Miten saisi 2-vuotiaan syömään itse aktiivisemmin

Meillä siis vähän turhan hyvään palveluun tottunut 2 vee 3kk tyttö. Hän saattaa aloittaa ruokailun itse syömällä kolme-neljä lusikallista, mutta sitten alkaa höpötellä ja touhuta muuta. Usein vielä sanoo, että äitin pitäisi auttaa. Kehuista, kannustamisesta, jankuttamisesta ym. on joskus hetkellistä hyötyä...En raaski pöydästäkään poistaa, kun ei kuitenkaan leiki ruoalla tai tee muuta kiellettyä, kunhana vain odottaa ruokkijaa...

Olisiko vinkkejä?
 
Entä jos kokeilette syödä vuorotellen. Annat yhen lusikallisen, tai kaks ja sit on tytön vuoro ottaa ite yks. Sit taas annat yhen tai kaks jne. Meillä on kans saman ikäinen poika ja ihan samalta kuulostaa meininki! Hän on melkein vuoden ajan syöny tosi reippaasti ite ja ollu innostunu, mutta nyt alkaa hyytymään... Mie myös palkitsen tyhjän ruokalautasen muumikeksillä tai puolikkaalla vohvelilla... :whistle: Muistan kyllä että miehen siskon pojalla oli kans tämmönen vaihe, että meni vähän taaksepäin tuo syöminen ja vaati syöttämistä. Se meni sit ohi ajan kans. Mie oon aatellu että syötän välillä että ei tuu siitä syömistilanteesta semmosta taistelua.

Muoks vielä: meillä istutaan kuitenki pöydässä koko ruokailun ajan. Jos ei ukkeli syö niin sit ei syö. Ruokailu on sit ohi kun äiti ja isi on syöny.
 
Meillä tulee 2,5-vuotiaalla noita vaiheita aina välillä kans. Viimeksi toukokuun lopulla kun joutui olemaan viikon varahoidossa päiväkodissa ja oli vieras paikka niin passuutti hoitajia, jotka iltapäivällä hakiessa kyselivät varovasti että osaako se muksu ollenkaan syödä itse... :D Ruoka otetaan kotona yleensä pois sitten kun me muut ollaan syöty ja jos ei ole maistunu niin maistuupahan paremmin sitten seuraavalla kerralla. Meillä ei enää vaan yksinkertaisesti aleta palvelemaan tuon ikäistä lasta - ei tuo poika kuitenkaan itseään nälkään tapa vaan aina on syönti sujunu kun on riittävän nälkä. Pysyt vaan lujana ja kiellät touhuamasta muuta. Meillä on kiellot nykyään tehonnut oikein hyvin kun on muutaman kerran ruoka otettu pois - ja hyvä puoli tuossa on, että kaiken voi esittää ystävällisesti ilman rähjäämistä kun poika tietää, että "uhkaukset" toteutetaan mikäli värkkääminen ei lopu, mutta samalla ei kuitenkaan ole pakko syödä lautasta tyhjäksi jos ei maistu (toki kaikkea pitää ainakin maistaa...).
 

Yhteistyössä