Miten selvitä tästä...

[epätoivoinen äiti]

Odotan kolmatta lastamme, aivan kauhea pahoinvointi, olen ollut nyt sairaslomalla töistä 2 viikkoa, ja ainakin viikon olen vielä kotona. Kaikki voimat menee tähän oksentamiseen ja pahaanoloon... Kaksi vanhempaa lasta ovat nyt olleet viikon isällään, heillä eri isä siis, ja tulevat tänään illalla kotiin. En tajua miten taas selviän täällä, haluaisin niin puuhailla heidän kanssa jne, mutta kun ei vaan voimat riitä tässä tilanteessa Mieskin on huomenna illan töissä ja tiedän, että vaikeeta on tulossa...
Mistä TE olette saaneet niitä extravoimia tälläisessä tilanteessa??!!

Lapset tietävät raskaudesta, oli pakko kertoa kun olen tässä kunnossa. lapset ovat 5v ja kohta 4v. Mulla nyt rv 8+4.

Tsemppiä kaipaisin, tosi voimaton ja epätoivoinen olo

 

[LisaMarie]

:hug:
Lapset on kuitenkin jo niin isoja, ettei tarvi kokoaikaista hoitoa. Jos vaikka pötköttäisite vierekkäin katsomassa videoita ja jos jossain välissä jaksaist hiukan katsella heidän kanssa kirjaa.

 

[juu]

no kannattais vähän miettiä ennen kuin tekee muksuja vähän jokaiselle

 

[ap]

no kannattais vähän miettiä ennen kuin tekee muksuja vähän jokaiselle

Just näin

 

[janssoni09]

onnea kolmosesta :flower: ei aina tarvi kaikkea jaksaa :hug:
oletko kuinka poikki, jaksatko ruuan ym tehdä?

 

[nöppäri]

Kyllä sitä voimaa vaan jostain löytyy, eihän sun tarvitse koko-ajan pomppia aropupun lailla, pyydät vaikka miestä, että laittaa iltapalat sun muut hommelit valmiiksi, jaksat kyllä sen verran, että nostat pöperöt pöytään/lämmität jos tarvitsee.
Tuon ikäiset osaa jo pistää pyjamat itse, samoin voivat hampaansa pestä itse.
Kyllä sä pärjäät ja jaksat :hug:

 

[jep]

Odotan kolmatta lastamme, aivan kauhea pahoinvointi, olen ollut nyt sairaslomalla töistä 2 viikkoa, ja ainakin viikon olen vielä kotona. Kaikki voimat menee tähän oksentamiseen ja pahaanoloon... Kaksi vanhempaa lasta ovat nyt olleet viikon isällään, heillä eri isä siis, ja tulevat tänään illalla kotiin. En tajua miten taas selviän täällä, haluaisin niin puuhailla heidän kanssa jne, mutta kun ei vaan voimat riitä tässä tilanteessa Mieskin on huomenna illan töissä ja tiedän, että vaikeeta on tulossa...
Mistä TE olette saaneet niitä extravoimia tälläisessä tilanteessa??!!

Lapset tietävät raskaudesta, oli pakko kertoa kun olen tässä kunnossa. lapset ovat 5v ja kohta 4v. Mulla nyt rv 8+4.

Tsemppiä kaipaisin, tosi voimaton ja epätoivoinen olo

hm. olin myös ihan poikki kun odotin kuopusta. en saanut mistään voimia. esikoinen leikki itsekseen. mies päivät töissä. varsinkin alku j aloppuraskaus näin.

 

[Kowalski]

Lapsille läjä videoita, muovailuvahaa jne, ruuaksi eineksiä ja otat vaan ihan rennosti. Lapset pärjää viikonlopun yli ilman sen kummallisempia aktiviteetteja

 

[jep]

Odotan kolmatta lastamme, aivan kauhea pahoinvointi, olen ollut nyt sairaslomalla töistä 2 viikkoa, ja ainakin viikon olen vielä kotona. Kaikki voimat menee tähän oksentamiseen ja pahaanoloon... Kaksi vanhempaa lasta ovat nyt olleet viikon isällään, heillä eri isä siis, ja tulevat tänään illalla kotiin. En tajua miten taas selviän täällä, haluaisin niin puuhailla heidän kanssa jne, mutta kun ei vaan voimat riitä tässä tilanteessa Mieskin on huomenna illan töissä ja tiedän, että vaikeeta on tulossa...
Mistä TE olette saaneet niitä extravoimia tälläisessä tilanteessa??!!

Lapset tietävät raskaudesta, oli pakko kertoa kun olen tässä kunnossa. lapset ovat 5v ja kohta 4v. Mulla nyt rv 8+4.

Tsemppiä kaipaisin, tosi voimaton ja epätoivoinen olo

hm. olin myös ihan poikki kun odotin kuopusta. en saanut mistään voimia. esikoinen leikki itsekseen. mies päivät töissä. varsinkin alku j aloppuraskaus näin.

välillä leikin niin että olin potilas ja makasin vuoroin sohvalla vuoroin riippumatossa ja esikoinen (3v) hoiti minua. välillä pyysin viereen lepäämään. oli todella kuuma kesä vielä kaiken lisäksi loppuraskauden aikana.

 

[ap]

onnea kolmosesta :flower: ei aina tarvi kaikkea jaksaa :hug:
oletko kuinka poikki, jaksatko ruuan ym tehdä?

Kiitos! Yksinkertaisen ruuan saan tehtyä, eli hengissä saan lapset pidettyä, mutta tuntuu etten juurikaan enempää.. Tiputuksessa olen nyt jo kerran ollut, nyt pahoinvointilääkitys. Mulla on siis aina ollu tälläsiä nää alut, ei niin kivoja Mutta jotenki toivoin ettei nyt olis tullu tätä taas...

 

[jep]

onnea kolmosesta :flower: ei aina tarvi kaikkea jaksaa :hug:
oletko kuinka poikki, jaksatko ruuan ym tehdä?

Kiitos! Yksinkertaisen ruuan saan tehtyä, eli hengissä saan lapset pidettyä, mutta tuntuu etten juurikaan enempää.. Tiputuksessa olen nyt jo kerran ollut, nyt pahoinvointilääkitys. Mulla on siis aina ollu tälläsiä nää alut, ei niin kivoja Mutta jotenki toivoin ettei nyt olis tullu tätä taas...

mutta eivätköhän tuon ikäiset leiki keskenään. 5 ja kohta 4. Minusta oli rankaa kun esikoisella ei ollut ketään, joten pakko yrittää edes osan päivästä pysytellä hereilä.

 

[nöppäri]

Jos lohduttaa tämä yhtään, niin minä kun odotin toista muksua (toinen oli ihan pieni, meidän muksuilla siis alle vuoden ikäero)
Voin aivan järkyttävän huonosti, oksentelin, sain katarrin ja ties mitä, siinä kun syötin toiselle kukkakaalisosetta talouspaperitupot sieraimissa silti kyökkien kun se haju vaan yökötti niin paljon, niin ei juuri sillä hetkellä aina naurattanut. Mies oli viikot toisella paikkakunnalla hommissa ja tuli vain viikonlopuiksi kotiin.
Siitäkin selvittiin.
Toisaalta oli helppoa kun esikoinen oli pieni, eikä päässyt livahtamaan mihinkään, kun hetkeksi suljit silmäsi.
Voin kertoa, että kekseliäisyys oli valttia kun virittelin kaikenmoisia järjestelmiä, millä sain helposti hejattua sitteriä ja mahdollisiman vähällä liikkumisella vaihdettua vaipat yms.
Tokikaan ei kokoajan ollut ihan yltiöpäisen huono olo, mutta paljon kuitenkin

 

[ap]

Joo leikkii ja tappelee myös... Tiedän kyllä millaista sekin on kun on tää tilanne päällä ja PIENI esikoinen hoidettavana, h.lvetin rankkaa, mutta niin on nytkin. Mun isommilla siis 1,5v ikäero, eli kyllä olen ton toisenkin tilanteen kokenut. Sillon olin siinä kunnossa, että tiputuksessa olin reilun 2 viikkoa.

 

[jees]

Kliseistä, mutta ole onnellinen kuitenkin siitä, että ylipäänsä olet raskaana!
Ja tämä ei ole katkeran lapsettoman määkynää.
Tsemppiä pahoinvoinnin kanssa taistelemiseen! Tiedän suunnilleen mitä se pahimmillaan voi olla, nimim. yli puolivälin oksennellut

 

[ap]

Joo leikkii ja tappelee myös... Tiedän kyllä millaista sekin on kun on tää tilanne päällä ja PIENI esikoinen hoidettavana, h.lvetin rankkaa, mutta niin on nytkin. Mun isommilla siis 1,5v ikäero, eli kyllä olen ton toisenkin tilanteen kokenut. Sillon olin siinä kunnossa, että tiputuksessa olin reilun 2 viikkoa.

Tämän takoitin selvennykseski Jep:n kysymykseen, en vaan saanut kirjoitettua siihen.

 

[ap]

Jos lohduttaa tämä yhtään, niin minä kun odotin toista muksua (toinen oli ihan pieni, meidän muksuilla siis alle vuoden ikäero)
Voin aivan järkyttävän huonosti, oksentelin, sain katarrin ja ties mitä, siinä kun syötin toiselle kukkakaalisosetta talouspaperitupot sieraimissa silti kyökkien kun se haju vaan yökötti niin paljon, niin ei juuri sillä hetkellä aina naurattanut. Mies oli viikot toisella paikkakunnalla hommissa ja tuli vain viikonlopuiksi kotiin.
Siitäkin selvittiin.
Toisaalta oli helppoa kun esikoinen oli pieni, eikä päässyt livahtamaan mihinkään, kun hetkeksi suljit silmäsi.
Voin kertoa, että kekseliäisyys oli valttia kun virittelin kaikenmoisia järjestelmiä, millä sain helposti hejattua sitteriä ja mahdollisiman vähällä liikkumisella vaihdettua vaipat yms.
Tokikaan ei kokoajan ollut ihan yltiöpäisen huono olo, mutta paljon kuitenkin

Toi on kauheeta myös, en haluaisi enää kokea