Miten selviän koskaan?

[Wc Ankka]

[QUOTE="Minkkis";25539886]Auts. Tämän taisin ansaita ja jokainen sana olla jollain tapaa oikea. Nyt se siis on ohi. Kaikki. Ohi. Loppu. Piste. Toivon selviäväni, kiitos. [/QUOTE]

Taisin kiireessä kirjoittaa vähän turhan kylmästi...
En tietenkään elä sun pöksyissä joten en voi tietää todellista tilannetta, tuon perustin täysin omaan kokemukseeni jonka sun kirjoitus toi mieleen.

Mutta kyllä sä selviät, varmasti

 

["Minkkis"]

Surullinen teksti.

Uusi elämä tuntuu ihan varmasti pelottavalta. Mutta luehan uudelleen tuo mitä kirjoitit. Ja mieti sitten haluatko elää seuraavatkin 8 vuotta jonkun toisen unelmaa? Et varmaan

Eli eteenpäin, sano mummo lumessa. Aika parantaa haavat kunhan et jää murehtimaan menneitä. Ihan varmasti sä pärjäät, oothan pärjänny tähänkin asti melkeen yksin. Onnea uuteen elämään!

Kiitos. En halua elää enää tätä 8-vuoden elämää koskaan uudelleen, oli meillä onnellisiakin vuosia, joskus silloin, kauan sitten. Olen pärjännyt yksin tähänkin asti. Silti minä pelkään, pelkään niin kovin paljon, mutta luotan, että se tekee minusta vahvemman, ehkä vielä jonakin päivänä.

 

["Minkkis"]

Tuntuu, että tässä on ollut väärä "vihan kohde". Sisälläsi ollut paha olo on ollut jostain muusta johtuvaa, mutta "syylliseksi" on nimetty rakas, koska oikeaa vihan aiheuttajaa ei ole pystytty kohtaamaan. Ihminen kiukuttelee kaikista rakkaimmallensa. Koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa suuntaa.

Ja elämä ei mene hukkaan 3 vuodessa. Urasi odottaa siitä mihin sen jätit. Sinulla on kotona jotain maailman kalleinta, joka ei sinua koskaan unohda kuten työpaikassasi käy aikanaan.

Tsemppiä ja kohtaa sisimpäsi.

Ja taas minä itken. :') Olen yrittänyt tutkia sisimpääni. Olen kaivanut kaikki arvet auki ja yrittänyt muuttua, muuttaa ajatuksiani, tunteitani. En ole siihen pystynyt. Väärä vihan kohde. Niin. Ensin syytin vauvaamme, vihasin häntä. Terapian ja hoidon avulla opin rakastamaan lastani yli kaiken. Ruoskin itseäni välillä ajatuksillä, mitä olenkaan joskus voinut ajatella lapsestamme, miten paljon olenkaan joskus voinut vihata tuota maailmani rakkainta pientä. Kun selvisin ikävistä ajatuksista lastani kohtaan ja tilalle tuli rakkaus, tuntuu välillä, että olen siirtänyt ne ajatukset mieheeni. Silti tuon asian toteaminen ei poista sitä tosiasiaa, että mieheni on oikeasti tehnyt paljon asioita väärin, pettänyt luottamukseni kerta toisensa jälkeen ja jättänyt minut yksin kun eniten tarvitsin häntä. Voiko tuollaisia asiaoita sitten koskaan antaa anteeksi tai niistä päästä yli. En tiedä. Olisin halunnut sen vielä selvittää, mutta enää ei ole sen aika. Minulle ei enää anneta sitä mahdollisuutta.

Sisimpäni minun on silti kohdattava. Teen sen oman itseni takia. Se olisi ehkä voinut auttaa myös meitä, mutta enää se auttaa vain minua itseäni.

 

["Minkkis"]

[QUOTE="Noo";25539710]Ero on aina pieni kuolema, olisi elämä sitten ollut millaista paskaa vain.

Kuljet eteenpäin päivän kerrallaan ja löydät entistä viisaamman entisen itsesi pikkuhiljaa.

Kaikkea muuta saa katua muttei elämättä jätettyä omaa elämää.[/QUOTE]

Tuo viimeinen lause sai minut ymmärtämään paljon asioita ja muutaman lämpimän, kauniin ajatuksen taas aikaiseksi sydämessäni. Kiitos.

 

["Minkkis"]

Ole hyvä :hug: Monesti sitä pelkää lähteä siitä tutusta ja "turvallisesta". Mutta meillä on vain yksi elämä, riskejä kannattaa aina ottaa. Tiedä mikä uusi ihmeellinen elämä sulle aukeaa =) Ja siis puhun kokemuksesta

halaisin takaisin jos osaisin. Tekstisi antoi minulle voimia jatkaa ja jaksaa jatkaa. Ehkä elämä ei lopukaan nyt, ehkä se kuitenkin vasta alkaa.

 

["Minkkis"]

[QUOTE="tiipii";25539838]*Mä annan sut pois, mä päästän sut pois, vaikka sattuu...* <3 Jaksuja! kyllä sä selviät; sulla on siihen niin hyvä syy!!![/QUOTE]

Tätä laulua on tullut kuunneltua joitain satoja kertoja näinä kuukausina. Kiitos <3