Miten saatte lapset tottelemaan?

Mites lapsen sitten saa tottelemaan kun mitkään rangaistukset ei tehoa? Lapsi on tokaluokkalainen tyttö, ja lähinnä ongelmana on se että ei tule kotiin sovittuna aikana ja valehtelee päin naamaa. Kaikkea on kokeiltu, kotiarestia, kännykän takavarikointia, karkkipäivän perumista yms. Sitten kun rangaistus on kärsitty niin sama meno jatkuu heti. Tuntuu ettei hän välitä tuon taivaallista siitä vaikka vähän rankaistaan joskus. Ei oikeen oma mielikuvitus enää riitä että miten tuon sitten saa tottelemaan? Ei kai sitä nyt kotiarestissakaan voi loputtomasti pitää?

 

Viimeinen kysymys: kyllä voi ja voi. Teroita sitä tytöllesi. Hän tietää epävarmuutesi, siksi käyttäytyy noin.

Nimimerkillä 2 viikon arestia ollut. Kyllä opettaa lasta. Kirjaimellisesti kaverille on saanut sanoa ainoastaan: en saa tulla, ku oon arestissa.

 

Meillä auttoi lääkitys. Siis lapselle.

 

edellisen lisäksi palkitse häntä kehumalla ja kivoilla yhteisillä jutuilla/menoilla, kun osaa käyttäytyä hyvin.

 

Nuo kaikki käyttämäsi rangaistukset kuuluvat siihen jäähytuoli-sarjaan, joka on vain huono vitsi.
Silkkaa lässynläätä, noin suomeksi sanottuna.

Mitä jos ottaisit sen tytön tiukkaan puhutteluun ja vaikka karjaisisit aluksi päin naamaa, että nyt loppui tuo hölmöily, kläppi!!
Nykyään vain "keskustellaan" ja lässytetään muksuille ja sitten ihmetellään, ku muksut hyppii silmille.
Näytä, kuka teillä määrää!!

 

Meillä tuo tottelun harjoittelu aloitettiin taaperona...

 

Karjuen niin kovaa, etta naapuritkin kuulee.

Ei vaiskaan, kannattaa rangaistusten lisaksi ottaa ihan puheeksi, etta MIKSI ne kyseiset saannot jne ovat olemassa, ja mita seuraamuksia on, jos niita ei totella. Meilla on ajoitettu muun perheen kiva retki tuon kotiarestin ajaksi, kirpaisee kovaa, mutta sitten tietaa, etta jos ei tottele, menettaa jotain tosi kivaa.

 

Meillä auttoi lääkitys. Siis lapselle.

Siis lääkitystä kehiin jos lapsi ei tottele?

Tietty jos jonkun diagnoosin saa niin sillon lääkkeet. Mut en mä nyt lääkitsisi lasta jos ei tottele ja hakee rajojaan.

 

Hakee teidän huomiota rajoja uhmaamalla? Tai sitten on kurinpito jäänyt vähemmälle jo taaperosta asti? Ja ihan nyt ystävällisesti kysyn? Jos ed. mainitut asiat kunnossa eikä niissä puutteita niin KUNNON puhuttelu ja aresti. Alkuun viikon aresti, jona aikana ei saa käyttää pelikoneita, tietokonetta, puhelintaan eikä katsella tv:ta ym. Pitää olla neljän seinän sisällä, toki leikkiä saa jos vielä leikkii. Tee siis viikosta mahdollisimman tylsä! Ja ajoita arestiviikko vaikkapa koulujen ensimmäiselle lomaviikolle... Lapset PITÄÄ saada kunnioittamaan vanhempiaan ja heidän käskyjään!

 

Siis lääkitystä kehiin jos lapsi ei tottele?

Tietty jos jonkun diagnoosin saa niin sillon lääkkeet. Mut en mä nyt lääkitsisi lasta jos ei tottele ja hakee rajojaan.

Joo, mutta vastasin vain otsikkoon.

 

Niin, ja sitten kun on ollut useita aresteja, on huudettu, selitetty MIKSI rankaistaan ja selitetty miksi pitää toimia tietyllä tavalla, ja mitä siitä seuraa jos niin ei toimi, on tehty elämästä tylsää ottamalla kaikki mukavuudet pois, puhuteltu kunnolla vuoroin isän, vuoroin äidin toimesta ja unohdinko vielä jonkun asian jonka joku mainitsi? Lääkitystä ei olla kokeiltu eikä ajateltu kokeilla.

 

-

 

miten ois palkitseminen.. rasti tauluun ku kotiin on tultu ajoissa ja 20 rastista esim uimaan

 

Mitä tuo lause "Tuntuu ettei hän välitä tuon taivaallista siitä vaikka vähän rankaistaan joskus." tarkoittaa? Mieten vaan, että jos vaan JOSKUS rangaistaan eikä olla johdonmukaista, niin siinähän se mättää. Lapsen kanssa kannattaa myös keskustella siitä mitä siitä seuraa, jos ei tule kotiin ajoissa ja valehtelee ---> luotamus menee jne.... Itse miettisin varmaan lapselle myös muita sanktioita, jos homma vaan jatkuu esim. siivoamista ja kotitöitä enemmän.

 

Lapset tottelee. Niiden kanssa ollaan ja eletään ja niille puhutaan jo pienestä pitäen. Ne oppivat, miten ollaan ja miten ei olla. Konsteja ovat esimerkiksi huumori, perusteleminen järjellä, harhauttaminen ja näyttäminen.
Äänen hiljentäminen ja kiristäminen - tiukka artikulaatio rypistetyin otsin on hyvä konsti - siitä ne tietää, että nyt ollaan tosissaan. Testiraivarit loppuvat alkuunsa, kun raivokki viedään omaan huoneeseensa raivoamaan ja sieltä saa tulla sitten, kun on joukkokelpoinen.

Ei elämä ole vastakkainasettelua - ei parisuhteessa eikä sukupolvien välissä. Ei ole lapset vastaan aikuiset, ja vaan lapset ja aikuiset, samaan suuntaan, yhdessä.

 

Miksi ei kotiarestia voi jatkaa vaikka vuodella eteenpäin ja joku viemään kouluun ja sinne luokan eteen sit vastaan ja saattamaan kotiin, josta ei sit poistu.

 

En siis tarkoittanut kommentilla "vaikka vähän joskus rankaistaan" että joskus rankaistaan ja joskus ei. Huonosta käytöksestä seuraa aina rangaistus. En ruikuttaisi täällä jos ei olisi todellista ongelmaa, eli todellakin siis nämä keskustelut ja asioiden selittämiset sun muut on käyty jo läpi. Eikä kyllä ole kyse siitäkään etteikö kasvatusta olisi aloitettu jo pienenä. Neiti nyt vaan vaikuttaa olevan tavallista kovapäisempi, päätellen siitä miten helpolla täällä vaikuttaa ihmiset saaneen muksunsa tottelemaan. Tuo palkitseminen hyvästä käytöksestä voisi kyllä toimiakin.

 

[QUOTE="Mie vaan";23889790]En siis tarkoittanut kommentilla "vaikka vähän joskus rankaistaan" että joskus rankaistaan ja joskus ei. Huonosta käytöksestä seuraa aina rangaistus. En ruikuttaisi täällä jos ei olisi todellista ongelmaa, eli todellakin siis nämä keskustelut ja asioiden selittämiset sun muut on käyty jo läpi. Eikä kyllä ole kyse siitäkään etteikö kasvatusta olisi aloitettu jo pienenä. Neiti nyt vaan vaikuttaa olevan tavallista kovapäisempi, päätellen siitä miten helpolla täällä vaikuttaa ihmiset saaneen muksunsa tottelemaan. Tuo palkitseminen hyvästä käytöksestä voisi kyllä toimiakin.[/QUOTE]

Ala huoli, taistelua se on monelle muullekin. Taalla vaan tulee lyhyesti kirjoitettua, eika kaikkia asioita niin pui lapi. Meilla ainakin oli vanhimman lapsen kanssa aika mahdoton kausi, valehtelu oli hurjaa, mutta se oli sellainen kausi joka meni ohi. Hanelle auttoi se, etta eras hyva ystavani, joka on todella laheinen tyttareni kanssa antoi aika kovin sanoin ymmartaa, ettei usko sanaakaan tyton suusta, koska han valehteli niin paljon. Sen jalkeen han alkoi tietoisesti miettia puheitaan. Hanelle se oli sellainen seuraus valehtelusta, joka kolahti.

Mutta yleensa nuo ovat kausia jotka menevat ohi, mutta niihin pitaa tietenkin puuttua ja etsia ratkaisuja.

 

Kun ei anna minkään sortin mahdollisuutta olla tottelematta. Silloin on pakko totella.Se alkaa jo pienenä näillä :nyt nukkumaan, nyt syömään, leluja keräämään yms. -jutuilla. Jos lapsi ei tule, hänet haetaan.

Isompana suoraan koulusta kotiin, jos ei tule, haetaan ja jos ei pääse hakemaan, rangaistaan. Rangaistus pitää olla tehokas. Semmoinen sopivasti kirpaiseva, jonka muistaa. Meillä yhdellä toimii pyöräilykielto, toisella kännykkäkielto/pelikielto, kolmannella pitää olla jo järeät keinot, koska nuo löysemmät ei toimi. Hälle arestia. Viikon aresti on jo kova hinta tottelemattomuudesta.

Päivän aresteja en harrasta, koska meidän lapsilla ne ei toimi. Kun meillä on kotipäiviä muutenkin ja niidin on totuttu, ne koetaan kivoiksikin jopa välillä. Pitempi rankku toimii ja muistuttaa mukavasti töppäilystä.

Huonosta seuraa aina huonoa ja hyvästä hyvää. Hyvä ei tarvi olla mikään aineellinen juttu. Pelkkä kehu, hali, kiitoskin toimii. Kunhan huomioi sen hyvän. Pienenkin hyvän.

 

Kiristys, uhkailu ja katteettomat lupaukset

 

Kiristys, uhkailu ja katteettomat lupaukset

Kaikista parhaat keinot. Nih!

 

Ala huoli, taistelua se on monelle muullekin. Taalla vaan tulee lyhyesti kirjoitettua, eika kaikkia asioita niin pui lapi. Meilla ainakin oli vanhimman lapsen kanssa aika mahdoton kausi, valehtelu oli hurjaa, mutta se oli sellainen kausi joka meni ohi. Hanelle auttoi se, etta eras hyva ystavani, joka on todella laheinen tyttareni kanssa antoi aika kovin sanoin ymmartaa, ettei usko sanaakaan tyton suusta, koska han valehteli niin paljon. Sen jalkeen han alkoi tietoisesti miettia puheitaan. Hanelle se oli sellainen seuraus valehtelusta, joka kolahti.

Mutta yleensa nuo ovat kausia jotka menevat ohi, mutta niihin pitaa tietenkin puuttua ja etsia ratkaisuja.

Niin, pitää aina muistaa se että vaikeeta se on välillä muillekin :/ helpottaa kuitenkin kun saa vähän muilta ihmisltä tukea sillon kun tuntuu oikeen vaikeelta. Ehkä meillä tuntuu siksikin niin vaikeelta kun neiti oli pienenä niin helppo ja tyytyväinen. Totta on sekin että viime vuonnakin keväällä oli hirveä uhma, eli varmaan tämäkin on vaan tällainen kausi. Mutta pitää tässä silti keksiä keino saada tuo loppumaan, ettei hän kuvittele voivansa tehdä mitä tahansa.

 

Ota yhteys koulukuraattoriin jos ei omat keinot riitä. Koulun/muiden tahojen kanssa yhteistyössä pistätte lapsen kuriin ennen kun pääsee pahemmaksi.

 

ihan samaa olen ajatellu jo pidemmän aikaa. meillä on vaan lapset ( pojat ) iältään 2,5 ja 6 v. ne ei usko yhtään minua missään, ja minä todellaki olen kokeillu kaikenlaisia keinoja. isommalle arestia ja pelikieltoja, karkkipäivän perumista yms. huutanut olen joka päivä ja itellä tulee niiiin paha mieli aina jälkeenpäin. pojat on siis tosi vilkkaita, ja yhdessä ( varsinki iltaisin ) villiintyvät ihan totaalisesti.

isompi villitsee pienemmän ja yhdessä sitten meuhkaavat niin paljon että mulla meinaa pää räjähtää. virikkeitä saavat kyllä, kavereita, ulkoilua yms. pienempikään ei usko minua ollenkaan, esim lelujen kerääminen ei onnistu, ulkona menee joka paikkaan minne ei sais mennä, samoin jos käydään esim jossain kaupungissa niin tuntuu että valjaat pitäis olla että poika pysyy aisoissa
poikien isä käy reissutyössä, viikot pois kotua. sitä ne sitten tietty uskooki paremmin, mutta viikot olen omillani.
vanhemman pojan mielestä ainaki olen varmaan ihan hirveä äiti, vaikka olen yrittäny selittää sille että jos se käyttäytyy hyvin, niin minunkaan ei tartte menettää hermoja eikä antaa esim sitä arestia. aivan naatti olen tämän asian kans ja mikään muu ei piristäis minua enempää kun että pääsisin töihin levähtämään joskus lähiaikoina..