Ei-mikään-palvelija
Toive löytää vastaus tähän kysymykseen saattaa olla turha, mutta kysynpä silti.
Asumme miehen kanssa yhdessä asunnossa joka oli ennen vain minun asuntoni. Mies ei tee juuri mitään kotitöitä, varsinkaan oma-aloitteisesti. Hän saattaa toisinaan tiskata (usein sitäkin pitää erikseen pyytää) tai viedä roskat (usein siinäkin käy niin, että jos jätän roskapussin eteiseen odottamaan vientiä, mies ei tajua "vinkkiä" ja pussi on edelleen siinä kun tulen kotiin).
Minä teen päivätöitä 8-9 h päivässä. Mies opiskelee osa-aikaisesti (4-5 h/pvä) ja tekee osapäivätöitä 1-3 päivänä viikossa. Kun lähden aamulla töihin, mies jää nukkumaan. Kun palaan töistä, asunnossa ei ole tehty mitään.
Mies ei imuroi, pese lattioita, siivoa kylpyhuonetta, järjestele tai pese pyykkiä. Omat vaatteensa hän ottaa pois huonekalujen päältä jos olen pyytänyt useita kertoja. Hän tiskaa toisinaan sitä erityisesti pyytäessäni, ja samoin vie roskat. Kaupassakäyntikin on sellaista, että minä hoidan kerroista kaksi kolmesta. Olen alkanut tehdä niin, etten siivoa hänen jälkiään, mutta tämä johtaa siihen, että esimerkiksi pyykit ovat pyykkitelineellä toista viikkoa, ja hän käyttää kaikki puhtaat astiat kunnes minun on pakko pestä niitä.
Yksin vastuussa oleminen kodista käy voimieni päälle, varsinkin kun teen työtä johon kuuluu myös kotona tehtävää valmistelua. Olen sanonut miehelle, että voisimme esim. viikonloppuna siivota yhdessä, jolloin koko kämpän siivoamiseen menisi ehkä tunti kun yhdessä tehdään. Mies mutisee jotain vastaukseksi, mutta ei kuitenkaan tee. Jos huomautan asiasta viikonloppuna, hän käyttäytyy kuin olisin jotenkin kohtuuton ja nillittäisin pikkuasioista.
Minusta kodista huolehtiminen kuuluu molemmille. On kohtuutonta, että minun pitäisi vielä illalla töistä tullessani huolehtia aikuisen miehen vaatehuollosta, jälkien siivoamisesta, ruoanlaitosta ja kaupassakäynnistä. Mutta jos jätän siivoamatta, likaisuus ja sotku alkavat ahdistaa minua.
Mies on vihjaillut jotenkin niin, että kun hän opiskelee, kaikenlainen kodinhoito syö aikaa hänen itsensätoteuttamispyrkimyksiltään. Mutta entä minun pyrkimykseni?
Mies on vasta 24 v. eli ei mikään vanhan sukupolven jäärä. Onko kellään antaa vinkkejä miten tällaista tilannetta voisi kehittää, vai onko vain pakko lyödä hanskat tiskiin?
Asumme miehen kanssa yhdessä asunnossa joka oli ennen vain minun asuntoni. Mies ei tee juuri mitään kotitöitä, varsinkaan oma-aloitteisesti. Hän saattaa toisinaan tiskata (usein sitäkin pitää erikseen pyytää) tai viedä roskat (usein siinäkin käy niin, että jos jätän roskapussin eteiseen odottamaan vientiä, mies ei tajua "vinkkiä" ja pussi on edelleen siinä kun tulen kotiin).
Minä teen päivätöitä 8-9 h päivässä. Mies opiskelee osa-aikaisesti (4-5 h/pvä) ja tekee osapäivätöitä 1-3 päivänä viikossa. Kun lähden aamulla töihin, mies jää nukkumaan. Kun palaan töistä, asunnossa ei ole tehty mitään.
Mies ei imuroi, pese lattioita, siivoa kylpyhuonetta, järjestele tai pese pyykkiä. Omat vaatteensa hän ottaa pois huonekalujen päältä jos olen pyytänyt useita kertoja. Hän tiskaa toisinaan sitä erityisesti pyytäessäni, ja samoin vie roskat. Kaupassakäyntikin on sellaista, että minä hoidan kerroista kaksi kolmesta. Olen alkanut tehdä niin, etten siivoa hänen jälkiään, mutta tämä johtaa siihen, että esimerkiksi pyykit ovat pyykkitelineellä toista viikkoa, ja hän käyttää kaikki puhtaat astiat kunnes minun on pakko pestä niitä.
Yksin vastuussa oleminen kodista käy voimieni päälle, varsinkin kun teen työtä johon kuuluu myös kotona tehtävää valmistelua. Olen sanonut miehelle, että voisimme esim. viikonloppuna siivota yhdessä, jolloin koko kämpän siivoamiseen menisi ehkä tunti kun yhdessä tehdään. Mies mutisee jotain vastaukseksi, mutta ei kuitenkaan tee. Jos huomautan asiasta viikonloppuna, hän käyttäytyy kuin olisin jotenkin kohtuuton ja nillittäisin pikkuasioista.
Minusta kodista huolehtiminen kuuluu molemmille. On kohtuutonta, että minun pitäisi vielä illalla töistä tullessani huolehtia aikuisen miehen vaatehuollosta, jälkien siivoamisesta, ruoanlaitosta ja kaupassakäynnistä. Mutta jos jätän siivoamatta, likaisuus ja sotku alkavat ahdistaa minua.
Mies on vihjaillut jotenkin niin, että kun hän opiskelee, kaikenlainen kodinhoito syö aikaa hänen itsensätoteuttamispyrkimyksiltään. Mutta entä minun pyrkimykseni?
Mies on vasta 24 v. eli ei mikään vanhan sukupolven jäärä. Onko kellään antaa vinkkejä miten tällaista tilannetta voisi kehittää, vai onko vain pakko lyödä hanskat tiskiin?