Miten sait isän mukaan vauvakuumeiluun?

Itse tässä vauvakuumeilen mutta mies ei ole ihan kartalla asioista. Hän kyllä haluaa lapsen mutta tämä oikein hyvä idea alkaa pohtia asiaa nyt pitäisi vielä istuttaa häneenkin Aika olisi nyt oikein passeli mutta mietin miten aloittaisin keskustelut miehen kanssa mahdollisimman leppoisasti mutta saisin samalla viestin kunnolla perille. En haluaisi pelottaa miestä vauvakuumeilullani.

Haluaisin muutenkin kuulla kertomuksia miten olette yhdessä aloittaneet vauvakuumeilun

 

Mies tartutti sen muhun. Nyt raskaana ollessa vasta tajuan kuinka ovela se oli
Vaivihkaa alkoi juttelemaan kuinka suloisia ja sydämen sulattavia pienet nyytit on.. kuinka erityistä se on, kun pääsee näkemään oman lapsen syntymän ja kantamaan tämän läpi lapsuuden, valmistaa aikuiseen elämään. Siitä sitten jutut muuttuikin siihen, kun mies taputteli mahaa ja jutteli kuinka mukavaa se olis saada sinne vähän elämäntäytettä

Ei ihan kamalasti auta mun vastaus, mutta pikku hiljaa voi varmaan kuulostella mitä mieltä mies on asiasta jos sitä jossain kohtaa nykisi hihasta pieni elämä.

 

Meillä kävi samalla tavalla kuin Joni Makkuusäkillä B) Mies alko pikku hiljaa puhumaan, jopa ihan jos oltiin baarissa, niin möläytteli ystävilleen että häntä ei haittais vaikka nyt jo tulisi lapsia jne..

Me sovittiin asiat silleen, että ihan keskusteltiin. Sitten kun mulla se kuume heräs. Mutta sitä ennenhän se on vähän vaikeaa..ehkäpä tommonen pieni puhuminen sillon tällöin voi vaikuttaa..tosin epäilen, ettei kaikilla miehillä varsinaista vauvakuumetta tai erikoisempia toiveita hirveästi herää..vasta sitten, kun on niitä lapsia. Tosin tämä on vaan arvailua, ei mulla ole mitään käsitystä kenenkään muun ajatuksista kuin omistani.

Mitä jos istutte alas ja vähän kyselet? Onko teillä muita suunnitelmia? Koska meillä tuo meni aika samalla noiden hääsuunnitelmien kanssa sopivasti. Ja sitten jos toinen oikeen innostuu puhumaan, niin on varmaan samalla hyvä puhua vähän aikataulusta..kun monesti näkee, että toiselle se "kohta" onkin pari vuotta..niin ettei tule kamalaa pettymystä sitten.

Ja tietysti voit tilata jonkun vauva-lehden tmv, joka kannessa söpö vauveli B)

 

Hahahah mä pidän tosta Vauva-lehden tilaamis-ideasta! Voin niin kuvitella miehen ilmeen! Ite aattelin tässä vähän alkaa höpötellä, viikonloppuna jo tunnustelin hieman että mitä mieltä mies on. Toisaalta, on se mut aiemminkin yllättänyt suhtautumalla asioihin järkevästi (lue: niinkuin minä haluan ). Harmi ettei se kauheesti tykkää jos meen taputtelemaan sen vatsakumpua

Katsotaan nyt miltä mies näyttää ja kuulostaa kun alan vääntää asiaa rautalangasta Eihän sitä koskaan tiedä!

 

Meille oli heti alusta asti selvää, et lapsia saa tulla jos on tullakseen...Isännällä ikää sen verran ja mulla ollu krooninen vauvakuume ja PCO 16-vuotiaasta asti..Vielä ei olla onnistuttu, mutta kaikki aikanaan =) Tuntuu välillä, että tuo isäntä stressaa enemmän siitä onko oikea aika kuukaudessa, onko intiimipuuhia tarpeeksi ja onko raskaustestejä kaapissa
Nyt aloitin laihdutuksen, oman itseni ja myös sen takia että lapsensaanti on joskus mahdollista =) Meillä lukee molemmat jo Vauva-lehteä, ehkä pian teilläkin

 

Vuosien väsytystaktiikalla. Ilmoitin jo hyvissä ajoin, että mikä mun mielestä olisi sopiva ajankohta yrittämisen aloitukselle ja jatkoin siitä puhumista niin kauan kunnes se ajankohta tuli ja siihen mennessä mieskin oli tottunut jo ajatukseen ja sopeutunut

 

Ollaan oltu yhdessä jo niin pitkän aikaa (12v), että molemmilla on biologinen kello alkanu tikittämään, vaikka ikää ei ole kuin 30v.

Sen olen näiden ekojen kuumeiluaikojen aikana huomannu, että ei kannata tuputtaa liikaa, silloin menee mies hämilleen/ymmälleen. Vaan sopivasti pieninä annoksina. Enemmän voi kuumeilla vaikkapa täällä keskustelupalstalla ja muutenkin netissä.

Vauvaperheissä kyläily auttaa (jos on aurinkoinen vauva).

Ja mies, jos on yhtään teknisesti suuntautunut, on varmaan kiinnostunut vaunuista ja turvaistuimista, joten menkää joku viikonloppu niitä ihmettelemään johonkin isoon liikkeeseen.

 

Minä ystävällisesti ilmoitin miehelle, kun se alko haaveileen lapsista sit joskus kun se on kolmekymmentä, että ne lapset tehään parin vuoden sisään tai sitten voidaan olla tekemättä.
Kuulostaa julmalta, mutta olen 8 vuotta miestä vanhempi ja minulla jo on yksi 14-vuotias teinipoika, enkä välttämättä enää ajatellut lapsia saavani ennen kuin tähän mieheeni törmäsin.
Ja siihen kun vielä lisää sen, että lähipiirissäni aika monella ollut ongelmia lasten saannin kanssa, niin aika helposti se mies taipui tosiasioiden edessä

 

Joo, tää järkipuhe tuntuu tehoavan parhaiten tähän meidänkin ukkoon. Vähän aikaa eilen pyörittelin päässäni kaikenmoisia aloitusvaihtoehtoja, mutta lopulta päädyin vain tokaisemaan "Arvaa mitä, mulla on vauvakuumetta." Lyhyestä virsi kaunis

Annoin miehen vähän aikaa sulatella asiaa ja illalla sitten höpöteltiinkin asiasta (ja vähän sen vierestä ) sängyssä ennen nukahtamista. Ensin vastaus oli että ehkä sit joskus mut ei ihan vielä (eli joskus viiden vuoden päästä ) mutta sitten pohdiskeltiin asiaa kaikilta (järkiperäisiltä ) kanteilta.

Ehkä ihanin kommentti mieheltä oli "Onko mussa evolutiivisesti jotain vikaa kun mulla ei ole vauvakuumetta..?"

Kyllä mä sain jotain rattaita pyörimään miehenkin päässä, täytyy nyt vaan antaa aikaa että se saa vielä vähän sulatella asiaa Mutta mulle jäi kyllä hyvä fiilis!

 

No silleen se lähtee =) Ja tuo vauvakuume ja sen puute on joillakin naisillakin ns. ongelmana, kun miettivät että voiko lapsia "hankkia" jos niitä ei kuumeile. Toisaalta, onko pakko olla älytön kuume, että on jälkikasvua? Kun eihän kaikki osaa toivoa sellaista, mistä ei välttämättä ole mitään kokemusta..eli ihan järkevää sekin, ettei ole kuumetta :saint:

Se onkin hyvä nyt, ku mies saa uutta pohdittavaa omassa mielessään =) Eihän toinen voi toisen vauvatoiveista tietää, jos niistä ei puhuta. Vaikka useinhan ne alussa läpi käydään, että natsaako tulevaisuuden haaveet, mutta siltikinhän ne jäävät vähän kuin sitten joskus-osastolle. Joskus sittne täytyy sanoa, että oisko nyt se joskus =)

 

Lavelyn, vuosien väsytystaktiikka kuulostaa hyvältä idealta, jos se lopulta toimii. Mutta voi jösses, entä jos on jo ihan väsynyt väsytykseen? :ashamed: Mä olen tullut nyt siihen pisteeseen, etten jaksa enää ottaa asiaa puheeksi, kun ei se mitään auta. Toivon, että mies alkaisi itse ehdotella, mikä olisi vähintäänkin ihme.

Nyt mä olen jo alkanut kuvitella, että se vihjailee jotain... Vai mitä ootte mieltä siitä, että aina petipuuhissa erikseen kysyy "Mä haen nyt kumin?" Siis miksi sitä pitää erikseen kysyä?! Ja jos mä nyt kysyn, että miksi se niin aina kysyy, niin ei taatusti myönnä mitään. Höh... Ja meillä siis on jo yksi lapsi (väsytystaktiikalla saatu).

 

Kotikiesi Juu, ei mikään helppo metodi tämä :/ Mutta yrittänyttä ei laiteita, eihän?? Eli siis ei vielä hanskoja tiskiin Kaikki keinot kehiin ja vaihdetaan taktiikkaa

Tämän asian pamautin miehelle jo seurustelun aikana..mutta en saanut sitä, onneksi, pahemmin peloteltua Ja hoin sitä vuosia. Mies ei oikeastaan ole missään vaiheessa antanut periksi, mutta niinkuin jo aikaisemmin sanoin, tottui lopulta ajatukseen. Yhtenä iltana syksyllä mies tuli kotiin jostakin pelistä ja sanoi, että olisihan se kivaa, jos hänelläkin olisi pieni poika/tyttö, jonka voisi ottaa peliin mukaan ja jolle voisi selittää pelin saloja jne. ja kertoi sitten tajunneensa, että siihen menee vuosia, että lapsi on sen ikäinen, että tämä skenaario ylipäänsä voisi toteutua ja että parempi alkaa yrittämään jo nyt Ja tämä siis tapahtui kun yritystä oli takana jo se pari kuukautta

 

Lavelyn, mun mielestä noin se pitää tehdäkin. Eihän ole kuitenkaan mitään järkeä seurustella, jos eivät tulevaisuuden haaveet täsmää yhtään. Varsinkin jos nainen on vanhempi.

Meilläkin on jo ihan heti aluksi käyty kyllä läpi, että kumpikin haluaa naimisiin ja lapsia -vielä ihan kohtuuajassa. Meillä on siis just toisin päin, että mies on vanhempi ja haluaa kuitenki perhettä jne. Naimisissa jo ollaanki.

Mun mielestä nämä perheenlisäys ja kaikki muut tulevaisuuden asiat on semmosia asioita, joista pitää pystyä puhumaan. On tietysti vähän eri asia, jos joku 20v pojankolli (anteeksi nimitys) ei oikein innostu vielä lapsista..sehän on ihan normaalia. Mutta jos sitten alkaa olemaan jo vanhempi, vaikkapa 30-vuotias..niin kyllä sitten pitäis olla jo selvää että haluaako nitä vai ei. VArsinkin seurustelun alussa, kun meille naisille tuo aika ei ole oikein suotuisa.

Että jospa ne miehet sitten innostuvat, jotkuthan saattaa pelätä sitä isääntymistäkin..onhan se outoa monelle. Tai sitten niitä stereotypioita..ei seksiä, ei yöunia, ei elämää eikä mitään. Tai sitten jos esikoisen kanssa kaikki on mennyt todella hyvin/huonosti (vaikea lapsi), niin sitten pelätään että toisesta tulee erilainen/samanlainen.