sama juttu...mut mulla pikkumies kotona. Kamala syyllisyys päällä koko ajan ja itku kurkussa. Jäin työttömäksi pari kuukautta sitte ja mulla on jonku sortin burn out ollut, kun olen touhannut miljoona vapaaehtoshommaa, valvonu lasten kanssa monta vuotta ja sitte olin kaks vuotta palkkatöissä homefirmassa, aina menossa..ja nyt yhtäkkiä, olen jättänyt kaikki pois..Lisäks mulla todettiin fibromyalgia 6 vuotta sitten.
Mun päivä menee niin, et mä en meinaa ensin saada ollenkaan illlalla unta, kun lapset nukkuu jo. eli noin 12-1 aikaan saan unen vasta, yleensä nukun vielä sohvalla, kun ei makkarissa tule uni, sitten en tietty meinaa jaksaa aamulla nousta, vaik heräänki, kun mies lähtee töihin. Laitan vanhemman kouluun, keitän kahvia ja istun sohvalle, poika haluaa yleensä kattoo netistä jotain pikkukakkosta tai pelata tai sitte se leikkii autoilla...katon tunteita ja tuoksuja, jos jaksan pukea päälle niin puen..sitte laitan päälle ja miehelle ruoan 11.30. Koitan vääntäytyä pihalle sitte päivällä pojan kanssa. Hän ei haluais millään ja ikuinen tappelu, miks pitää mennä ulos. Joo,saa kivittää, et poika ei saa raitista ilmaa...mut mä en tiedä, mikä ihme mua riipooo!! tiedän, et pitäis jaksaa, mut mä en jaksa!! kamala syyllisyys. Sit ku päätän siivota ni kestää hetken ennenkä pääsee vauhtiin.
