Miten selvitä tästä?

["vieras"]

Olen jo nelikymppinen nainen, lapset kouluikäisiä. Asumme mieheni kotitilalla ja meillä on lypsykarjaa, jossa työskentelen itsekin.

Jo pitkän aikaa meillä on mennyt huonosti mieheni kanssa. Joka asiasta riidellään ja olenkin sanonut että jos minulla olisi kodin ulkopuolinen työpaikka niin lähtisin.

Nyt sitten olemme siinä pisteessä että todella mietin eroa. Mutta miten se onnistuu? Asumme pienellä paikkakunnalla ja töitä ei ole. Jotenkin kynnys on niin valtavan suuri. Velkaa on jonkin verran. Koko tila on miehen nimissä mutta avioehtoa ei ole. Onko itselläni mitään oikeutta saada mitään?

Pois en haluaisi lähteä vielä kun lapset ovat kouluikäisiä. Sen jälkeen ei ole väliä. Mutta onko itselläni mitään mahdollisuutta työllistyä ja pärjätä? Joka päivä mietin erilaisia vaihtoehtoja mutta tuntuu että miten pystyn maksamaan lasten harrastukset ja koulun?

 

[apvieras]

Siis tarkoitin että pois en haluaisi lähteä täältä paikkakunnalta niin kauan kun lapset ovat kouluikäisiä.

 

["vieras"]

Kunnalta saat vuokra-asunnon. Jos siellä ei ole töitä, niin saat ainakin työkkärikorvauksen. Asumistukea ja toimeentulotukeakin saa ja mies maksaa elarit, mikäli lapset jää sinulle.
Jos avioehtoa ei ole, niin ei sillä ole mitään merkitystä kumman nimissä asunto ja omaisuus on. Ainakaan jos ne on hankittu avioliiton aikana. Tota pitäisi kysyä tarkemmin joltain lakimieheltä.

 

["äiti"]

Entä jos pidät nykyisestä työstäsi, voisitko alkaa lomittajaksi. Niistä liki joka kunnassa puutetta, tosin miten yh lomittajan arki lapsineen pyörii...

 

[apvieras]

Pidän työstäni mutta lomittajan työ ei välttämättä sopisi koska tosiaan lapset jäisi minulle ja haluaisin päivätyön. Mutta vaikeaa voi olla löytää.

 

["juu"]

Toi lomittajajuttu olisi yksi vaihtoehto, jos lapsesi eivät ole kovin pieniä. Heistä on useissakin kunnissa pulaa, lomittajaksi voi opiskella oppisopimuksellakin. Sulla pitäisi vaan olla ajokortti ja oma auto pystyäksesi tekemään tätä työtä. Ota näistä asioista selvää.
Lakiasioissa saat ilmaista neuvontaa oikeusaputoimistosta, myös puhelimitse. Työkkärissä sua autetaan ammattiasioissa, kun tilaat ajan vaikka ammatinvalinnanohjaajalle. Tsemppiä!

 

["vieras"]

Minkä ikäiset lapset sinulla on? Entä pph:n työ? Jaksaisitko sitä? Saisit tehdä kotona työtä. Jos alkaisi yksityiseksi, ei olisi niin kovilla kuin kunnallinen.

 

[apvieras]

Toki itselläni on auto ja ajokortti että siltä osin voisin lomittajaksi ryhtyä. Lastenhoitajia täällä on tarpeeksi kun on pieni kunta ja syntyvyys vähäistä.

Olen ajatellut että koskaan en olisi ryhtynyt emännäksi jos olisin tiennyt millaista tämä on. Olen siis jo kaksikymmentä vuotta ollut ja alkuvuodet meni hyvin kun itse olin lapsissa niin kiinni etten muuta kaivannut. Mutta nyt kun he ovat kouluikäisiä niin kaipaisi joskus jotain yhteistä miehenkin kanssa mutta kun ei ole.

Hän menee omissa harrastuksissaan kaiken liikenevän ajan ja olettaa että ruoka, pyykit, siivoukset, pihatyöt, kaupassakäynnit yms on hoidettu aina.

Mistä sitä saisi tarpeeksi voimaa lähteä kun ei ole omaisia eikä sellaisia ystäviä kenelle tästä viitsisi puhua?

 

[ruutiukko]

Jos tosiaan päädyt eroon niin omaisuuden osituksessa saat todennäköisesti aika näppärän alkupääoman jonka turvin voit muuttaa vaikka kaupunkiin ja hommata jonkun sopivan koulutuksen kivaan ammattiin.

 

[-]

Onko tuo ainoa syy eroon? Että lapset on kasvaneet, sulla ei ole enää mitään, mies menee vaan omissa harrastuksissaan, jättää kotityöt sinulle, teillä ei ole mitään yhteistä? Oletko yrittänyt puhua hänelle? Miten hän suhtautuu?
Oletko ajatellut, että mitäs jos se mies ei olekaan muuttunut vaan on aina ollutkin tollainen.
Sinä olet muuttunut, sinä olet se joka haluat erilaista elämää? Ekaksikin, miksi teet ne kaikki kotityöt ja peset pyykit yksin? Mä pesisin vain omat ja lasten pyykit, tekisin ruuat itselleni ja lapsille, jatkaisin tätä niin kauan kuin ukolle alkaisi kotityöt maistua.
Miksi et hanki harrastuksia itsellesikin ja lähde pois sieltä välilä? Ilmoitat sille miehellesi, että nyt on mun vuoro lähteä, sä hoidat kodin ja lapset se on morjens.

 

["Tapsa"]

Jos vain pähkit niin et mistään saa voimaa lähteä. Sun pitää vain lähteä, kyllä se elämä sitten kantaa.
Tosin, jos lasten takia haluat jäädä ja näin ymmärsin niin sitten pitää vain tilanne hyväksyä ja vihdoin sopeutua. Opettele näkemään asioiden kaikki puolet, ei vain sitä negatiivista.
Kukaan ei voi yksin riidellä, joten mieti voisitko itse jättää omalta osaltasi riidat tekemättä.
Jos mies menee omissa harrastuksissan, mieti että hyvä. Sinä saat "omaa aikaa" tehdä kotihommia, kauppareissuja jne omassa rauhassa. Vaihtoehtona voisi olla kauhukuva "mies sohvan nurkassa/netissä", kenties vielä kaljapullo kädessä.
Mieti myös elämänlaatua, mitä olisi maaseudun tilaan ja maisemiin tottuneelle kerrostaloluukku ja asfaltti?
Jos avioehtoa ei ole, niin kaikkihan jaetaan puoliksi, suoritetaan "tasaus". Eli todennäköisesti miehesi joutuisi myymään sukutilansa, että saisi osuuden maksettua sinulle. Olisiko se oikein? Ei varmastikaan.
Kannattaisi varmasti ottaa vakavaan keskusteluun tuo avioehdon puute, jospa miehesi ymmärtäisi ottaa osaa noihin pyykki ja ruoanlaittohommmiin(siis jos todella haluat että hän alkaa pyykätä ja kokata). Otatko sinä sitten vastaavasti osaa kaikkin konetöihin ja peltotöihin ja puutöihin ja lumenaurauksiin ja moniin muihin, joita miehesi kenties hoitaa eikä edes oleta että ottaisit niihin osaa? Jos näin, niin anna pesukoneen pestä ne pyykit ja ripusta kuivamaan ja kaappiin, älä odota sitä mieheltäsi.
Tekisi mieleni kirjoittaa vaikka kuinka, mutta toivon, että tästä jo ymmärrät, että sulla on kenties kaikki mainiosti, kuhan kiukuttaa. Mieti vaihtoehtoja, jos niitä töitäkään ei ole tarjolla. Nyt sulla on lapsille koti ja ruokaa tarjota eikä mitään sossun kerrostaloluukkua.

 

[apviera]

Tapsan kirjoitukisessa on paljon asiaa ja ilmeisesti tiedät paljon maalla asumisesta. On totta että mies tekee pääosin peltotyöt ja monet muut mutta ompahan siellä navetassa paljon töitä joita hän ei tee. Ja en tosiaan välttämättä vaadikaan häntä tekemään kotitöitä varsinkaan kesäaikaan mutta jos on viikon vaikka omissa jutuissaan pois kotoa niin olishan se mukava kun vaikka ottaisi imurin käteensä... Jos ei muuten niin vain siksi että oppisi ymmärtämään ettei se koti ole siisti ilman siivoamista.

Onhan itselläkin harrastuksia. Lenkkeily, kuntosali ja talvisin hiihto mutta ei ne vie kuin maksimissaan pari tuntia muutamana päivänä viikossa.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24809167]
Jos avioehtoa ei ole, niin ei sillä ole mitään merkitystä kumman nimissä asunto ja omaisuus on. Ainakaan jos ne on hankittu avioliiton aikana. Tota pitäisi kysyä tarkemmin joltain lakimieheltä.[/QUOTE]

Mutta kun kyse on miehen kotitilasta, niin saattaa olla takana aikaisemmilta sukupolvilta ehto, että puolisolla ei ole avio-oikeutta siihen. Kannattaa selvittää asia.

 

["Tapsa"]

Joo, olen tosiaan lypsykarjatilalla kasvanut ja kokemusta vastaavasta on. Eläimet on jo lähteneet kun eläkkeelle on vanhemmat siirtyneet. Äiti ei ikinä osannut arvostaa sitä, että isä oikeasti tekee kaikki peltotyöt, lumenauraukset, koneitten korjaukset, lannaajot jne. Navetalla on niitä "naisten töitä" ja "miesten töitä", kun ei kaikkea vaan voi eikä ole järkevää siinä lypsytouhussa jakaa tasan. Siellä kun on ne tietyt puhtausvaatimuksetkin, niin et kait oleta että mies tulee johonkin maitohuonehomman suoraan lantalasta? Jos miehesi kulkee syksyisin metsästysreissuilla päiviä, niin eipähän sitä hommaa ole muina vuodenaikoina. Toisiin harrastuksiin vaan menee enemmän ja satsataan enemmän aikaa/rahaa. Ei kait harrastuksiakaan voi jakaa tasan niihin käytetyn ajan ja rahan takia. Kukin tekee sitä minkä kokee mielekkääksi. Oikeasti, OPI NÄKEMÄÄN ASIOIDEN KAIKKI PUOLET. Ne kotityöt ei oikeasti ole kovin aikaa vieviä ja rasittavia. On ne saatu hoidettua muiden hommien ohella ennenkin, ennen kuin oli pesukoneita ja hanasta tulevaa lämmintä vettä, saati pakastinta joka auttaa ruokahommissa paljon.
Tuntuis vähän hassulta tuokin, että jos toinen ois viikon omissa menoissa ja tulis kotiin, niin tarttis alkaa siivoamaan? Normaalisti kotiintulijalle kun laitetaan paikat kuntoon ja parasta pöytään. Kyllä ne miehet sen tietää että ei se koti pysy itsestään pystyssä. Ei vaan osaa kaikki kiitosta sanoa. Ja tarvitseekokaan, kiitätkö itse kaikesta sellaisesta ja arvostat koko ajan, mitä hän tekee, mutta sinä et?

 

[iipunen]

Puoliksi menee kaikki... Voisi sanoa että lähipiirin kokemusta/tietoa on. Vaikka olisi kenen nimissä ja vaikka kaikki olisi maksettu miehen rahoilla.

Kyllä sillä summalla pienen yksiön saa ostettua...

 

["Tapsa"]

[QUOTE="vieras";24809619]Mutta kun kyse on miehen kotitilasta, niin saattaa olla takana aikaisemmilta sukupolvilta ehto, että puolisolla ei ole avio-oikeutta siihen. Kannattaa selvittää asia.[/QUOTE]
Silloin Teidän olisi pitänyt tehdä avioehto, jossa tämä todetaan. Jos miehesi vanhemmat ovat elossa ja voimissaan, niin olisivat varmasti tämän vaatineet aikanaan ja esille ottaneet. Mutta mieti, haluaisitko todella olla nainen jonka takia miehesi(lastesi isä) joutuu myymään sukutilansa jotta saa sinulle maksettua siitä puolet?

 

[ruutiukko]

[QUOTE="Tapsa";24809713]Silloin Teidän olisi pitänyt tehdä avioehto, jossa tämä todetaan. Jos miehesi vanhemmat ovat elossa ja voimissaan, niin olisivat varmasti tämän vaatineet aikanaan ja esille ottaneet. Mutta mieti, haluaisitko todella olla nainen jonka takia miehesi(lastesi isä) joutuu myymään sukutilansa jotta saa sinulle maksettua siitä puolet?[/QUOTE]

Ei kai sitä koko tilaa tarvitse myydä. Tekee takametsään pikku leimikon ja kuittaa eksän ulos tilalta mehtärahoilla.

 

[iipunen]

[QUOTE="Tapsa";24809692]Joo, olen tosiaan lypsykarjatilalla kasvanut ja kokemusta vastaavasta on. Eläimet on jo lähteneet kun eläkkeelle on vanhemmat siirtyneet. Äiti ei ikinä osannut arvostaa sitä, että isä oikeasti tekee kaikki peltotyöt, lumenauraukset, koneitten korjaukset, lannaajot jne. Navetalla on niitä "naisten töitä" ja "miesten töitä", kun ei kaikkea vaan voi eikä ole järkevää siinä lypsytouhussa jakaa tasan. Siellä kun on ne tietyt puhtausvaatimuksetkin, niin et kait oleta että mies tulee johonkin maitohuonehomman suoraan lantalasta? Jos miehesi kulkee syksyisin metsästysreissuilla päiviä, niin eipähän sitä hommaa ole muina vuodenaikoina. Toisiin harrastuksiin vaan menee enemmän ja satsataan enemmän aikaa/rahaa. Ei kait harrastuksiakaan voi jakaa tasan niihin käytetyn ajan ja rahan takia. Kukin tekee sitä minkä kokee mielekkääksi. Oikeasti, OPI NÄKEMÄÄN ASIOIDEN KAIKKI PUOLET. Ne kotityöt ei oikeasti ole kovin aikaa vieviä ja rasittavia. On ne saatu hoidettua muiden hommien ohella ennenkin, ennen kuin oli pesukoneita ja hanasta tulevaa lämmintä vettä, saati pakastinta joka auttaa ruokahommissa paljon.
Tuntuis vähän hassulta tuokin, että jos toinen ois viikon omissa menoissa ja tulis kotiin, niin tarttis alkaa siivoamaan? Normaalisti kotiintulijalle kun laitetaan paikat kuntoon ja parasta pöytään. Kyllä ne miehet sen tietää että ei se koti pysy itsestään pystyssä. Ei vaan osaa kaikki kiitosta sanoa. Ja tarvitseekokaan, kiitätkö itse kaikesta sellaisesta ja arvostat koko ajan, mitä hän tekee, mutta sinä et?[/QUOTE]

tuokin tuttu väittelyn aihe... Nainen ei ymmärrä, että mies tekee PALJON enemmän. Nainen vaan ajattelee, että käydään navetassa 2krt/päivässä ja siinä se...

 

[iipunen]

[QUOTE="Tapsa";24809713]Silloin Teidän olisi pitänyt tehdä avioehto, jossa tämä todetaan. Jos miehesi vanhemmat ovat elossa ja voimissaan, niin olisivat varmasti tämän vaatineet aikanaan ja esille ottaneet. Mutta mieti, haluaisitko todella olla nainen jonka takia miehesi(lastesi isä) joutuu myymään sukutilansa jotta saa sinulle maksettua siitä puolet?[/QUOTE]

ei sitä joudu välttämättä myymään, jos on metsää ja peltoa.. Saahan pankista lainaa.

 

["Tapsa"]

ei sitä joudu välttämättä myymään, jos on metsää ja peltoa.. Saahan pankista lainaa.

Juu, onhan noita "tämä talo on kahteen kertaan maksettu", nelikymppisenä kun on ehkä jo velaton, niin kiva alkaa uudestaa maksamaan sitä minkä jo kerran maksanut, vain sen takia, että sattui menemään naimisiin.
Tosin tässä tapauksessa taisi velkaa vielä olla entisestäänkin. Siinä hyvä pohja lasten isän mielenterveydelle.

 

["Tapsa"]

tuokin tuttu väittelyn aihe... Nainen ei ymmärrä, että mies tekee PALJON enemmän. Nainen vaan ajattelee, että käydään navetassa 2krt/päivässä ja siinä se...

Yksi miettimisen arvoinen seikka on se vastuu. Oletko ajatellut että sinä olet siinä "ulkopuolinen", miehesi on 24 h vastuussa suvulleen siitä kaikesta mitä on sukutilalla. Vastuu niistä eläimistä on melkoinen, jatkuvaa huolehtimista ja miettimistä. Ei se ole pelkkää konkreettista tekemistä. Tuota jatkuvaa eläimistä huolehtimista ei varmasti moni ymmärrä. Siten on todella aiheellista ja hienoa, että on harrastus jonka parissa voi rentoutua pitkänkin aikaa.

 

["vieras ap"]

No joo sukutiloja on monenlaisia. Meillä tämä on kolmannessa polvessa ja MINÄ olen se joka pitää miehen sukuun ja appivanhempiin yhteyttä kun hän ei" kerkeä"... Ja kyllä me vastuussa ollaan molemmat 24h eäimistä, ei vain mies. Ja en todellakaan ole edes ajatellut että kaikki menisi puoliksi jo lasteni takia. Sitähän tässä pohdin että mistä saisin töitä.

Olen kuitenkin kaksikymmentä vuotta tässä tehnyt töitä että kyllä aika hyvin jo tiedän kuinka rankkaa eläimistä huolehtiminen on. Kaikki valvonnat ja muut olen tehnyt samalla kuin mieskin, joten en siinä mielessä ole mikään ulkopuolinen.

Ja en tosiaankaan ole tarkoittanut pelkkiä kotitöitä mutta se arvostus jota joskus kaipaisi ei KOSKAAN saa.

 

["Tapsa"]

[QUOTE="vieras ap";24809899]No joo sukutiloja on monenlaisia. Meillä tämä on kolmannessa polvessa ja MINÄ olen se joka pitää miehen sukuun ja appivanhempiin yhteyttä kun hän ei" kerkeä"... Ja kyllä me vastuussa ollaan molemmat 24h eäimistä, ei vain mies. Ja en todellakaan ole edes ajatellut että kaikki menisi puoliksi jo lasteni takia. Sitähän tässä pohdin että mistä saisin töitä.

Olen kuitenkin kaksikymmentä vuotta tässä tehnyt töitä että kyllä aika hyvin jo tiedän kuinka rankkaa eläimistä huolehtiminen on. Kaikki valvonnat ja muut olen tehnyt samalla kuin mieskin, joten en siinä mielessä ole mikään ulkopuolinen.

Ja en tosiaankaan ole tarkoittanut pelkkiä kotitöitä mutta se arvostus jota joskus kaipaisi ei KOSKAAN saa.[/QUOTE]
Sitten sinä et varmaan ole sitä arvostusta ansainnut. Kyllähän sen huomaa, natiset netissä tyhjästä. Ei me voida sulle töitä löytää, etsi. Et kait voi odottaa arvostusta jos et edes töitä itselleni löydä.

 

["mä"]

No mitäs se junttieinari on siniulle sanonut kun olet kertonut, että jutellaanpa nyt?

 

[ruutiukko]

[QUOTE="Tapsa";24809926]Sitten sinä et varmaan ole sitä arvostusta ansainnut. Kyllähän sen huomaa, natiset netissä tyhjästä. Ei me voida sulle töitä löytää, etsi. Et kait voi odottaa arvostusta jos et edes töitä itselleni löydä.[/QUOTE]

Alan pikkuhiljaa ymmärtää miksi maajusseilla on haastetta morsmaikun löytämisessä.