Miten saadaan 2-vuotias uhmakas tyttö uskomaan, ettei kaikkea saa tehdä ja tuhota?

[epätoivoinen äiti]

Ihan mahdotonta tuo käytös... koko ajan on tuhoamassa mitä vaan keksii. Huoh. Talkkipurkki on suosikki, tänään oli sen taas jostain löytänyt ja tyhjentänyt koko ISON litran purkin sänkyynsä, voi prkl. Sitten vaan neiti tuli omasta huoneestaan nauraen, yltä päältä valkoisena, hiukset ja vaatteet kaikki talkissa... :/ Ei usko torumista, ei puhetta, ei mitään... Napsauttelee vauvaa (on siis serkkuvauva käymässä kylässä) leluillaan, vetää vauvaa hiuksista, kaataa maitomukinsa lattialle, sylkee ruokaa, pissaa lattialle kun eka repii vaipat riekaleiksi... huoh. (Ei siis ole omia sisaruksia eikä vauvaa talossa, mutta tuhoaminen on joka päiväistä aamusta iltaan asti.) Nämä on vain murto-osa siitä mitä ehtii lyhyessäkin ajassa tehdä. Meinaa olla äippä aika lopussa, isä myös... On nimittäin oikea tuholainen tuo napero! Millä sen käytöksen saa muuttumaan? Toki tiedän, että on uhmaa ja kuuluu tuohon ikävaiheeseen, mutta ei tuota oikeasti jaksa... ei ehdi tehdä itse mitään, kun saa koko ajan olla vahtimassa tuota tuholaista. Piti kutsua mummi vahtimaan hetkeksi, jotta itse saa edes vähän levähtää.

 

[vieras]

vahtia ja puuttua, vahtia ja puuttua.... välillä voi yrittää keksii jotain mielekästä tekemistä joka ei liity tuhoamiseen...

 

[huh ja heu]

Ei taida saada tarpeeksi huomiota kun ehtii tehdä noin paljon kaikkea.

Lähtekää yhdessä vaikka uimaan ja muutenkin ulos, ei tarvitse turhautua sisällä.

Ja vauvaan EI kosketa! Se on täysin ehdoton asia!!!

 

[vieras]

No onko teillä sitten liian kova kuri? Tuossa iässä kokeillaan kaikkea, esim. just talkkipurkin tyhjentämistä. Toi kuulostaa pahalle, mutta kun tarkemmin mietin, taitaa olla ihan normaalia eikä sille muuta voi, kun sanoa ei.

 

[km]

Jankuttaminen on paras keino. jostain luin että lapselle pitää toistaa keskimäärin 5000kertaa joku asia että menee kaaliin. Kuljet siis perässä ja jankutat kerta toisensa jälkeen mitä saa ja mitä ei saa tehdä.

 

[vieras]

No minkä miellät tuhoamiseksi? Olisiko sulla tarpeen muuttaa asennettasi? Anna lisää esimerkkejä, mitä lapsi tekee?

 

[ap]

Ei taida saada tarpeeksi huomiota kun ehtii tehdä noin paljon kaikkea.

Lähtekää yhdessä vaikka uimaan ja muutenkin ulos, ei tarvitse turhautua sisällä.

Ja vauvaan EI kosketa! Se on täysin ehdoton asia!!!

No kyllä me tehdään paljonkin yhdessä. Käydään ulkona, sisällä ollessa piirretään, katsotaan tytön toiveesta muumeja, luetaan kirjoja jne. mutta ei mikään estä tuhotöitä. Esim. ulkona syö nurmikkoa ja kukkia, heittelee kiviä, juoksee mäkeä alas (ja kaatuu ja itkee) vaikka kielletään. Sisällä piirtelee seiniin, sillä välin kun käännän katseen muualle hetkeksi jne. Nauraa vaan ja juoksee karkuun ja tekee uhallaan kaikkea mahdollista vaikka viettäis koko päivän yhdessä.

 

[ap]

No minkä miellät tuhoamiseksi? Olisiko sulla tarpeen muuttaa asennettasi? Anna lisää esimerkkejä, mitä lapsi tekee?

No tässä vain muutamia juttuja viime päiviltä:
- talkkipurkki tyhjennetty sänkyyn x 2
- tapetit revitty seinästä x 3
- kiviä heitelty ikkunaan, ihmisiä päin jne. x miljoona!
- vauvaa kiusattu x monesti! (eikä auta kieltäminen)
- Lattiaan, seiniin ja kalusteisiin piirretty x 10
- Ruohoa ja kiviä ym. syöty x 5
- ruualla ja maidolla leikkimistä x 10
- vaippa revitty riekaleiksi x 30
- pissattu lattialle x 100
- kakat sotkettu seinään x 2

En jaksa jatkaa listaa enempään, mutta kaikkea on tehty.

 

[v]

Siis ihan totta. aikuinen ihminen ei pärjää 2-vuotiaalle. Odotappa vaan kun lapsi on murrosikäinen

 

[kuikki]

No minkä miellät tuhoamiseksi? Olisiko sulla tarpeen muuttaa asennettasi? Anna lisää esimerkkejä, mitä lapsi tekee?

No tässä vain muutamia juttuja viime päiviltä:
- talkkipurkki tyhjennetty sänkyyn x 2
- tapetit revitty seinästä x 3
- kiviä heitelty ikkunaan, ihmisiä päin jne. x miljoona!
- vauvaa kiusattu x monesti! (eikä auta kieltäminen)
- Lattiaan, seiniin ja kalusteisiin piirretty x 10
- Ruohoa ja kiviä ym. syöty x 5
- ruualla ja maidolla leikkimistä x 10
- vaippa revitty riekaleiksi x 30
- pissattu lattialle x 100
- kakat sotkettu seinään x 2

En jaksa jatkaa listaa enempään, mutta kaikkea on tehty.

En kaikkeen osaa antaa vinkkejä, itsekin "taistelen" välillä viiden pienen kanssa Mutta meillä lähtee ainakin kynät arestiin jos niillä piirrellään muualle kuin kuuluu. Ja kun on eri-ikäisiä lapsia meillä, niin on koettu että nyt on helpoin kun keräävät aina kynät purkkiin ja laitetaan kaappiin mihin pienimmät ei yllä. Käyhän siinäkin aina niitä vahinkoja ettei ole valvomassa, että tosiaan kerätään..

 

[ap]

No minkä miellät tuhoamiseksi? Olisiko sulla tarpeen muuttaa asennettasi? Anna lisää esimerkkejä, mitä lapsi tekee?

No tässä vain muutamia juttuja viime päiviltä:
- talkkipurkki tyhjennetty sänkyyn x 2
- tapetit revitty seinästä x 3
- kiviä heitelty ikkunaan, ihmisiä päin jne. x miljoona!
- vauvaa kiusattu x monesti! (eikä auta kieltäminen)
- Lattiaan, seiniin ja kalusteisiin piirretty x 10
- Ruohoa ja kiviä ym. syöty x 5
- ruualla ja maidolla leikkimistä x 10
- vaippa revitty riekaleiksi x 30
- pissattu lattialle x 100
- kakat sotkettu seinään x 2

En jaksa jatkaa listaa enempään, mutta kaikkea on tehty.

En kaikkeen osaa antaa vinkkejä, itsekin "taistelen" välillä viiden pienen kanssa Mutta meillä lähtee ainakin kynät arestiin jos niillä piirrellään muualle kuin kuuluu. Ja kun on eri-ikäisiä lapsia meillä, niin on koettu että nyt on helpoin kun keräävät aina kynät purkkiin ja laitetaan kaappiin mihin pienimmät ei yllä. Käyhän siinäkin aina niitä vahinkoja ettei ole valvomassa, että tosiaan kerätään..

Kynät on kerätty, samoin talkki otettu pois ja nostettu korkealle. Mutta ei auta, kyllä näkyy löytävän keinon nostaa ne pois. En kuitenkaan ihan koko aikaa kerkeä perässä kävelemään, täytyy minunkin jotain kotitöitäkin tehdä välillä.

 

[jepsu]

Jos vaan jaksatte, ottakaan jonain päivänä (ja asennoidutte ennakkoon siihen, että sinä päivänä on rankkaa) projektiksi yrittää järjestää koko ajan mielekästä tekemistä ja olla koko ajan valmiina puuttumaan kun tyttö yrittää tehdä kiellettyä. Tässä kerron esimerkkejä miten meidän kahden lapsen kanssa on toimittu. Tarkoitus ei ole kuulostaa siltä että tietäisin kaiken vaan kerron vaan mikä meillä on toiminut, voitte halutessanne kokeilla teilläkin. Usein jo se auttaa, että itsellä on päätettynä konkreettiset keinot puuttua lapsen käytökseen. Tsemppiä!

Meillä vasta reilu 1 vee poika, mutta kuulostaa hyvin samalta. Hänellä on tietyt jutut mitä yrittää tehdä taukoamatta (esim. vessanpöntöstä veden läiskytys, roskisten penkominen, valojen räpsytys, kissan lyöminen, kaikkien kirjojen ja paperien fanaattinen repiminen jne) ja ainoa mikä tehoaa on se, että menee tilanteeseen ja estää ottamalla kädestä kiinni tai nappaamalla syliin. Siinä sitten kiemurtelee ja kitisee ja yrittää lyödä, mutta odotan rauhoittumista (mitä ei aina kyllä edes tapahdu) ja yksinkertaisesti sanon, ettei saa tehdä. Tämä sitten joka ainoa kerta eli sata kertaa päivässä...

Tyttömme on nyt melkein 4 vee mutta oli parivuotiaana usein tosi uhmakas. Hänellä oli puhe ja kommunikaatio kehittynyt jo varhain, joten hänelle otimme jäähyn käyttöön jo puolitoistavuotiaana koska tuntui ymmärtävän mistä on kyse. Eli siis, päätätte etukäteen mistä asioista tulee jäähy. Vaikka ne, joista eniten kärsitte, esim. kivien heittely, vauvan kiusaaminen ja vääriin paikkoihin piirtely. Ei liian monta aluksi, vain sen verran kun tyttönne ymmärtää. Kerrotte ne hänelle rauhallisesti jonakin päivänä ja sovitte, missä on jäähypaikka. Joka kerta, kun tyttö aloittaa nämä kielletyt puuhat, kannatte tai muuten viette tyynesti hänet jäähypaikkaan (esim. rappunen, kenkähylly tms.) Joku paikka, joka on nähtävillä, muttei liian keskeinen ja pitää olla neutraali paikka, ei siis esim. leikkihuone. Meillä on jäähy kestänyt yhtä monta minuuttia kuin ikävuosia. Jäähyn aikana lapsi ei saa minkäänlaista huomiota (riippumatta siitä vaikka huutelisi jotain) ja voi laittaa vaikka munakellon soimaan merkiksi sen päättymisestä. Kun jäähy loppuu, lapselle selitetään mikä meni vikaan ja opetetaan sopiminen ja anteeksipyyntö. Jos ja aluksi kun lapsi karkaa jäähyltä, hänet haetaan tyynesti takaisin ja jäähy alkaa alusta. Tämä niin monta kertaa, kunnes lapsi tajuaa ettei tilanteesta pääse kuin istumalla jäähy. Meidän lapsella pisimmillään minuutin jäähyn istuminen kesti 20 minuuttia, mutta sen jälkeen ei juuri ole tarvinnut taistella. Tärkeää on, että aikuinen pysyy tyynenä (vaikka sisällä kiehuisi) eli ei huuda tms. koska se on usein juuri se, mihin lapsi tähtää.

Nämä nyt siis vain esimerkkejä miten meidän arki helpottui. Muista myös, että voit kysyä apua vaikka neuvolasta jos tuntuu että konstit on lopussa tai jos epäilet, että lapsesi uhmakkuus menee yli.

 

[RiiaLopo]

Ymmärrän täysin sua.

Meillä asuu myös uhmakas pari vuotias, ja nykyisin yleisin sana on EI. Joo, ja kyllä tiedän, että asia pitäisi muotoilla jotenkin muuten, mutta minkäs teet kun hermostuttaa. =)

Enpä usko, että yksikään äiti jaksaa aina sanoa ja selittää nätisti, mitä saa ja ei saa tehdä. Näillä palstoilla on vaan niin hiton helppoa olla maailman paras äiti

 

[joo]

Olis varmaan täytynyt alkaa opettaa kun alkoi nousta ja liikkua. Ei toinna raivata kotia pystyyn nousevalta konttaavalta niin oppii olemaan. Hakea pois, sanoa ei, aina vain uudelleen mutta kyllä se oppii mitä ei liikuteta.
Meillä ei kyllä parivuotiaat enää pahojaan ole tehneet.

 

[kuikki]

En väitä etteikö meilläkin kävisi välillä noita vahinkoja, että pienimmät saa ne käsiinsä kun isommilta joskus jää. Mutta kyllä teilläkin varmaan on joku paikka sellainen mihin vanhemmat saa ne kynät laitettua niin, ettei 2v niitä saa. Ja vaikka parin viikon aresti ensi alkuun.

Ja kaikkiin ei auta kun aika..meillä tuo nykyinen 1v kiipesi pöydälle ja tyhjensi tiettyjä kaappeja aina uudelleen ja uudelleen. Eli uudelleen ja uudelleen pois sieltä mihin ei saa mennä. Mieti mitkä on ne tärkeimmät "ei" paikat. Mulla täällä viisi alle kouluikäistä ja tuo toiseksi nuorin lähes 2v melko touhuemäntä. Jossain vaiheessa lopetti tuon pöytäkiipeilyn esim. mutta työlästähän se oli. Hella kiinnosti välillä, mutta aina vain sitkeästi pois vaikka sen sata tai kaksisataa kertaa.. loppui sekin jossain vaiheessa, mutta periksi ei saanut, että niitä väänneltäisiin.

 

[joo]

Mummihan se joutaakin perässä juoksemaan niin äiti saa huoahtaa

 

[.]

Mummihan se joutaakin perässä juoksemaan niin äiti saa huoahtaa

Mikä mummi? mihin tämä liittyi?

 

[joo]

Mummihan se joutaakin perässä juoksemaan niin äiti saa huoahtaa

Mikä mummi? mihin tämä liittyi?

Eikös ap pyytänyt mummin auttamaan saadakseen levätä?

 

[.]

Mummihan se joutaakin perässä juoksemaan niin äiti saa huoahtaa

Mikä mummi? mihin tämä liittyi?

Eikös ap pyytänyt mummin auttamaan saadakseen levätä?

Aijoo..en huomannut tuota lausetta

 

[nio]

mielestäni kaksi vuotiaan kanssa voi piirtää, mutta piirtämisen jälkeen kynät kerättään pois ja otetaan esille sitten kun seuraavan kerran piirretään.
Meillä lähdettiin kaksivuotiaan kans sisälle jos olkona alkoivat kivet lennellä. Yksinkertainen lause "kiviä ei saa heitellä tai äiti vie sisälle" tai "kiviä ei saa heitellä, ruetaampa tekemään ihania hiekkakakkuja". Yritin siis keksiä kivempaa tekemistä / pois pahateosta.

Mahdollisimman vähän kieltoja, vauvaa silitetään näin ja äiti näyttää. Sinäkin olit näin ihana vauva nyt olet iso ihana. KAnnustetaan, kehutaan hyvästä toiminnasta.

 

[joo]

mielestäni kaksi vuotiaan kanssa voi piirtää, mutta piirtämisen jälkeen kynät kerättään pois ja otetaan esille sitten kun seuraavan kerran piirretään.
Meillä lähdettiin kaksivuotiaan kans sisälle jos olkona alkoivat kivet lennellä. Yksinkertainen lause "kiviä ei saa heitellä tai äiti vie sisälle" tai "kiviä ei saa heitellä, ruetaampa tekemään ihania hiekkakakkuja". Yritin siis keksiä kivempaa tekemistä / pois pahateosta.

Mahdollisimman vähän kieltoja, vauvaa silitetään näin ja äiti näyttää. Sinäkin olit näin ihana vauva nyt olet iso ihana. KAnnustetaan, kehutaan hyvästä toiminnasta.

Juuri noin, piirustustuokio. Kaksi vuotias lapsenlapsikin piirsi niin hienosti kynnet sormiin ja väritti ja korut käteen kun olin ensin piirtänyt kädestään ääriviivat. Sitten raivataan kaikki kaappiin kun piirustustuokio loppuu. Noin olen tehnyt kaikkien ja kuopukseni kanssa. Kukaan ei ole piirrellyt seiniin.

 

[Nunnunannu]

Ihanaa,joku muukkin kärsii tästä. Meidän neiti täyttää elokuussa 2v ja oon oihan lopussa seb uhmailuun. Kun on kesälomalla,eikä niin paljon aktiviteettejä kun tarhassa.
Kun selkäsi käännäät niin jotain tapahtuu. Aamulla kävin suihkussa oli tosta toisesta tietokonneesta,onneksi huonompi,nyppinyt suurimman osan kirjaimista irti. On viä kavetin kone joka oli kiinni. Cd-lrvyt avaa samoin dvdt ja niitä on ympräri olohuonetta. kiipee wc pyytyn päälle,uittaa jakojaa lattiakaivossa,tunkee wc papreia pyttyy,kitisee kätisee,jos ei saa haluaamansa niin menee kyyryyn lattialle ja huutaa.kynät pois. heittelee leluja,läpsii,repii korvista.
Tänään pääsi jo itku,polin niin lopussa. oon siis yksin ton lapsen kanssa,onneksi lähti tänään sukulasiten luo pariksi päiväksi,saa ite vähän hengähtää ja jaksaa taas.
Jäähyn ajattelin ma vihkiä käyttöön kun tyttö tulee ja jos jotain leluja lentää,ne otetaan sity pois.
Mä jo ajattelin et onko mulla oikea kauhukakara,mutta "onneksi" niitä löytyy muistakin perheistä.

 

[mamma]

Mun mielestä kannattaa kuitenkin muistaa, että uhmaikä tulee kaikille lapsille (joskin eri muodoissa) ja se kuuluu kehitykseen. Meillä 2 wee poika yrittää aina saada huomion itseensä jos 2kk tytär mamman sylissä ja huomiota kerjätään tavaroiden heittelyllä, huutamalla jne. Joskus sanon pikkusen ääntä korottaen "ei saa" , mutta tuloksetta. Sittemmin oon huomannut, että sillon kun lapsi tekee tuhotöitä nii sillä hetkellä jätän huomiotta ja kun se loppuu niin kiitän ja kehun ja keksin kivoja puuhia. Näin hän on sitten huomannut että ei se äippä huomioi jos uhmaa, vaan sillon kun ollaan kiltisti. Ja päivittäin olen myös tunnin pari ihan vain kaksin pojan kanssa puuhailemassa ja muistuttamassa, että hän on ihan yhtä rakas ja tärkeä kuin siskonsakin. Myös rutiineiden ylläpitäminen kannattaa. Omasta mielestäni positiivisuudella pääsee helpommalla kuin negatiivisuudella. Välillä voi hermoa kiristää ja jonkin sortin kuri on oltava, mutta lapsi on kuitenkin vain lapsi ja lapset yleensä seuraa vanhempien käytöstä. En väitä, että täydellinen äiti olisin (tuskin kukaan on) mutta tämä tehoaa ainakin meillä eikä ole kauheasti tarvinnut hampaita kiristellä. Lapset voi ottaa lähes kaikkiin tekemisiin mukaan jollain tavalla jos osaa käyttää vähän mielikuvitusta. Nauttikaa vielä kun lapset ovat pieniä, se aika vierähtää äkkiä eikä sitä saa takaisin.

 

[vieras]

Lapsi toteuttaa vanhempiensa odotuksia. Jos suhtautuu lapseen pahoja tekevänä tihulaisena, niin sellaista käytöstä saa varmasti vastaansa.

Lasten kasvatuksessa pätee sanonta: niin metsä vastaa kuin sinne huutaa Tuhoamiskäyttäytyminen, myös uhmaikäisellä, on aina viesti jostakin. Lapsi on peili ja hänen käytöksensä on suora viesti kasvattajalle. Kannattaa pysähtyä ja miettiä, miltä perheessä eläminen lapsen näkökulmasta tuntuu. Jokainen tarvitsee kunniottavaa ja rakastavaa suhtautumista kasvaakseen itseään, toisia ja ympäristöään kunniottavaksi yksilöksi.

 

["Ansku"]

Yhdyn edelliseen. Haluan muistuttaa että kaksi vuotias on vielä kovin pieni, vaatii lähes jatkuvaa ohjelmaa ja aikuisen huomiota, varsinkin kun sisaruksia ei ole. lapsen käytöksen muuttamiseksi ehdotan kokeilemaan juuri tuota positiivista huomioita, syliä, laulua, leikkiä, naurua, jutustelua, siis hyvää vuorovaikutusta, kehuja yms. Ei sanan vähentäminen, uuden vaihtoehdon tarjoaminen, lempeästi suhtautuminen.... Kyllä se siitä.