Miten selvitä vaikeasta asiasta joka on vain pakko hoitaa?

[HippuTAR]

Mulla on tulos reilu viikon päästä sellanen palaverin tyyppinen juttu jossa mun pitäis puhua asiasta josta mun on vaikea puhua edes yhdelle ihmiselle, saati sitte ku niitä ihmisiä on 5-6.

Tähän asti oon onnistunu oleen ajattelematta asiaa mutta nyt se alkaa väkisin tunkea ajatuksiin. Ja aina ku se mieleen tulee niin koko ajan pahenevasti alkaa tuntua myös että pukkaa paniikkioireita... Tekis mieli vaan perua koko juttu, soittaa että annetaan olla, unohtakaa koko systeemi. Mutta kun ei oikeesti voi.

Ja mitä hittoa mä teen jos mulle oikeesti iskee paniikkikohtaus sielä?

 

[HippuTAR]

Niin ja se vielä että tommoset muutaman ihmisen palaverit yms. on mulle tosi vaikeita paikkoja muutenkin, vaikka puhuttais jostain mistä mielelläni puhuisin.

 

[viera.s]

Onko niitä muita pakko olla niin paljon? Eihän tämä mikään työjuttu kuitenkaan ole?

Jotain lääkkeitäkin tietysti on saatavilla ja jos muutenkin asia on sinulle ongelma, ehkä kannattaisi käydä lääkärin juttusilla. Esim. beetasalpaaja voisi olla turvallinen vaihtoehto, se ei laita päätä mitään sekaisin, mutta poistaa jännittämisen fyysiset oireet. Terveyskeskuksesta et tosin välttämättä ehtisi saamaan aikaa ennen tätä palaveria.

 

[mietin]

Saisitko lekurilta jtn.ahdistusta lievittävää? Ei varmaan nitään diapameja tartte, vaan semmosia, soka hiukan rauhoittaa ja tasoittaa?
Itse olen se, jolle saattaa tulla paniikkikohtaus tai jtn vastaavaa, just vaikka ruuhkassa (vaikka istusin yksin omassa autossa), tai kaupassa, missä paljon ihmisiä ja silloin on vaan yritettävä saada ne ajatukset muualle. Jos voisit "psyykata" itseäs vaikka sillä, että ei kukaan huomenna muistele sitä, millä tavoin asiasi esitit ja semmonen vanha "totuus" on se, että tän päivän uutiset on huomisen jätepaperia.. Jos sun on pakko se tehdä, niin kyllä sä siihen varmasti pystyt! Onko "yleisö" sulle tuttua? Jos ei, niin sitten on hyvin helppo aatella, ettei ne "tunne mua, enkä koskaan enää näe niitä..".

 

[matjushka]

Itselle myös tuollaiset tilanteet vaikeita ja olen monesti itkenyt esim lääkärissä ja työkkärissä ihan vaan sitä paniikkia. Olen kuitenkin huomannut ja kokenut että siitä selviää, ikinä en ole siis pakoon lähtenyt vaan olen väkisellä mennyt paikalle ja tilanteeseen. Nämä on toki olleet sellaisia tilanteita että se toinen/ne toiset ihmiset tavallaan "vetää" tilannetta ja kysyvät mitä haluavat tietää, en tiedä miten olisi käynyt jos minun olisi oltava itse ohjaksissa.

 

[HippuTAR]

Mulla on huomenna lääkärille aika, täytyypä kysyä siltä noista lääkkeistä.

Yleensä jos esim. kaupassa alkaa tuntua paniikkioireita niin pystyn nykyään psyykkaamaan itteni irti siitä.
Mutta tässä tilanteessa se ei onnistu.
Osa osallistujista on ennestään tuttuja ja heidän kanssaan tulen olemaan jatkossakin toisinaan tekemisissä. Osaa en oo koskaan nähnyt enkä todennäköisesti tuu enää koskaan näkemään.

Asia on kuitenkin tärkeä ja vaikuttaa tulevaisuuden tapahtumiin. Ja mun pitäis olla tuola äänes muutenkin kuin vastaamalla esitettyihin kysymyksiin.

 

[vierass]

Mieti etukäteen mitä sanot ja kirjoita vaikka ranskalaisilla viivoilla ylös lapulle niin et unohda. Tai jos ajatus katkeaa niin voit luntata. Tsemppiä!

 

[pyydä]

Pyydä lekurilta resepti Propralille. Oon ite saanut monta jännittävää esiintymistä vedettyä niiden avulla. Ne kun hidastaa sykettä, niin kroppaan ei tule semmoista jännityskierrettä ollenkaan!