Unihäiriöt ovat länsimainen ilmiö
Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa.
Suurimmassa osassa maailmaa lapset nukkuvat yhä äitiensä tai perheidensä kanssa. Länsimaissa alettiin lapsia nukuttaa erillään 1800-luvulla, aluksi ylemmissä sosiaaliluokissa. Kuten monet muutkin asiat, tapa alkoi levitä laajemminkin. Mäkelällä on selkeä mielipide: "Unihäiriöt liittyvät länsimaiseen tapaan jättää liian pienet lapset nukkumaan yksin". Tämä tapa perustuu hänen mielestään puhtaasti aikuisen tarpeeseen: "Nisäkäspennun paikka on emon ihoa vasten". Emolla hän tarkoittaa niin isää kuin äitiäkin, tai muuta läheistä aikuista.
Läheisyys kasvattaa itsenäisyteen
Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.
Perhepedin tiukin määritelmä on se, että lapsi tai lapset nukkuvat vanhempien vuoteessa. Väljemmin määriteltynä perhepediksi voidaan lukea myös sivuvaunu, jossa pinnasänky on kiinni vanhempien vuoteessa, laita alas laskettuna tai poistettuna. Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.
"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.
Läsnäolo ja kosketus rauhoittavat
Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 80-85 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: "Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"
Mäkelä muistuttaa omaankin kokemukseensa viitaten, että aina on se noin 15 % lapsista, jotka eivät opi nukkumaan "kunnolla": "Puolitoista vuotta joka yö kannoimme ja lohdutimme lastamme. Vasta kolmevuotiaana hän nukkui tunteja. Meillä jokaisella on hauraat kohtamme, tämä on hänen." Tällaisissakin tapauksissa vanhemman läsnäolo ja lohduttaminen ovat lapselle tärkeitä. Hellä, mutta vahva kosketus selän ja pakaroiden alueella rauhoittaa. "Se ei ehkä aina yksinään riitä tyynnyttämään lasta kokonaan, mutta joka tapauksessa se rauhoittaa", vakuuttaa Mäkelä.
Aikuisen läheisyys auttaa lapsen epäkypsää hermostoa itsesäätelyyn unen aikana. Se voi jopa vähentää kätkytkuoleman riskiä estämällä lasta vaipumasta liian syvään uneen Vanhemman hengitys myös rytmittää lapsen hengitystä.
Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."
Perhepeti ehkäisee väsymystä
Perhepedissä tai samassa huoneessa nukkuvat vanhemmat ja lapset nukkuvat yleensä paremmin. Koska äiti on lähellä, lapsen ei tarvitse herätä täydellisesti ja itkeä saadakseen huomiota. Äiti voi hoitaa vauvaa ennen kuin kumpikaan on täysin hereillä. Tämä taas vähentää äidin väsymyksen tunnetta. Lähekkäin nukkuminen edistää myös imetystä. Perhepedissä nukkuvat äidit imettävät keskimäärin kaksi kertaa pidempään kuin muut äidit. Muiden rintaruokinnan etujen lisäksi yölliset imetykset lisäävät hapen virtausta, mitä on hyväksi kasvulle ja vastustuskyvylle. Monet puolivuotiaat pärjäävät yön yli ilman syöttöjä, mutta yhtä monet alle vuoden ikäiset tarvitsevat aterian viimeistään aamuyöllä.
Vauvan aivot vaativat energiaa
Ihmislapsen aivojen kehitys tapahtuu pääasiassa syntymän jälkeen. Ihmisellä on vain 25 % aivojen tilavuudesta syntyessään, kun lähimmällä sukulaisellamme, simpanssilla, on 45 %. Ihmislapsen hermostollinen kypsymättömyys mahdollistaa ihmislajin sopeutumisen moniin erilaisiin ympäristöihin. Aivot muokkaantuvat ympäristön antaman mallin mukaan. Muutaman vuoden ikäinen lapsi on jo sopeutunut omaan ympäristöönsä. Joutuessaan yhtäkkiä toisenlaiseen maailmaan hänen mahdollisuutensa heikkenevät.
Tämä aivojen ja hermoston nopea kypsyminen vauvaiässä vaatii runsaasti energiaa. Suurimmalle osalle, jopa 90 %:lle maailman ihmisistä perhepeti on itsestään selvä osa vauvaperheen elämää. Perhepeti nähdään myös imetystä tukevana toimintamallina. Äidinmaito sulaa nopeasti ainutlaatuisen koostumuksensa takia. Siksi rintaruokitut vauvat tarvitsevat ruokaa usein, joten äidin on pysyttävä vauvan lähellä päivin ja öin. Yösyötöt saattavat olla yksi luonnon mekanismeista suojata vauvaa liian syvältä ja liian pitkältä unelta, josta vielä kehittymättömät säätelymekanismit eivät saa vauvaa hereille. Jos vauva nukkuu yksin omassa sängyssään, mahdollisesti jopa omassa huoneessaan, hän ei välttämättä heräile yhtä helposti.
Hyvin järjestetty perhepeti on turvallinen
Aikojen saatossa on pelätty, että äidit saattavat kierähtää unissaan vauvojensa päälle. Perhepeti on jopa ollut kielletty useissa Euroopan kaupungeissa. On kuitenkin todisteita siitä, että ankarassa köyhyydessä eläneet epätoivoiset äidit ovat tukehduttaneet vauvojaan tahallaan pelätessään, etteivät voi elättää kaikkia lapsiaan.
Tähänastiset tutkimukset eivät todista, että perhepedissä nukkuminen olisi itsessään vaarallista. Perhepeti on turvallinen, jos vanhemmat eivät tupakoi tai käytä alkoholia tai lääkkeitä, patja on kiinteä eivätkä vuodevaatteet ole liian upottavat. Kannattaa tarkistaa, ettei mihinkään sänkyjen väliin tai seinän ja patjan väliin jää koloja, joihin vauva voi juuttua tai tukehtua.
Putoamisvaaraa voi minimoida asettamalla sängyn seinän viereen ja nukuttamalla vauvaa seinän puolella. Eikä perhepedissä tarvitse tyytyä normaalilevyiseen parisänkyyn, vaikka se yleensä kahdelle aikuiselle ja yhdelle lapselle riittääkin. Jatkoksi voi hankkia esimerkiksi vielä yhden runkopatjan. "Puutavaraliikkeestä saa vaneria ja Etolasta patjoja", toteaa lastenpsykiatri Mäkelä.
Ole luova!
Monet perhepedissä nukkuvat saavat kuulla kysymyksen vanhempien parisuhteen hoitamisesta, kun lapset nukkuvat vanhempien sängyssä. Samaan aikaan nuorille naisille suunnatut aikakauslehdet toitottavat, kuinka tärkeää on olla luova ja harrastaa seksiä mitä mielikuvituksellisemmissa paikoissa. Ei kai sänky ole ainoa paikka siihen tarkoitukseen sen jälkeen, kun miehestä ja naisesta on tullut isä ja äiti? Jukka Mäkelä muistuttaa: "Kautta ihmiskunnan historian on tuotettu uusia pentuja, vaikka lapset ovat lähellä. Edelleenkin tämä on vallitseva tilanne suuressa osassa maailmaa." Jonnan äiti Elli paljastaa: "Kun vanhemmat tarvitsevat hellittelyä, niin vauva on siirretty nukkumaan omaan pinnasänkyynsä tai vaunuihin".
