Mieti, millä tavoin erillaiset kiintymykset orjuuttavat meitä. Yritämme järjestellä maailmaa niin, että voisimme säilyttää nämä maailman jatkuvasti uhkaamat kiintymyksemme. Pelkään, että ystäväni lakkaa rakastamasta minua, hän voi löytää jonkun toisen. Minun on pidettävä itseni viehättävänä, koska minun on saatava omakseni tuo toinen ihminen. Minut on aivopesty ajattelemaan, että tarvitsen hänen rakkauttaan. Mutta en todellakaan tarvitse sitä. En tarvitse kenenkään rakkautta, minun tarvitsee vain päästä kosketuksiin todellisuuden kanssa. Minun on tarpeen murtautua ulos omasta vankilastani, ohjelmoinnistani, ehdollistumisestani, näistä vääristä uskomuksista, kuvitelmista. Minun on murtauduttava todellisuuteen. Todellisuus on suloinen. Se on ehdotonta iloa. Ikuinen elämä on nyt. Se ympäröi meitä kuin valtameri kalaa, mutta meillä ei ole siitä aavistustakaan. Me olemme niin sokaistuja, että emme näe sitä perustotuutta, että ihmissuhteissa kiintymykset haavoittavat enemmän kuin auttavat. Ajatelkaa aikaa, jolloin sydämmenne oli särkynyt ja luulitte että ette koskaan enää voi olla onnellinen (puolisonne kuoli, paras ystävänne hylkäsi teidän , menetitte rahanne, jne..) Mitä tapahtui? Aika kului ja jos teidän onnistui hankkia itsellenne uusi kiintymyksen kohde tai joku tai jotakin, joka veti teitä puoleensa, niin mitä tapahtui entiselle kiintymykselle. Ette oikeestaan tarvinneetkaan sitä ollaksenne onnellinen, vai kuinka? Tästä olisi pitänyt oppia jotakin, mutta emme opi koskaan. Meidät on ohjelmoitu, meidät on ehdollistettu. Miten vapauttavaa onkaan olla tunteiden tasolla riippumaton kenestäkään. Jos voisitte saada tästä edes sekunnin mittaisen kokemuksen, murtautuisitte ulos vankilastanne ja näkisitte vilahduksen taivasta. Riippuvuutta luova rakkaus. Rakastava sydän pysyy pehmeänä ja herkkänä. Mutta kun kaikin voimin yritätte saada tätä tai tuota asiaa, muututte häikäilemättömiksi, tylyiksi ja kovapintaisiksi. Miten voimme rakastaa ihmisiä, jos tarvitsette heitä? Voitte vain käyttää heitä hyväksenne. Jos tarvitsen teitä ollakseni onnellinen, minun on käytettävä teitä hyväkseni, minun on manipuloitava teitä, minun on löydettävä keinoja voittaakseni teidät omakseni. En voi antaa teidän olla vapaita. Voin rakastaa ihmisiä vasta silloin, kun olen tyhjentäny elämäni heistä. Kuollessani ihmisten tarpeelleni joudun keskelle erämaata. Aluksi se tuntuu hirveeltä, yksinäiseltä, mutta jos kestätte sitä hetken aikaa, huomaatte äkkiä, että ette olekkaan yksinäinen. Kyse on yksin olosta, ei yksinäisyydestä ja niin erämaa alkaa kukkia. Silloin viimeistään tiedätte, mitä rakkaus on, mitä Jumala on, mitä todellisuus on. Kärsimystä voidaan käyttää kärsimyksen lopettamiseksi.
