Miten selvitä erosta

[Elli]

Kertokaa kokemuksia, miten olette selviytyneet, eron syyt ja lasten iät?
jos liian arka aihe kirjoittakaa harmaana. vertaistukea nyt kaipaan.
entä taloudellinen puoli?

 

[PeggyBundy]

Kaks viikkoo itkin ja se oli siinä. Itkin ja puhuin kaikille. Mulla monet ystävät tukemassa. Poikien kanssa muutin yhteisestä kodistamme pois joka myöhemmin myytiin. Muutimme kunnan vuokraasuntoon ja sitten löysinkin jo uuden rakkaan jonka kanssa oltu kaksi vuotta ja meillä yhteinen poika, eli kyllä se siitä. Itse olin töissä niin ihan hyvin rahat riitivät ja sain lapsilisät ja elarit. Eli tulot oli n.1800?/kk ja menot vuokra 700? mut laskut n.300?/kk ja loput jäikin sitten elämiseen. Niin ja eron syyt oli toinen nainen ja muut syyt mitä ei osaa edes oikein nimetä. Pojat olivat silloin 5 ja 6v.

 

[Elli]

Kaks viikkoo itkin ja se oli siinä. Itkin ja puhuin kaikille. Mulla monet ystävät tukemassa. Poikien kanssa muutin yhteisestä kodistamme pois joka myöhemmin myytiin. Muutimme kunnan vuokraasuntoon ja sitten löysinkin jo uuden rakkaan jonka kanssa oltu kaksi vuotta ja meillä yhteinen poika, eli kyllä se siitä. Itse olin töissä niin ihan hyvin rahat riitivät ja sain lapsilisät ja elarit. Eli tulot oli n.1800?/kk ja menot vuokra 700? mut laskut n.300?/kk ja loput jäikin sitten elämiseen. Niin ja eron syyt oli toinen nainen ja muut syyt mitä ei osaa edes oikein nimetä. Pojat olivat silloin 5 ja 6v.

Minkä ikäinen itse olit?
Oliko lapsille kova paikka?
lasten isä on todella hyvä isä ja siksi tämä tuntuu erittäin raskaalta, en haluaisi erottaa perhettä mutta muuta keinoa ei enää ole. kiva kuulla että olet selvinnyt noin hyvin.

 

[kuulapyssy]

meijän erosta 2 vuotta kohta ja tyttö oli silloin 1vee.
eron syy oli toinen nainen.
ero oli todella vaikea....onneksi minulla oli paljon tukea ystävistä ja perheestä.
sain omaa aikaa kun sain tytön hoitoon vanhemmilleni ja kävin juttelemassa kavereitten kanssa ja itkin silmät päästäni.

totutteluun meni se kesä ja muutimme uuteen asuntoon pian tytön kanssa,silloinjäimme tytön kanssa yhteiseen asuntoon ja exä lähti uuden naisen kämppään.

muutimme uuteen kämppään ja kaikki alkoi menemään parempaan suuntaan ja tällä hetkellä elämä hymyilee ja kaikki on hyvin.
olen vielä hetken kotihoidontuella mutta pärjätään.
exä maksaa suht hyvää elaria+lapsilisä ja kht 680?
pärjätään!

 

[surullinen]

Mulla olis kanssa sama kysymys että miten olette erosta selvinneet? itse olen eronnut pari kuukautta sitten. Syynä kanssa toinen nainen ja paljon muita syitä. Välillä tuntuu että elämä on helpottanut, mutta sitten on taas päiviä jolloin vaan ahdistaa ja tuntuu pahalta. Lapset ottaneet asian yllättävän hyvin. Kuinka päästää irti menneestä?

 

[mutzi81]

Kun me exän kanssa erottiin lapset oli 3v ja tyttö oli vasta 2kk. Olihan se aluksi vaikeaa mutta yllättävän nopeasti siitä selviydyin. Nyt eletään uusperheenä ja on aivan ihana uusi avomies. Ja yhteistä lasta odotetaan. Kyllä elämä aina voittaa. :hug:

 

[kuulapyssy]

Mulla olis kanssa sama kysymys että miten olette erosta selvinneet? itse olen eronnut pari kuukautta sitten. Syynä kanssa toinen nainen ja paljon muita syitä. Välillä tuntuu että elämä on helpottanut, mutta sitten on taas päiviä jolloin vaan ahdistaa ja tuntuu pahalta. Lapset ottaneet asian yllättävän hyvin. Kuinka päästää irti menneestä?

eipä siihen auta kuin aika (ja jotakut käyttää lääkkeitä pahimpaan ahistukseen)
ajattele hyviä asioita ja puhu jollekkin!

tsemppiä! :hug:

 

[Borkku]

Erosta tulee kolmevuotta kesällä ja hyvin ollaan neidin kans pärjätty (vaikka on kapuloita saatu runsaasti rattaisiin)Neiti oli tuolloin 7v.

Eron syynä oli toinen nainen, varmaan muutakin.

Entiseen ei kannata haikailla, vaan ajatukset sinne tulevaan, niin hyvin se alkaa menemään.

 

[surullinen]

Alkuun tuntuki että kaikki menee hyvin ja olin todella helpottunut, mutta nyt on vissiin vasta todella kolahtanut tää kaikki. Onneks on ystäviä ja perhe jotka tukee. Jostain syystä on silti välillä todella yksinäinen olo... Kaipaa sitä toista vierelle iltaisin. en tiedä kaipaanko oikeasti edes exää vai kaipaanko vaan että siinä olisi joku. No toivotaan että kun vielä aikaa kuluu niin alkaa helpottaa.

 

[vieras]

En ole itse eronnut (ei kai kuuluisi vastata), mutta ystäväni pimahti ihan täysin. Mukavasta ihmisestä tuli ihan sekopäinen uhkailija, valehtelija ja kieroilija, tuntui, ettei päähän mahtunut kuin ex-mies ja kosto yms. Ihanaa lukea, että suurin osa kai kuitenkin vaikeasta ajasta huolimatta osaa ajatella lapsiaan jne.

 

[harmaa]

Juu harmaannuin... Mulla erosta on muutama kuukausi. Ensimmäiset kuukaudet meni asioiden järjestelyssä; uusi asunto, lapsen uusi hoitopaikka jne.

Nyt vasta tuntuu, kun asiat on asettuneet paikoilleen, että suru on iskenyt. Olen todella masentunut, ikävöin mennyttä aikaa ja sitä, että oli vierellä toinen ihminen. Meillä eron syynä toinen nainen myös. Lapsi on sopeutunut hyvin, luulisin. Näkee isäänsä usein. Minä en ole puhunut juuri kenellekään, ehkä pitäisi, mutta en pysty.

 

[surullinen]

Kyllä se puhuminen auttaa! Kannattaa yrittää jollekin kertoa tunteistaan. Mulla on onneksi ihania ihmisiä ympärillä joille voi kertoa aina miltä tuntuu. Silti välillä ahdistaa ihan hirveesti... Onneks on noi ihanat lapset vaikka on tietysti välillä rankkaakin. Näkevät kanssa isäänsä joka viikko muutaman kerran. Silloin kun lapset isällään on vieläkin tyhjempi olo itsellä. En haluaisi olla erossa, mutta tottakai isällä on edelleen oikeus olla isä lapsilleen vaikka ei perheenä voidakaan enää jatkaa.

 

[PeggyBundy]

Kaks viikkoo itkin ja se oli siinä. Itkin ja puhuin kaikille. Mulla monet ystävät tukemassa. Poikien kanssa muutin yhteisestä kodistamme pois joka myöhemmin myytiin. Muutimme kunnan vuokraasuntoon ja sitten löysinkin jo uuden rakkaan jonka kanssa oltu kaksi vuotta ja meillä yhteinen poika, eli kyllä se siitä. Itse olin töissä niin ihan hyvin rahat riitivät ja sain lapsilisät ja elarit. Eli tulot oli n.1800?/kk ja menot vuokra 700? mut laskut n.300?/kk ja loput jäikin sitten elämiseen. Niin ja eron syyt oli toinen nainen ja muut syyt mitä ei osaa edes oikein nimetä. Pojat olivat silloin 5 ja 6v.

Minkä ikäinen itse olit?
Oliko lapsille kova paikka?
lasten isä on todella hyvä isä ja siksi tämä tuntuu erittäin raskaalta, en haluaisi erottaa perhettä mutta muuta keinoa ei enää ole. kiva kuulla että olet selvinnyt noin hyvin.

Itse silloin 29v. Pojat on ehkä vasta jälkikäteen alkaneet reagoimaan. Muistelevat mennneitä ja vanhempi pojista välillä suuttuessaan ja väsyneenä itkee että miksi kaikki ei ole kuin ennen....