Miten selviätte ns. ilkeiden ihmisten kanssa?

Lähipiirissäni on tällä hetkellä pari pahantahtoista seläntakanapuhujaa. Muut ympärillä tuntuvat vain mielistelevän näitä ihmisiä, mutta itse en pysty pitämään höyryjä kovin kauaa sisälläni. Tuntuu että räjähdän pian. Miten olette ratkaisseet asian, te muut joilla on ollut vastaavanlaisia ihmisiä lähellänne, jotka saavat sappenne kiehumaan? Välttelettekö, annatteko toisten vain jatkaa ankeuttamista ja pahan mielen levittämistä, vai mitä?

 

Ja vielä haluaisin lisätä, että työyhteisöissään nämä molemmat ovat pomojen suosiossa, koska osaavat lirkutella esimiehilleen juuri sopivasti. Takanapäin totuus on sitten toinen.

 

Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En voi vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä, se on heidän vastuullaan. Pidän vain huolen siitä miten itse käyttäydyn.

 

en vaan anna juoruumisen aihetta näille,eli en puhu kun pinnallisesti itsestäni j.n.e ja annan juorut mennä toisesta korvasta pihamaalle

 

Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En voi vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä, se on heidän vastuullaan. Pidän vain huolen siitä miten itse käyttäydyn.

Tähän mäkin pyrin. Ei toisia voi muuttaa, mut omaan käytökseen voi vaikuttaa. Mitä hyötyä sulle on siitä, että suutut? Ei mitään. Parempi yrittää miettiä, et miten selviää tilanteesta.

Eikä se pomolla lirkuttelu oo yleensä pahasta, pomojen kanssa kannattaa olla väleissä. Ehkä voit oppiakin tosta jotain? Ainakaan haukkumiseen ei kannata ryhtyä, vaik tuntuis, et olis aihetta.

 

En halua olla sellasten kanssa tekemisissä. Onnistuu helposti, koska eivät pyri juuri seuraani.

 

En kertakaikkiaan pysty mielistelemään tuollaisia ihmisiä.Jos on pakko olla tuollaisten kanssa tekemisissä,sanon ettei mulle tarvii alkaa seläntakana jauhamaan kenestäkään.
Kaksinaamaisuus on perseestä.

 

mutta mitä jos ap vaan räjähtäisi.
Ei kai se mitään haittaa.
Näkisivätpä sitten, minkälainen on todellinen luonteesi
Tai jos kovin suututtaa, niin varmaan hoitoakin voisi olla saatavilla.

En ihan saanut selvää, onko kyse työpaikkakiusaamisesta. Ja miten on ap päässyt perille siitä, että pahaa puhutaan, jos se tapahtuu selän takana. Työpaikkakiusaaminenhan on laissa kielletty ja esimiehillä on ollut muutaman vuoden jo siihen puuttumisvelvollisuus.

Olikohan nämä jo tiedossa ap lla ennestään.

 

Eräässä työpaikassa kollegani osoittautui hyvin ilkeäksi selkäänpuukottajaksi. Oli haukkunut minua syyttä suotta kavereilleen ja muutenkin käyttäytynyt minua kohtaan sopimattomasti. Teimme samaa työtä. Kamalinta oli että tulimme hyvin juttuun, oikeasti pidin hänestä, mielestäni hän osasi käyttäytyä ja oli muutenkin tyylikäs ihminen. Olin täysin äimistynyt kun tämä paljastui. Meni monta viikkoa että pääsin asiasta yli. Kun pääsin niin huomasin vain sääliväni häntä, tuollaisilla kaksinaamaisilla ihmisillä on pakko olla hyvin huono itsetunto ja jotain perusteellisesti pielessä omassa elämässä. Onneksi hän lähti jonkun miehen kanssa Italiaan joten se työpaikka muuttui huomattavasti mukavammaksi.