Miten saan tunteet miestä kohtaan loppumaan? Tekee niin kipeää!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Suruisa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Suruisa

Vieras
Oli tapailua erään miehen kanssa ja mä onneton menin ihastumaan aivan älyttömän lujaa. En kai sentään aivan rakastunut. Olin ollut miehestä jo muutaman kuukauden kiinnostunut ennen tapailua.

Mies ei kuitenkaan halua seurustella kanssani koska se jokin puuttuu. En siis ole hänelle se oikea.

Tiedän hänellä jo olevan jotakin sutinaa erään toisen naisen kanssa ja tuntuu niin hemmetin pahalta kun ajattelen miehellä olevan tunteita sitä toista kohtaan, mutta ei mua kohtaan. En tiedä miten kestän sen jos he alkavat seurustella. :( Itku tulee niin helposti kun ajattelen miehen tunteita tuota naista kohtaan.

Molemmat nuo ihmiset ovat mulla facebookissa kaverina ja siinäkin tulee niin paha mieli jos huomaan molempien olevan yhtä aikaa paikalla. Ajattelen heti, että no nyt he keskustelevat keskenään. :/

Miten mä pääsen tästä yli?! Tuntuu etten voi edes ajatella, että olisin jonkun muun miehen kanssa tai mua edes kiinnostaisi enää koskaan kukaan muu. En osaa ajatella ketään muuta miestä vaan tuo mies on mielessä monta kertaa päivässä ja itku on monta kertaa lähellä jos ei sitten tulekin.

En ymmärrä itseäni, että meni ihastumaan näin täysillä! Millä sitä jaksaa tästä eteenpäin.
 
Aika....et haluat tätä nyt kuulla, mutta anna ajan kulua. Koita keskittyä muihin asioihin ja nauttia niistä. Siis ihan yksinkertaisiin, eikä mitään yltiöiloista tarvitse näytellä. Voimia :)
 
Itsellä samanlaiset tunteet, rakastuin "väärään" mieheen, itse naimisissa ja nyt kulunut jo puolitoista vuotta edellisestä tapaamisesta ja mies on koko ajan mielessä! Ja olen jo sentään yli nelikymppinen.. Tuntuu että aikakaan ei auta vaan välillä tekee tosi kipeää kun häntä ajattelee. Olis helppoa kun pystyis unohtamaan mutta ei.

Kumpa joku kertoiski että miten pääsee yli!
 
[QUOTE="vieras";22290744]Itsellä samanlaiset tunteet, rakastuin "väärään" mieheen, itse naimisissa ja nyt kulunut jo puolitoista vuotta edellisestä tapaamisesta ja mies on koko ajan mielessä! Ja olen jo sentään yli nelikymppinen.. Tuntuu että aikakaan ei auta vaan välillä tekee tosi kipeää kun häntä ajattelee. Olis helppoa kun pystyis unohtamaan mutta ei.

Kumpa joku kertoiski että miten pääsee yli![/QUOTE]

Juuri näin,myös täällä... :(
 
[QUOTE="vieras";22290744]Itsellä samanlaiset tunteet, rakastuin "väärään" mieheen, itse naimisissa ja nyt kulunut jo puolitoista vuotta edellisestä tapaamisesta ja mies on koko ajan mielessä! Ja olen jo sentään yli nelikymppinen.. Tuntuu että aikakaan ei auta vaan välillä tekee tosi kipeää kun häntä ajattelee. Olis helppoa kun pystyis unohtamaan mutta ei.

Kumpa joku kertoiski että miten pääsee yli![/QUOTE]

Ja sama myös täällä. Aikaa paljon enemmän, yli 7 vuotta, ja oma elämäni ok mutta mitenkään en saa pyyhittyä tai työnnettyä pois sitä ihmistä ja näitä tunteita. Välillä menee paremmin, välillä vähän vähemmän paremmin. Silti en tiedä olisinko valmis muuttamaan nykyistä tilannetta ja olemaan enää yhdessä. Haastavaa. Tsemppiä!
 
[QUOTE="vieras";22290955]Ei kai siihen auta muu kuin aika..tylsä vastaus mutta taitaa olla totta. Tai sitten etsi uusi ;)[/QUOTE]

Tosi hauska tuo, että etsi uusi. Juurit purin tuntojani, että en voi kuvitella olevani toisen kanssa ja sä ehdotat tuollaista. Ehkä teit sen leikilläsi kun laitoit silmäniskun perään, mutta ei nyt jaksa naurattaa.

Me olemme miehen kanssa molemmat sinkkuja tai siis mies ainakin vielä on. :( Olemme kyllä hänen kanssaan jutelleet ja mies kertoi, että ei oikein tiedä mitä haluaa. Ei halua kiirehtiä koska aiemmissa suhteissa on käynyt huonosti. Olemme siis miehen kanssa edelleen tekemisissä, mutta emme tapaile enää romanttisessa mielessä.
 
Aika....et haluat tätä nyt kuulla, mutta anna ajan kulua. Koita keskittyä muihin asioihin ja nauttia niistä. Siis ihan yksinkertaisiin, eikä mitään yltiöiloista tarvitse näytellä. Voimia :)

Tuntuu nyt vain niin ylitsepääsettömän vaikealle päästä tästä eteenpäin. Mieli on niin maassa. Pitää yrittää lapsilta salata kyyneleet ja paha olo, yrittää jaksaa heille hymyillä.
 
Tuntuu nyt vain niin ylitsepääsettömän vaikealle päästä tästä eteenpäin. Mieli on niin maassa. Pitää yrittää lapsilta salata kyyneleet ja paha olo, yrittää jaksaa heille hymyillä.

Itsellä kanssa alkuun oli se vaikeaa monta kuukautta kun asia on niin arka ettei siitä voi kenellekään tietenkään puhua. Itkut piti itkeä salassa ja suru surra yksin ja se jos mikä on vaikeaa!

Nyt siis puolitoista vuotta takana ja joka kerta kun lähden autolla johonkin toivon hänen tulevan vastaan vaikka hän asuukin lähes sadan km:n päässä. Ja mikä ihmeellistä: kolmesti hän on nyt syksyn aikana autolla tullutkin mutta viime kertaisesta juttelemisesta on jo yhdeksän kuukautta.
 
[QUOTE="vieras";22292391]Itsellä kanssa alkuun oli se vaikeaa monta kuukautta kun asia on niin arka ettei siitä voi kenellekään tietenkään puhua. Itkut piti itkeä salassa ja suru surra yksin ja se jos mikä on vaikeaa!
[/QUOTE]

Kyllä mä voin parille ystävälle tästä puhua ja purkaa tuntojani. Ei silti poista pahaa oloa ja tarvetta itkeä.

Tämä juttu on melko tuore, että senkin takia on vaikeaa. En vain jaksaisi pitkään rietumista. Edellinen miesjuttu päättyi myös vähän ikävästi ja siitä on aikaa yli vuosi. Luulin nyt löytäneeni jotakin ihanaa ja ainutlaatuista. Alas tulin ja lujaa.
 
3 vuotta sitten olin niiin ällön itkun surun ihastunu yhteen mieheen.
Sutinaa oli ja ihastuin aina vaan enemmän,kunnes mies laitto jarrut päälle.Ei ollutkaan valmis vakevampaan ja kuulin,näin kuinka piiritti muita ja olin ihan rikki :( Kuuntelin nyyhky lauluja,ajattelin miestä koko ajan.Ja sama ajatus oli mulla:En enää löydä ketään,en pääse ikinä siitä miehestä yli.
Vuos siinä meni kun pahin lähti,vielä kirpas välillä,kunnes löysin nykyisen MAAILMAN PARHAAN kullan <3 <3 Nyt se ihastus lähinnä enää huvittaa :)
Paljon jaksamisia,tiedän että on oikeasti tuskasta :hug:
 
[QUOTE="veeras";22293078]3 vuotta sitten olin niiin ällön itkun surun ihastunu yhteen mieheen.
Sutinaa oli ja ihastuin aina vaan enemmän,kunnes mies laitto jarrut päälle.Ei ollutkaan valmis vakevampaan ja kuulin,näin kuinka piiritti muita ja olin ihan rikki :( Kuuntelin nyyhky lauluja,ajattelin miestä koko ajan.Ja sama ajatus oli mulla:En enää löydä ketään,en pääse ikinä siitä miehestä yli.
Vuos siinä meni kun pahin lähti,vielä kirpas välillä,kunnes löysin nykyisen MAAILMAN PARHAAN kullan <3 <3 Nyt se ihastus lähinnä enää huvittaa :)
Paljon jaksamisia,tiedän että on oikeasti tuskasta :hug:[/QUOTE]
Mulla vaikeaa on varmaan just senkin takia, kun olen naimisissa ja en siis etsi uutta mutta tämä mies kolahti minuun jo kymmenen vuotta sitten ja rakastuin häneen varmaan enemmän kuin koskaan mieheeni.

Hän tuli vain elämääni ja oli kanssa ollut jo kauan naimisissa. Huomasin vain että hän oli itselleni se oikea.
 
Tuota.. Poista mies ainakin kaverilistaltasi naamakirjasta, niin saat etäisyyttä asiaan! Jos sulla on tunteet noin pinnassa ja miehellä ei, niin et voi tässä tilanteessa mielestäni olla miehelle pelkkä kaveri. Tilanne olisi täysin eri, jos olisitte molemmat lopettaneet seurusteluyritykset siihen, että kokisitte kummatkin olevanne vain kavereita toisillenne ilman sen syvempiä tunteita.
 
[QUOTE="joku";22296170]Tuota.. Poista mies ainakin kaverilistaltasi naamakirjasta, niin saat etäisyyttä asiaan! Jos sulla on tunteet noin pinnassa ja miehellä ei, niin et voi tässä tilanteessa mielestäni olla miehelle pelkkä kaveri. Tilanne olisi täysin eri, jos olisitte molemmat lopettaneet seurusteluyritykset siihen, että kokisitte kummatkin olevanne vain kavereita toisillenne ilman sen syvempiä tunteita.[/QUOTE]

En mä pysty häntä poistamaan kavereistani. Pystymme kuitenkin keskustelemaan muista asioista ja haluan pitää miehen lähellä vaikka en häntä saa.
 
Ajan kulumista ei tarvitse odottaa, tässä noin 12 tunnin resepti: Vedä kännit ja hommaa yhen yön suhde. Toimii. Huomaat että jalkoväli se on muillaki, ei ollut uniikki otus. Rokrok.
 
Joko teet niistä tunteista voimavarasi tai sitten ne kuluvat hissukseen loppuun taikka vaihtavat kohdetta. Kipu kertoo, että olet yhä elossa ja voit tuntea tunteita. Se ei ole paha.
 
Tunteista voimavara? Kerrotko vähän tarkemmin mitä tarkoitat.

Eikö niitä voi käyttää hyväkseen? Juuri luin kirjan, jonka narsistisen äidin tytär oli kirjoittanut avuksi muille samasta kärsineille. Vaikea lapsuus voimavaraksi ja työkaluksi. Miksei rakkaudessa siipensä polttanut voisi löytää keinon hyötyä kokemastaan ja nähdä sen haikean myönteisenä vaiheena.
 
Tämä on aivan kamalaa! Tiedän miehen olleen eilen baarissa ja nyt sitten mietin, että jos hän on iskenyt sieltä jonkun naisen itselleen. Eihän se mulle kuulu, mutta kipiää tekee pelkkä ajatuskin. :( Kyllä, olen mustasukkainen.
 
Ei kai sitä muuta keinoa ole kuin surra ettei asia mennytkään niin kuin toivoit. Se tekee kipeää ja vei aikaa, mutta eheyttää. Anna kaikille tunteille lupa ja kuuntele niitä. Älä pura mieheen tai toiseen naiseen. Se ei eheytä sinua. Tsemppiä!
 
[QUOTE="elli";22302568]Ei kai sitä muuta keinoa ole kuin surra ettei asia mennytkään niin kuin toivoit. Se tekee kipeää ja vei aikaa, mutta eheyttää. Anna kaikille tunteille lupa ja kuuntele niitä. Älä pura mieheen tai toiseen naiseen. Se ei eheytä sinua. Tsemppiä![/QUOTE]

Tuntuu vain siltä, että ei näistä tunteista voi päästä ikinä eroon. :/ Mä niin toivoisin, että en ihastuisi koska en jaksa enää tätä, että jutut ei toimi.
 

Yhteistyössä