Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Osannet melko nopeasti päätellä, että en osaa oikein kuvitellakaan mitään tuollaista.
ystävällisin terveisin,
Sika
:hug:
Osannet melko nopeasti päätellä, että en osaa oikein kuvitellakaan mitään tuollaista.
ystävällisin terveisin,
Sika
:hug:
Alkuperäinen kirjoittaja hmmmm:Jos eroat joudut antamaan miehelle puolikkaan huotajuuden. Et pääse vaikuttamaan sihen miten tämä käytös vaikuttaa lapseen.
Mä tekisin ehkä niin, että soittaisin paikkakunnan psykiatrian polille, hankkisin alan hoitajan tai lääkärin puhelimeen ja kysyisin, että miten on järkevintä toimia.
Tuohan saattaa olla jokin vaihe, joka liittyy vauvaan ja hänen luolamiehen tarpeeseen suojella laumaansaOn vain pahimmillaan nyt.
Onko kyseessä jo paranoian puolelle menevää ajattelutapaa?
Voimia sinulle :hug:
No jos mies hysteerisesti pelkää bakteereja niin hänellehän pitää sitten sanoa että vauva on täynnä niitä... tuskin enää sitten tulee tappelua siitä että haluaa olla sellaisen ihmisen kanssa joka on täynnä viruksia ja bakteereja eikä myöskään pysty desinfioimaan itse itseään koko aikaa.
H
harmi
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Sika:
No ittelläni on liittynyt masennukseen pakkoajatuksia tai paremminkin ajatukset kiersivät koko ajan samaa kehää. Mun lääkitys ainakin vaikuttaa pakkoajatuksiin ja pakko-oireiseisiin. Apn ukko kuulostaa kyllä tosi pakko-oireiselta ja vaatis kyllä hoitoo. Itse soittaisin teekoolle tai neuvolaan ja kysyisin apua. Ei ne kyllä voi pakottaa ketään hoitoon, mutta jos sais ukon neuvolaan aapeen kaverina ja sieltä se neuvolantäti/setä ottas isukin syyniin.
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja harmi:
Näinpä, tämän olen ottanut jo selvää että joko tuota kautta tai sitten yksityiselle puolelle.
En tiedä, olisiko sitten masennusta tms., sitä en ole miehessä huomannut, eikä hän omasta mielestään ole masentunut.
Kun olen kysellyt henkilöiltä jotka ovat miehen tunteneet kauan, niin hän ei ole kuulemma näin pöpökammoinen aiemmin ollut.
Oikeasti, yksi riita meillä alkoi siitä kun laskin kauppakassin tuolille purkaakseni ostokset. Mies räjähti samantien, koska kassin pohjasta tulee pöpöjä housujen läpi iholle, kun istuu tuolissa. :-o Kassi ei ollut mitenkään likainen, suoraan olin kaupasta tullut kävellen, enkä kassia ollut missään kuralätäköissä uittanut.
Taloyhtiön saunassa en enää uskalla koskea oikein mihinkään, koska kuitenkin kosken johonkin väärään paikkaan niin että tulee sanomista, esim. saunan kaiteeseen tai ovenkahvaan paljaalla kädellä. (ovat täynnä pöpöjä)
Päiväpeiton päälle jos menee makuullem pitää ottaa päivän aikana käyttämänsä housut pois, koska housuista menee pöpöjä sänkyyn.
Hissin nappia ei saa koskaan painaa sormella ilman käsineitä. Jos ei ole hanskoja, niin sitten vaikka kyynärpäällä.
Jne., jne., noita on kymmeniä ellei satoja. Ja koko ajan hän vahtii teenkö kaiken juuri oikein. Jos en tee, joko ihan huomauttaa asiasta, tai joskus jopa tiuskaisee, huudahtaa tai suorastaan räjähtää, riippuu asiasta.
Tässä vähän esimerkkejä.
Totta on, että ei pitäisi ilman psykiatrin koulutusta mitään diagnoosia tehdä. Mutta sen voin sanoa että missään nimessä tämä ei ole normaalia.
Varsinkin kun mies suuttuu aina jos näitä sääntöjä en noudata, tai sitten suoraan niitä vastustan. Monta kertaa olen suuttunut hänelle, ja silloin olen hänestä itsepäinen ja uppiniskainen, ja hän ihmettelee miten kestääkään minua.
Tämä on täyttä totta ihan joka sana.
Olen ehkä katsellut liian kauan, mutta missään nimessä en ole aslistunut, tai ollut liian kiltti. Rakkaus on saanut olemaan kärsivällinen, mutta vastaan olen aina taistellut, ja pitänyt kiinni omasta itsenäisyydestäni ja vallastani tehdä päätöksiä. joskus tuntuu vaan että vähempi taistelukin riittäisi, olen alkanut kaipaamaan tavallista, harmonista perhe-elämää, ja haaveilla tavallisesta, kiltistä ja minua omana itsenäni kunnioittavasta miehestä..
Mutta en aio todellakaan luovuttaa ainakaan ihan vielä, täytyy ensin katsoa haluaako mies ottaa apua vastaan. Jos ei halua, tie kutsuu minua ja lasta eteenpäin elämässä.
H
hip hop
Vieras
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja PatsyStone:Alkuperäinen kirjoittaja hmmmm:Jos eroat joudut antamaan miehelle puolikkaan huotajuuden. Et pääse vaikuttamaan sihen miten tämä käytös vaikuttaa lapseen.
Mä tekisin ehkä niin, että soittaisin paikkakunnan psykiatrian polille, hankkisin alan hoitajan tai lääkärin puhelimeen ja kysyisin, että miten on järkevintä toimia.
Tuohan saattaa olla jokin vaihe, joka liittyy vauvaan ja hänen luolamiehen tarpeeseen suojella laumaansa
Onko kyseessä jo paranoian puolelle menevää ajattelutapaa?
Voimia sinulle :hug:
No jos mies hysteerisesti pelkää bakteereja niin hänellehän pitää sitten sanoa että vauva on täynnä niitä... tuskin enää sitten tulee tappelua siitä että haluaa olla sellaisen ihmisen kanssa joka on täynnä viruksia ja bakteereja eikä myöskään pysty desinfioimaan itse itseään koko aikaa.
Heh, hyvä pointti.
))
X
xx
Vieras
Harvoin pakkoneuroosissa puututaan toisten tekemisiin......sinänsä kuulostaa oudolta. Pakkoneuroosissa syytetään itseä kakesta tekemisisesta/tekemättä jättämisestä.
No, hyvä kirja on kuitenkin "Kerrasta pikki", tilaa netistä, ja anna miehelle. Mutta epäilen että mukana on joku muukin ahdistushäiriö, eli psykiatrilta parhaiten apua saa. Käy itse juttelemassa jos mies ei suostu?
No, hyvä kirja on kuitenkin "Kerrasta pikki", tilaa netistä, ja anna miehelle. Mutta epäilen että mukana on joku muukin ahdistushäiriö, eli psykiatrilta parhaiten apua saa. Käy itse juttelemassa jos mies ei suostu?
X
xx
Vieras
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja xx:
Mies puuttuu minun tekemisiini kuulemma siksi, että haluaa suojella minua, eli pukee sen positiiviseksi. Silti tuota suojelunhaluaan kuitenkin ilmaisee usein hyvinkin negatiivisesti, ja koen sen rajoittavana ja jopa itseäni hallitsevana, varsinkin kun mies vaatii monessa asiassa että minun on noudatettava hänen (joskus täysin mielivaltaisia) sääntöjään.
No joo tuo "keittiöpsykologintaidoillani" tehty diagnoosi nyt ehkä ei ollut se lopullinen ja oikea, kun en tosiaan ole psykiatri. Mutta on hänellä vähän niitäkin piirteitä, tosin ei mitään itsensä pakonomaista pesemistä tms., liiallista pöpöjen varomista vaan, ja sillä tavoin usein, mistä ei ole mitään vastaavaa hyötyä. Esim. ei bakteerit siirry esim. housujen läpi ihmisen elimistöön, tai leijaile nenäliinan takaa metrien päähän toisen nenään. Ja jos leijailisikin, so what.
Itselläni on ns. normaali hygieniataso, en ole ylihygieeninen, mutten mikään sottapyttykään. Silti en sairastele esim. flunssia kovinkaan usein, ehkä kerran 2-3 vuodessa.
R
riina
Vieras
A
ap
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja xx:
Tuotapa en ole tullut ajatelleeksikaan, että menisin ilman miestä jos ei hän suostu. Mutta ei se poissuljettu ajatus ole sekään. Jospa saisin psykiatrilta vaikka lisää voimia. Välillä tuntuu että voimat loppuu ainaiseen taisteluun omasta itsemääräämisoikeudesta, että mihin "sääntöihin" lähtee mukaan ja mihin ei, ja mihin ja miten pistää rajat.
J
Jonna
Vieras
Jos yhtään helpottaa, niin on todella yleistä, että pakko-oireinen henkilö huomaa itse pakko-oireensa ja tajuaa niiden olevan "epänormaaleja". Koita puhua miehellesi, että on olemassa tämmöinen sairaus yms. Hän varmasti itsekin myöntää sen ja tajuaa, että tarvitsee apua. Elämä pakko-oireiden maailmassa ei ole helppoa sairastuneelle - kuten ei läheisellekään. Nyt vaan miehen kanssa kunnon keskustelut käyntiin ja sen jälkeen yhdessä varailemaan aikaa Mielenterveystoimistoon tai terveyskeskukseen. Harvemmin tuollainen vaiva itsestään poistuu. Kaikkea hyvää teille!
V
Vieras
Vieras
Mulla kans pakkoneuroosi ja terapialla on saatu aisoihin. Itse en ole käyttänyt lääkkeitä, mutta kyllä nekin kuulostavat toimivan tähän vaivaan, muttei kuitenkaan yksinään eli ensin terapia! Suosittelen miehelles kirjaa Kerrasta poikki, jossa on itsehoito-ohjeita! Monet ovat saaneet suuren avun tuosta kirjasta!