Saatoin siis olla todella vaarallinen esim. liikenteessä - ja ihan pakkohan sitä on kuitenkin liikkua, käydä kaupassa yms.

Mutta ihan ensimmäiseksi en sitä lääkitystä kuitenkaan hankkisi.

Toisaalta sitä voi tarvita ihan alkuun, että selviää käytännön järjestelyistä. Kun niiden yli pääsee, niin mielestäni helpottaa.

 

Mulla edessä sama tilanne. Viikonloppuna päädyttiin eroon, mä tein aloitteen, mutta olisin vielä ollut valmis yrittämään, mies ei. Nyt aamulla hän lähti kodistamme ja jätti avaimet naulaan, tavaransa hakee kai joskus.
Vaikeinta on juurikin lapselle kertominen (6v), hän rakastaa isäänsä kovasti ja mieheni on aina ollut hyvä isä, mutta eilen sit vaan rupes kuulostaa siltä, että hän hylkää lapsemmekin...vaikka lopulta sitten sanoi haluavansa olla tekemisissä lapsensa kanssa.

Voimia vaan sinulle, ollaan vahvoja ja selvitään. Aikansa se varmasti ottaa.

 

Voimia sulle. Kyllä siitä selviää, rankinta on ehkä juuri näyttää vahvalta lapsille.
Kertokaa yhdessä isän kanssa ja "myykää" heille ajatus kahdesta kodista entisen yhden sijaan. Toivottavasti lasten isä kantaa osan vastuustaan. Silloin saT sinäkin aikaa välillä vetää henkeä.

 

En ole eroa kokenut, mutta omasta kokemuksesta voin sanoa että lapset selviytyy kriiseistä huomattavasti paremmin kuin aikuiset. Lapset ajattelee asioita yksinkertaisemmin eivätkä väännä ja käännä ja vatvo asioita. Oma isäni kuoli kun olin 14 vuotta, surin tietenkin rakasta isää, mutta muuten ajattelin vain että onneks meillä on paljon rahaa että pärjätään.
Niinkuin moni jo sanoikin, miettikää tarkasti yhdessä mitä ja miten lapsille kerrotte ja sitten mahdollisimman positiivisesti. Ihan yksinkertaisia juttuja vaikka tyyliin: Sittenhän teillä on kaks karkkipäivää viikossa, äidin luona keskiviikkona ja isin luona perjantaina.

 

Itse tulin tänne juurikin katsomaan josko aiheesta löytyisi jotain tsemppaavaa.meilläkin miehen kanssa varmaankin ero edessä.2 päivää on nyt ollu ryyppäämässä enkä päästänyt sitä eilen kotiin kerta taas oli juonu vaikka pyysin ettei juo.nyt vaan jostain tarvitsis saada voimaa ja sanoa lopullinen ei,tiedän että pyörrän taas puheeni 100 kerran ja kohta taas ollaa samas tilanteessa.eron syihin kuuluu monia muitakin syitä kun juominen ja turhat lupaukset.olen eronnut aikaisemmunkinja tiedän että siitä selviää ja srn jälkee elämä oli ihanempaa kuin kuin koskaan aikaisemmin.nyt jäisin 3 lapsen kanssa yksin ja en todellakaan tiedän miten tulen pärjäämään kaikkien asioiden kanssa tai pärjäämään varmaan mutta mistä sitä voimaa saa tarpeeksi ja näinä eron hetkillä olen kun perseeseen ammuttu karhu.voimia ap:lle ja anteeksi että tulin ketjuusi avautumaan.

 

Tärkeintä on - vaikka on toki vaikeaa - että pysytte lapsien silmiin väleissä miehesi kanssa. Pahinta mitä lapselle voi tapahtua on muuttua välikapulaksi vanhempien erossa. Eli ei mitään : isäs sitä ja isäs tätä juttuja (puolin ja toisin). Ei toisen mustamaalamista. Koska lapsille te olette aina ISÄ JA ÄITI. Eikä sitä saa lapsilta riistää alkamalla panetella toista.

Mä olen ollut koko elämäni vanhempien riitojen välikapula. Kun itsestäni tuli äiti, romahdin. Vasta silloin tajusin miten väärin vanhempani olivat minua kohtaa tehneet. Olkoonkin heillä riitansa. Olkoonkin eriävät mielipiteet. Mutta minulla on oikeus tuntea isä ja äiti sellaisena kuin MINÄ heidät näin.

 

kiitos vielä kerran, ihanat ihmiset, ihan mahtavista viesteistä. Laitan kyllä tämän ketjun talteen, ja lueskelen sitten kun on vaikeaa. Tänään olin töissä, ja hammasta purren selvisin päivän läpi. Lapsille ei vielä olla kerrottu, tänään tai huomenna on sitten sen aika. Itselläni on vielä tosi uskonnollinen suku, joten sieltä tulee varmaan vielä tuomitsevia puheitakin. Mutta selviän tästä! Vähän kyllä hirvittää, ihan kuin olisi kallion kielekkeellä. Täytyy vain toivoa että siellä alla on jotain mukavaa, eikä pelkkiä kiviä...

 

Täällä kanssa puntaroidaan mitä tehdään. Erotaanko vai saadaanko suhdetta vielä kuntoon.
Vaakakupissa painaa aika paljon 3 alaikäistä lasta.