Miten saisin opiskelun ja perhe-elämän toimimaan?

["hippå"]

Minulla saattaisi olla mahdollisuus saada oppisopimuspaikka ja sitä myötä koulutus uuteen ammattiin, mutta mietin että miten ihmeessä pienten lasten arjen yhteensovittaminen työn kanssa tulisi ikinä onnistumaan niin pitkäksi aikaa? Tarkoittaisi 1,5-3 vuotta. Minulla on yksi ammatillinen koulutus taustalla, joten mikähän tuo opiskeluaika käytännössä ehkä olisi?

Nyt meillä nuorin reilun vuoden, ensi syksynä olisi jo 2, kun koulutus alkaisi. Lisäksi on vielä 2 muuta alle kouluikäistä sekä koululainen.

Mies on kokopäivätöissä. Lapset pitäisi laittaa hoitoon. ja esikoinen apip hoitoon, kun menee ensi syksynä vasta tokalle.

Vai voisiko mies jäädä osittaiselle hoitovapaalle ja minä tehdä oppisopimuspaikassa sen 25 työtuntia/vko?

Onko kenelläkään henkilökohtaista kokemusta tällaisesta kuviosta?

 

["helmi"]

antteksimutta miksi sun pitäs käydä sekä töissä että oppisopimuksessa josta saat palkan? :O

ja mikä on apip paikka?

 

[***]

Miksi ei voi tehdä täyttä päivää?

 

["vieras"]

Ei ole kokemusta, mutta painin nyt parhaillaan saman tyyppisen ongelman kanssa. Voisin hakea nyt opiskelemaan ja koulutuskaan ei kestäisi kauan.
Ongelmana raha, että millä pärjätään tuon aikaa, vaikka tuossa saa pitää työkkärikorvauksen ja kulukorvauksen, niin kuitenkin kuukausittain tulisi ylimääräistä menoa n. 300e. Mutta tästökin ehkä selvittäisiin. Mutta.

Toinen ongelma nuorimmainen, joka 3v. Mies ei halua, että lasta vietäisiin hoitoon, enkä halua kyllä itsekään. Mies kotona, mutta sitä mieltä, ettei jaksa hoitaa lasta (miehellä terveydellisiä syitä, ihan fyysisiä ja sitten unettomuutta, nukkuu usein sitten just aamupäivällä).
Lapsi ihan helppo sinänsä, tykkää, että sille luetaan, katsoo ohjelmia jne. Ruuankin olisin voinut laittaa valmiiksi.
Mutta mies kuulemma tarvitsee sitten auton, jos hoitaa lasta..en kyllä tiedä mihin. Itse en voi ilman autoa kulkea kesällä, koska ei kulje busseja.
Tilanne kuulemma ihan oma syyni, miksi en aikoinani j´kouluttanut itseäni niin, että nyt tienaisin hyvin ja rahallisesti meillä olisi asiat hyvin. Nuorena en osannut päättä tulevaa ammattia enkä päässyt hakemaani kouluihin. Tämäkin vaan laiskuutta kuulemma. Itsekään ei osannut päättää, mutta tämän vian hyväksyy itselleen , ei minulle. Minun syyni kuulemma sekin, ettei hänellä nyt töitä/ammattia, koska olisin aikoinani voinut olla töissä niin, että hän olisi voinut opiskella. Opiskella mitä, kun ei osannut päättää? Tuolloin aina sanoi, ettei voi opiskella, kun ei ole varaa ottaa lainaa, mites minä olisin sitten voinut niin tehdä..

Ahdistaa. Jotenkin kuvittelin vaan, että kun nuorimmainen on tuon 3v, niin voin jonkin ammatin lukea, mutta eipä näy nyt sitten onnistuvan. Ja jos ei onnistu tuo, niin miten voin sitten muka vastaanottaa töitä, jos niitä sattuisi saamaan, lapsi mukaan vai? Ja nyt sitten kaivelllaan ikivanhoja asioita ja kaikki paska kaatuu minun niskaani. Aina kaikki minun syyni. Jos autoon tulee vika, kun mies ajaa, niin auton syy, mutta jos minä ajan ja tulee vika, niin minun syy.
Jos tietokone takkuaa, koneessa vika, mutta jos minä olen ollut koneella, syy tietysti minun, mitä olen sotkenut. Jos lapsille sattuu miehen läsnäollessa jotain, syy lasten. Jos minun läsnäollessa, niin syy tietysti minun. Ja nyt sitten tämä rahattomuus ja kaikki muu tietysti minun syy.

Pitää kai lusmuilla siihen asti kun lapsi menee eskariin ja vältellä töitä ym. parhaani mukaan. Ja jos karenssia pukkaa, niin no, minun syy sekin tietysti..
Kiitos ja anteeksi.

 

["eee"]

Ap:n tilanteesta en tiedä, mutta vieras, sun mies kuulostaa todella itsekkäältä ja kontrolloivalta tapaukselta. Ihan törkeää evätä sulta mahdollisuudet tuollaisilla tekosyillä.

 

[ap.]

Voi, hirveältä kuulostaa tuo sinun tilanteesi, vieras. Kyllä miehelläsi on nyt ihan omia ongelmia, jotka kaataa sinun syyksi. Et saa viedä lasta hoitoon, mutta mieskään ei aio hoitaa. Ei toimi oikein tuo kuvio..

Siis eikö ole niin, että oppisopimuspalkka on 80 % normipalkasta. Ja 25h/vko on oltava töissä siellä oppisopimuspaikassa vähintään.

Apip on aamupäivä/iltapäivähoito koulun jälkeen 1.-2. -luokkalaisilla.