Miten saan 6-vuotiaan ymmärtämään?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ei jaksa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

ei jaksa

Vieras
Mikä on oikein ja mikä väärin? Hän kuvittelee olevansa nopeampi kuin auto ja lähtee usein ajamaan pyörällä auton perässä tästä rangaistukseksi vein pyörän arestiin. Hän myös kuvittelee että on vahvempi kuin aikuinen ja uhoilee että vetää turpaan,sanoin että jos toisia lyö niin poliisit tulevat hakemaan,niin laps tuumas vaan että ei ne saa mua kiinni ja että hän kaataa ne maahan. Uhoilusta sai rangaistukseksi 10min nurkkaa.
 
siis ööh.
mä luulen,että sun 6-vuotias kyllä ymmärtää oikean ja väärän eron, mutta tuo on vaan iälle tyypillistä "olen niin iso ja kaikkivoipainen"-ajattelua. tasottuu kyllä ajan kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja meah:
Muusta en tiedä, mutta poliisilla uhkailua en pidä järin fiksuna.
Henk.koht. itse en halua ainakaan leikki-ikäiselle opettaa, että poliisi on joku paha joka heti nappaa hihasta kun jotain teet väärin.

Samaa mieltä. =)

 
Eiköhän tuo "machoilu" kuulu ikään. Katso läpi sormien tilanteet, joista ei kenellekään vaaraa ole. Minusta jatkuvasta rankaisemisesta tuollaisen asian takia on enemmän haittaa kuin hyötyä.
 
No, älä nyt ainakaan oikeesti rupee vetään joka asiaan sitä poliisia..ja yritäpä muutoinkin rauhoittua kaverisi kanssa, jotenki tuntuu että kokeilee sua ihan uhmassaan, minkälaisen reaktion saa sinussa taas aikaiseksi. Meillä viis vuotiaan kanssa on samanlaista meininkiä ja olen huomannut, että jotkut asiat kannattaa jättää kokonaan huomioimatta ja silloin kun huomioi, niin reilua keskustelua. Meillä on pojan kans melkosta tahkoamista mutta kun me puhutaan "äijien kesken" :D, niin usein siinä jutustellessa käy ilmi, että on tienny tekevänsä hooposti ja sitä katuukin...mutta "kun on välillä niin vaikeeta olla lapsi". Niinpä. Rakkautta, pitkää pinnaa ja yhdessäoloa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mitä mun pitäis tehdä tai sanoa? Kyllä se poliisi tulee jos isä vaikka lyö äitiä,se on totuus.

Kuten jo sanoin, muusta en tiedä, en osaa auttaa mitä voisi tehdä.

Itse en silti vetäisi poliisia mukaan noihin juttuihin.

Haluan, että lapseni ajattelevat poliisia mieluummin turvallisena auktoriteettina jolta voi pyytää ja kysyä apua. Ennemmin kuin jonain pelottavana kyttääjänä, joka napsauttaa käsiraudat kiinni ja pistää putkaan kaikki, jotka sanovat poikkipuolisen sanankin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tanja:
No, älä nyt ainakaan oikeesti rupee vetään joka asiaan sitä poliisia..ja yritäpä muutoinkin rauhoittua kaverisi kanssa, jotenki tuntuu että kokeilee sua ihan uhmassaan, minkälaisen reaktion saa sinussa taas aikaiseksi. Meillä viis vuotiaan kanssa on samanlaista meininkiä ja olen huomannut, että jotkut asiat kannattaa jättää kokonaan huomioimatta ja silloin kun huomioi, niin reilua keskustelua. Meillä on pojan kans melkosta tahkoamista mutta kun me puhutaan "äijien kesken" :D, niin usein siinä jutustellessa käy ilmi, että on tienny tekevänsä hooposti ja sitä katuukin...mutta "kun on välillä niin vaikeeta olla lapsi". Niinpä. Rakkautta, pitkää pinnaa ja yhdessäoloa.

Kiitos.
 
Alkuperäinen kirjoittaja meah:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mitä mun pitäis tehdä tai sanoa? Kyllä se poliisi tulee jos isä vaikka lyö äitiä,se on totuus.

Kuten jo sanoin, muusta en tiedä, en osaa auttaa mitä voisi tehdä.

Itse en silti vetäisi poliisia mukaan noihin juttuihin.

Haluan, että lapseni ajattelevat poliisia mieluummin turvallisena auktoriteettina jolta voi pyytää ja kysyä apua. Ennemmin kuin jonain pelottavana kyttääjänä, joka napsauttaa käsiraudat kiinni ja pistää putkaan kaikki, jotka sanovat poikkipuolisen sanankin.

Mä vaan oon niin tyhmä etten osannu just muuta sillä hetkellä sanoo. Sori
 
Koita vaivihkaa ujuttaa pehmeämpiä arvoja mukaan. :) Sano vaikka että kun sinä nyt olet näin iso ja vahva, niin kuinka kivalta tuntuu suojella pikkusiskoa tai auttaa kissanpentu ojen yli, tms. Myös voit korostaa, että hänen täytyy olla varovainen ettei suurilla voimillaan ole liian kovakourainen pienempiä kohtaan tai runttaa jaloillaan toisten leikkeja, ym. Että poika tavallaan alkaisi pitämään omia vahvuuksiaan sellaisina, joilla voi auttaa muita ja joista pitää ottaa vastuuta ja pitää huolta että ei vahingoita ketään.

Voimien, nopeuden, tms. yliarvioimiseen voisi auttaa ehkä vertailut siitä kumpi on nopeampi, kissa vai tiikeri, mopo vai auto, ym. tai kumpi on vahvempi, kumpi on vaarallisempi... Ehkä itsellekin tulisi siitä jonkunlainen käsitys, mihin kohtaan omat voimat sijoittuvat.. :)
 
Oliskohan poikalapsella tossa vaiheessa ongelmana se, että täytyy löytää äidistä erillinen ja vastakkainen identiteetti. Jos äiti suuttuu ja kostaa machoilun rankaisemalla lämpimikseen, niin sitä on pakko alleviivata, ja sitten siihen tulee semmoinen paljon naisvihamielisempi sävy?

Eli tarttis löytää konsteja tukea sitä pikkumieheyttä ja jättää omaan arvoonsa ne uhopuheet?
Niin sitten riittävästi äidin hyväksyntää saavuttaneena pojalla on isompana varaa ymmärtää, mikä on semmoista miehuutta joka on lojaalia naisillekin, ja mikä taas ei.

Mutta hyvä mun on tässä puhua. Kyllä mua huolettaa että mitä jos lapsi on poika, niin miten mä ite kestän sen uhovaiheen ja likat haisee -meiningin. Riippuu varmaan siitä tuesta, mitä isältään saan siinä kohtaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja meah:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Mitä mun pitäis tehdä tai sanoa? Kyllä se poliisi tulee jos isä vaikka lyö äitiä,se on totuus.

Kuten jo sanoin, muusta en tiedä, en osaa auttaa mitä voisi tehdä.

Itse en silti vetäisi poliisia mukaan noihin juttuihin.

Haluan, että lapseni ajattelevat poliisia mieluummin turvallisena auktoriteettina jolta voi pyytää ja kysyä apua. Ennemmin kuin jonain pelottavana kyttääjänä, joka napsauttaa käsiraudat kiinni ja pistää putkaan kaikki, jotka sanovat poikkipuolisen sanankin.

Mä vaan oon niin tyhmä etten osannu just muuta sillä hetkellä sanoo. Sori

En mä sitä pahalla meinannut. Oma kohta 6v. on tilanteeseesi verrattuna helppo tapaus, ja siksi en osaa sen kummempia neuvoja antaa.
Mutta tuo nyt oli sellainen asia, joka itsellä vaan pälkähti päähän, että yrittäisin välttää ainakaan usein käyttämästä.

Voimia ja jaksamista :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ahma:
Oliskohan poikalapsella tossa vaiheessa ongelmana se, että täytyy löytää äidistä erillinen ja vastakkainen identiteetti. Jos äiti suuttuu ja kostaa machoilun rankaisemalla lämpimikseen, niin sitä on pakko alleviivata, ja sitten siihen tulee semmoinen paljon naisvihamielisempi sävy?

Eli tarttis löytää konsteja tukea sitä pikkumieheyttä ja jättää omaan arvoonsa ne uhopuheet? Niin sitten riittävästi äidin hyväksyntää saavuttaneena pojalla on isompana varaa ymmärtää, mikä on semmoista miehuutta joka on lojaalia naisillekin, ja mikä taas ei.

Tuossa vois olla perää. Käsittääkseni nuo kaikkivoipaisuuskuvitelmat on tosi tärkeitä tietyssä iässä, kun ollaan yhtä aikaa pikkupoikaa ja isoa jätkää. En lähtisi poikaa lyttäämään todistelemalla, että äitipä ajaakin lujempaa ja osaa kaiken muutenkin paremmin, kuten tuolla ylempänä ehdotettiin, kun poika muutenkin alkaa aavistella, ettei oikeasti ehkä olekaan maailman vahvin ja viisain. Mutta tuohon turpaanvetouhoiluun kyllä pitäisi puuttua, sillä eihän väkivallalla uhkailu ole mitenkään hyväksyttävää käytöstä. Meillä turpaanveto- ja tappamispuheet on pannassa ja niiden sijaan pitää käyttää muita keinoja ilmaista kiukkua. Pojat on poikia -asenne ei saa olla selitys.
 
Alkuperäinen kirjoittaja palma:
Alkuperäinen kirjoittaja ahma:
Oliskohan poikalapsella tossa vaiheessa ongelmana se, että täytyy löytää äidistä erillinen ja vastakkainen identiteetti. Jos äiti suuttuu ja kostaa machoilun rankaisemalla lämpimikseen, niin sitä on pakko alleviivata, ja sitten siihen tulee semmoinen paljon naisvihamielisempi sävy?

Eli tarttis löytää konsteja tukea sitä pikkumieheyttä ja jättää omaan arvoonsa ne uhopuheet? Niin sitten riittävästi äidin hyväksyntää saavuttaneena pojalla on isompana varaa ymmärtää, mikä on semmoista miehuutta joka on lojaalia naisillekin, ja mikä taas ei.

Tuossa vois olla perää. Käsittääkseni nuo kaikkivoipaisuuskuvitelmat on tosi tärkeitä tietyssä iässä, kun ollaan yhtä aikaa pikkupoikaa ja isoa jätkää. En lähtisi poikaa lyttäämään todistelemalla, että äitipä ajaakin lujempaa ja osaa kaiken muutenkin paremmin, kuten tuolla ylempänä ehdotettiin, kun poika muutenkin alkaa aavistella, ettei oikeasti ehkä olekaan maailman vahvin ja viisain. Mutta tuohon turpaanvetouhoiluun kyllä pitäisi puuttua, sillä eihän väkivallalla uhkailu ole mitenkään hyväksyttävää käytöstä. Meillä turpaanveto- ja tappamispuheet on pannassa ja niiden sijaan pitää käyttää muita keinoja ilmaista kiukkua. Pojat on poikia -asenne ei saa olla selitys.

Periaatteessa oon ihkaisen samaa mieltä. Mut sitten tossa pari päivää sitten oli semmoinen ketju, jossa äiti ahdistui pojasta, oliko 7v, joka aina suuttuessaan tarpeeksi alkoi puhua, että hän ottaa veitten ja tappaa. Äiti yritti kurittaa asiasta, ja asiasta käytiin kehityskeskusteluja myöhemminkin, joissa poika lupas ettei enää sano niin - eikä sanonutkaan kunnes suuttui seuraavan kerran...

Niin siinä keskustelussa oltiin lopulta sillä kannalla, että puhua saa kunhan käyttäytyy. Eli että ei pidä olla liian herkkä pahoille puheille, koska poika nimenomaan haluaa satuttaa äitiä henkisesti osoittaakseen kiukkunsa määrän. Että parempi olisi todeta, että joo tapa vaan mutta nyt mennään kotiin eikä osteta vaikka miten haluaisit. Eli semmoista ei voi käyttää aseena äitiä vastaan mikä ei tehoa. Mutta ehkä ero olikin alun perin justiin siinä, että sun on onnistunut hyväksyä ja/tai opettaa ne rakentavammat kiukun ilmaukset.
 
Meillä käyttäytyy samanlailla 6v poika, ja itse sain ainekin päiväkodissa sellasien kuvan että kuuluu tuo ns. kukkoilu tähän ikään. Meillä on poika hakkaamassa kaikki, leikkaa päät irti, räjäyttää kädet yms. juttua tullut. Ja ajattelen asian näin että ei ole oikesti leikkaamassa kenenkään käsiä irti, siinä vaan taas koetellaan vanhempia miten lapset saavat puhua aikuisille/ muille lapsille. Ja tämäkin vaihe menee kyllä ohi, ajan kanssa. Mitä tulee tuohon kongreettiseen tekoon että yrittää pyörällä ottaa autoja kiinni, niin voi olla että 6v ei ihan vielä käsitä sitä todellista vaaraa mikä tuossakin tilanteessa on joten minusta teit ihan oikein että pistit pyörän pois. Etkä sinä nyt varmasti ole maailman julmin äiti kun poliisilla olet uhkaillut, joskus sitä tulee harkitsemattomasti sanottua mitä mieleen osuun kun keinot ovat vähissä. Tsemppiä sinulle 6v lapsesi kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ahma:
Alkuperäinen kirjoittaja palma:
Tuossa vois olla perää. Käsittääkseni nuo kaikkivoipaisuuskuvitelmat on tosi tärkeitä tietyssä iässä, kun ollaan yhtä aikaa pikkupoikaa ja isoa jätkää. En lähtisi poikaa lyttäämään todistelemalla, että äitipä ajaakin lujempaa ja osaa kaiken muutenkin paremmin, kuten tuolla ylempänä ehdotettiin, kun poika muutenkin alkaa aavistella, ettei oikeasti ehkä olekaan maailman vahvin ja viisain. Mutta tuohon turpaanvetouhoiluun kyllä pitäisi puuttua, sillä eihän väkivallalla uhkailu ole mitenkään hyväksyttävää käytöstä. Meillä turpaanveto- ja tappamispuheet on pannassa ja niiden sijaan pitää käyttää muita keinoja ilmaista kiukkua. Pojat on poikia -asenne ei saa olla selitys.

Periaatteessa oon ihkaisen samaa mieltä. Mut sitten tossa pari päivää sitten oli semmoinen ketju, jossa äiti ahdistui pojasta, oliko 7v, joka aina suuttuessaan tarpeeksi alkoi puhua, että hän ottaa veitten ja tappaa. Äiti yritti kurittaa asiasta, ja asiasta käytiin kehityskeskusteluja myöhemminkin, joissa poika lupas ettei enää sano niin - eikä sanonutkaan kunnes suuttui seuraavan kerran...

Niin siinä keskustelussa oltiin lopulta sillä kannalla, että puhua saa kunhan käyttäytyy. Eli että ei pidä olla liian herkkä pahoille puheille, koska poika nimenomaan haluaa satuttaa äitiä henkisesti osoittaakseen kiukkunsa määrän. Että parempi olisi todeta, että joo tapa vaan mutta nyt mennään kotiin eikä osteta vaikka miten haluaisit. Eli semmoista ei voi käyttää aseena äitiä vastaan mikä ei tehoa. Mutta ehkä ero olikin alun perin justiin siinä, että sun on onnistunut hyväksyä ja/tai opettaa ne rakentavammat kiukun ilmaukset.

No siis köh köh, oma poika on vielä sen verran pieni, että en kauheasti ole vielä mitään onnistunut opettamaan:) KUN meillä tuohon vaiheeseen kunnolla päästään, pidän toki verbaalista aggressiota fyysistä paljon parempana vaihtoehtona, mutten kuitenkaan suostu mukisematta kuuntelemaan tappouhkauksia lapseltakaan. Kuvailemasi rauhallinen ensireaktio kuulostaa fiksulta, mutta mielestäni pahoilla puheillakin on seurauksensa. Jos joka kerta, kun tappo- tai hakkaamispuhetta tulee suusta, viikkoraha kutistuu tai jälkiruoka menetetään, oppinee lapsi vähitellen jättämään nämä kaksi tabua lausumatta. Ainakin yhden muksun tiedän, joka osaa purkaa suuttumuksensa säkkituolin hakkaamiseen tai uskomattomaan verbaalitykitykseen tyyliin "oon niin vihainen että saisin heitettyä raketin kuuhun ilman bensaa ja katkottua kaikki maailman palmut". Uskon siis että toivoa on:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja palma:
Alkuperäinen kirjoittaja ahma:
Alkuperäinen kirjoittaja palma:
Tuossa vois olla perää. Käsittääkseni nuo kaikkivoipaisuuskuvitelmat on tosi tärkeitä tietyssä iässä, kun ollaan yhtä aikaa pikkupoikaa ja isoa jätkää. En lähtisi poikaa lyttäämään todistelemalla, että äitipä ajaakin lujempaa ja osaa kaiken muutenkin paremmin, kuten tuolla ylempänä ehdotettiin, kun poika muutenkin alkaa aavistella, ettei oikeasti ehkä olekaan maailman vahvin ja viisain. Mutta tuohon turpaanvetouhoiluun kyllä pitäisi puuttua, sillä eihän väkivallalla uhkailu ole mitenkään hyväksyttävää käytöstä. Meillä turpaanveto- ja tappamispuheet on pannassa ja niiden sijaan pitää käyttää muita keinoja ilmaista kiukkua. Pojat on poikia -asenne ei saa olla selitys.

Periaatteessa oon ihkaisen samaa mieltä. Mut sitten tossa pari päivää sitten oli semmoinen ketju, jossa äiti ahdistui pojasta, oliko 7v, joka aina suuttuessaan tarpeeksi alkoi puhua, että hän ottaa veitten ja tappaa. Äiti yritti kurittaa asiasta, ja asiasta käytiin kehityskeskusteluja myöhemminkin, joissa poika lupas ettei enää sano niin - eikä sanonutkaan kunnes suuttui seuraavan kerran...

Niin siinä keskustelussa oltiin lopulta sillä kannalla, että puhua saa kunhan käyttäytyy. Eli että ei pidä olla liian herkkä pahoille puheille, koska poika nimenomaan haluaa satuttaa äitiä henkisesti osoittaakseen kiukkunsa määrän. Että parempi olisi todeta, että joo tapa vaan mutta nyt mennään kotiin eikä osteta vaikka miten haluaisit. Eli semmoista ei voi käyttää aseena äitiä vastaan mikä ei tehoa. Mutta ehkä ero olikin alun perin justiin siinä, että sun on onnistunut hyväksyä ja/tai opettaa ne rakentavammat kiukun ilmaukset.

No siis köh köh, oma poika on vielä sen verran pieni, että en kauheasti ole vielä mitään onnistunut opettamaan:) KUN meillä tuohon vaiheeseen kunnolla päästään, pidän toki verbaalista aggressiota fyysistä paljon parempana vaihtoehtona, mutten kuitenkaan suostu mukisematta kuuntelemaan tappouhkauksia lapseltakaan. Kuvailemasi rauhallinen ensireaktio kuulostaa fiksulta, mutta mielestäni pahoilla puheillakin on seurauksensa. Jos joka kerta, kun tappo- tai hakkaamispuhetta tulee suusta, viikkoraha kutistuu tai jälkiruoka menetetään, oppinee lapsi vähitellen jättämään nämä kaksi tabua lausumatta. Ainakin yhden muksun tiedän, joka osaa purkaa suuttumuksensa säkkituolin hakkaamiseen tai uskomattomaan verbaalitykitykseen tyyliin "oon niin vihainen että saisin heitettyä raketin kuuhun ilman bensaa ja katkottua kaikki maailman palmut". Uskon siis että toivoa on:)

No tuollaisella ulosannilla varustettu mukelo kyllä taitaa saada viestinsä perille ilman murhauhkauksia, jos nyt ei palmukuntaa lasketa...

Oma ulosantini on kuulemma unissa parempi kuin valveilla. Kaikkien aikojen huippusuoritus oli kuulemma raivokkaasti ilmaistu uhkaus: Kuolaanko pianoos!?!

Rakentava keskustelu tämä, huojentava suorastaan jos vaikka tulee poikamukula tähän huusholliin! Nyt lähden kuolaamaan tyynyyn...
 

Similar threads

L
Viestiä
2
Luettu
1K
Aihe vapaa
Lapsen ravinto 6:sta 24:n kuukauden ikään.
L
O
Viestiä
6
Luettu
2K
A

Yhteistyössä