miten saada yksin nukkumaan??

tulipas mielenkiintoista tekstiä
mie en nyt ihan sitä niin tarkottanu että mein tyttö EI SAIS huutaa, mut ku se huutaa vaikka sen tunnin siellä ku jää yksin, ni en raaski :ashamed: ja sit ku kuuluu naapuriin TOSI selvästi se huuto...
meillä jäi pullo pois keväällä, ja sen kanssa ku oli tottunu nukkumaan, nyt vaihdettiin unisatuu, eli luetaa satu ja sammutetaan valot ja tyttö ottaa kädestä kiinni ja käy nukkumaan....
huone pitää olla pimeänä, toiseen huoneeseen missä ei oo pimennysverhoa ei suostunut nukkumaan ollenkaa, eli se yövalokan ei auta...
siirretään meidän sänky pieneen huoneeseen ja kokeillaa alkaako nukkumaan tyttö yksin :/
mut ei tästä ny tappelua ollu tarkotus saada aikaseks :ashamed:

<br><br>

 

Nukkumapaikan vaihtaminen voi useasti ahdistaa, joten siinäkin kärsivällisyyttä! Etenkin kun hän ilmeisesti on "menettänyt" pinnasänkypaikkansa hiljattain pienemmälle tulokkaalle?

Voisitko kokeilla pienemmän pitämistä vaikka kantoliinassa tms., samalla kun rauhoittelet isompaa iltaunille? Siinä voi mennä jonkin aikaa, mutta koita päättäväisesti vaan laittaa isompaa uudestaan pötkölle kun nousee.

 

En halua lietsoa mitään tappelua!
Tiedän kyllä että lapset ovat erilaisia. Unikoulu toimi meillä ja uskon että se toimii useimmilla muillakin, mutta en väitä, että toimisi kaikilla.
Jokainen saa ja jokaisen pitääkin toimia siten kuin parhaaksi itse näkee. Haluan vain rohkaista unikoulun pitämiseen, kun se usein kuitenkin toimii ja on avain parempiin yöuniin.
En sitten tiedä olenko itse jotenkin laiska, mutta minusta kuulostaa kamalalle, jos täytyy 50 minuuttiakin iltaisin silitellä lasta uneen... Ei olisi minusta siihen hommaan. Tai sitten olisi, jos pakko olis. Mitäpä sitä ei tekisi lapsensa eteen!

Minusta vaan pelätään ja varotaan nykyään liikaa lapsen itkua. Usein saa lukea tältä palstalta, kuinka äiti on ihan poikki ja haluaisi opetta lapsen nukkumaan paremmin mutta EI halua huudattaa eikä pitää unikoulua. No, siinä tapauksessa ei voi auttaa. Voihan sitä lempeämminkin kuin unikouluttaa kuin huudattamalla, mutta se on pitempi ja rankempi tie. Minusta se on raskaampi lapsellekin, kun aina pitää tottua uuteen käytäntöön, ensin ei saakaan nukahtaa enää syliin, sitten ei enää silitelläkään, sitten ei enää istutakaan sängyn vierellä jne... Helpompaa kaikille olisi tehdä kerralla selväksi miten meillä nukutaan.

Tsemppiä kuitenkin kaikille uniongelmien kanssa pähkäileville!

 

\

\

Sulla "Miuku" oli juuri sellaista tekstiä joka ois voinut olla mun! =)
mä olen täysin samaa mieltä sun kanssas!
Ja tosiaan se lapsen huutaminen on ihan niistä vanhemmista kiinni että kuinka kauan jaksaa "tanssia lapsen pillin mukaan".

sinulla on hyvät ajatukset :flower: =)

p.s lisään vielä että en itse pidä lepsuista vanhemmista tässä asiassa, että hakevat lapsen syliin pinnasängystä ja nukuttavat syliin. Tässäkin asiassa täytyisi pystyä pitämään tiukka linja. Se EI tee sinusta huonoa vanhempaa jos annat lapsen huutaa sängyssään, koska todennäköisesti lapsi lopettaa huutamisensa pian kun huomaa että palvelua ei tule ja nukahtaa.

Kiva kuulla että joku on samaa mieltä! =)
Minusta tämä asia on niin selvä kuin olla voi. Pelottaa ihan millaisia ihmisiä näistä lapsista tulee, joiden elämä siloitetaan niin mukavaksi kuin olla ja voi eikä anneta itkeäkään koskaan! Myöhemmin elämässä kun ei aina ole sitä silittäjää...
Nih! \|O

meillä kyllä saa itkeä ja joutuu itkemään, en todellakaan anna kaikkea periks, mut tuo nukkumis itku tuntuu jotenkin erilaiselta, et ihan kuin "hylkäisisin" toisen pimeeseen yksin nukkumaan :ashamed:
ajattelin tietysti tyhmästi että "helppo" keino olisi yksin nukuttaminen, ilman huutamista...
mutta ei oo poppakonsteja tähänkää täytyy sit ne korvatulpat kaivaa esiin jo valmiiks :/

 

Minäkin olen miukun kanssa aivan samaa mieltä =) Mutta jokainen tehköön kuten tahtoo
Ja muakin harmittaa kun lapsen itku kuuluu niin selvästi naapuriin,mikään muu ei niin paljoa haittaa kuin se.Onneksi meidän 1v 1kk nukahtaa jo tosi hyvin itsekseen,on jo nukahtanut monen monta kuukautta.Puolen vuoden iässä tehtiin selväksi että syliin ei enää nukuteta,koska se oli just sitä että toinen nukahti ja kun vei sänkyyn niin heräsi ja sitä samaa rataa tunnista toiseen \|O Mun hermo ei kestänyt,joten meille helppoa oli antaa vaan kylmästi huutaa,ei mennyt montaa yötä kun oppi nukkumaan.Hoidossakin on helppoa hoitaminen kun ei tarvii nukutella.
Tsemppiä kaikille!

 

\

Nukkumapaikan vaihtaminen voi useasti ahdistaa, joten siinäkin kärsivällisyyttä! Etenkin kun hän ilmeisesti on "menettänyt" pinnasänkypaikkansa hiljattain pienemmälle tulokkaalle?

Voisitko kokeilla pienemmän pitämistä vaikka kantoliinassa tms., samalla kun rauhoittelet isompaa iltaunille? Siinä voi mennä jonkin aikaa, mutta koita päättäväisesti vaan laittaa isompaa uudestaan pötkölle kun nousee.

pari kertaa joutu ottaa pojan tissille ku yritin nukuttaa tyttöä, ni sehän veti herneet nenää ku toinen tuhisee ja ähisee ni ei tyttö nukahda :/
siirreettiin isoon sänkyyn jo ennen vauvan syntymää,paremmin nukkuu nyt ku pinniksessä...
meillä ku nyt on sängyt kaikki samassa huoneessa ja ihan kiinni toisissa, eli ku vien tytön nukkumaan käyn omaan sänkyyn tytön viereen ja tyttö ottaa kädestä kiinni :heart:
vaikeeta :ashamed:

 

\
Meillä se itku on selkeästi pelkoa siitä, että äiti hylkää, kun edes isänsä ei monesti kelpaa nukkumaan mennessä (vaikka ovat todella läheisiä muuten). Jos lähden huoneesta, kun hän on hereillä pinniksessä, hänelle tulee sellainen pieni kauhutila, jonka näkee jo silmistä. Olen siis järkellyt asian niin, että jos opitaan tämä yhdessä pinnasänkyyn nukkuminen ensin (alkuun silittelemällä, myöhemmin vain vieressä istumalla), niin yksinnukahtamisella voisi olla paremmat mahdollisuudet onnistua. Onhan tämäkin jo suuri edistysaskel, koska aiemmin uni tuli vain ja ainoastaan sylissä pää tiukasti äitiä vasten painettuna.

Nyt ollaan siis muutaman päivän tehty tuota silittelyä ja aikaa menee vaihtelevasti 30-50 min kun poika nukahtaa. Ja nukkuu yön useimmiten itsekseen, ei tarvitse mennä luo ennen aamua.

[/quote]

En usko että lapsi luulee äidin hylänneen, jos äiti käy säännöllisin väliajoin (esim. 5 min) välein peittelemässä lapsen ja sanomassa rauhallisella äänellä että "nyt nukutaan". Lapselle tuo turvaa nimenomaan se että hänelle asetetaan rajat, joista pidetään kiinni ja joissa pysytään. Vanhempi tietää lasta paremmin mikä hänelle on parhaaksi, myös sen milloin mennään nukkumaan ja miten.

 

\

En usko että lapsi luulee äidin hylänneen, jos äiti käy säännöllisin väliajoin (esim. 5 min) välein peittelemässä lapsen ja sanomassa rauhallisella äänellä että "nyt nukutaan". Lapselle tuo turvaa nimenomaan se että hänelle asetetaan rajat, joista pidetään kiinni ja joissa pysytään. Vanhempi tietää lasta paremmin mikä hänelle on parhaaksi, myös sen milloin mennään nukkumaan ja miten.

Olet varmasti ihan oikeassa tuossa. Jotenkin vaan tuntuu silti, että haluan ensin ainakin opettaa lapsen ymmärtämään, että sänky on se paikka missä nukahdetaan, eikä syli. Sitten hänellä on valmiudet paremmin oppia sinne omatoimisesti nukahtamaan. Jos päätän sitten tehdä unikoulun, on hysteria varmasti pykälän pienempi silloin.

Tiedän, että pidemmän kaavan mukaan mennään, mutta en ainakaan vielä ole itse mitenkään yliväsynyt tai loppuunpalanut asian kanssa. Sinnikkyys vielä palkitaan, uskon niin.

 

\

Jos meidän naapurissa huudatetaan lasta yksin sängyssä ja syynä SEN TÄYTYY OPPIA ITSE NUKAHTAMAAN (jotta vanhemmat pääsisivät helpolla) Soittasin lastenviranomaiset paikalle!!ja heti!!!

Hmm, etköhän nyt hiukan ylireagoi...moni muutos lapsen elämässä aiheuttaa huutoa. Se huuto ei tarkoita sitä, että lasta hoidetaan väärin tai ei välitetä. Kyllä nuo viranomaiset kuuluu ihan eri paikkaan kun nukkumaharjoituksiin...

 

Lapsen nukkuminen ja nukkumattomuus on suurimmaksi osaksi tempperamentista kiinni, loppu on sitten sitä tottumista. Meillä poika on ollut aina huono nukkumaan, nyt viime aikoina kun tissin syönti on loppunut pikkuhiljaa ovat yötkin parantuneet (poika reilu 1v1kk).

MINUN MIELESTÄNI ja meidän tapauksessa parhaiten toimii se, että pojan kanssa ollaan nukahtaessa. En voisi kuvitellakaan että jättäisin pojan yksin sellaisena iltana jolloin nukahtaminen on vaikeaa. Toisinaan pitää vähän silitellä, toisinaan pitää lohdutella sylissäkin. Ja meillä ainakaan tämä ei vaikuta yöheräämisiin: välillä poika ei vaadi huomiota ennen aamua, toisinaan selkeästi pahojen unien tai joidenkin kipujen/epämukavan olon takia tarvitsee äitiä tai isiä. Kyllä minullakin (28v) on joskus yöllä ollut paha olo ja olen herättänyt mieheni. Lapsenikin saa näin tehdä. Nyt ja kymmenen vuoden kuluttua.

Itse kannatan monella tapaa pehmeitä kasvatuskeinoja. Tällä en tarkoita etteikö saisi huutaa ja itkeä tai ettei meillä rajoja opetettaisi tai muita keinoja selviytyä tässä yhteiskunnassa. Minusta pieni lapsi/vauva kuitenkin tarvitsee vanhempiaan ja vanhempien rauhoittelua piiiiitkäään. Öisin ja päivisin. Nykyään lapsista halutaan kasvattaa itsenäisiä ja pärjääviä jo ennen 1v.synttäreitä. Miksi? Kyllä minä ainakin jaksan lastani lohduttaa, toivottavasti saan sen tehdä koko hänen elämänsä ajan.

Itse olen lukenut, että lapset joiden yöhuutoon/ hätään ei vastata, oppivat kyllä pian hiljenemään. Mutta oppivat samalla ettei heidän tunteillaan ole väliä tässä maailmassa. Tämä taas voi johtaa kovaankin pahoinvointiin tulevaisuudessa. Minä en halua lapseni oppivan tällaista! Ja tosiaan meillä ainakin yleensä rauhallisen yön takaa se, että nukahtamishetki on ollut rauhallinen ja illalla ollaan rauhoituttu, yhdessä.

Pitkä teksti tuli, mutta aihe herätti kyllä tunteita.

 

\

Lapsen nukkuminen ja nukkumattomuus on suurimmaksi osaksi tempperamentista kiinni, loppu on sitten sitä tottumista. Meillä poika on ollut aina huono nukkumaan, nyt viime aikoina kun tissin syönti on loppunut pikkuhiljaa ovat yötkin parantuneet (poika reilu 1v1kk).

MINUN MIELESTÄNI ja meidän tapauksessa parhaiten toimii se, että pojan kanssa ollaan nukahtaessa. En voisi kuvitellakaan että jättäisin pojan yksin sellaisena iltana jolloin nukahtaminen on vaikeaa. Toisinaan pitää vähän silitellä, toisinaan pitää lohdutella sylissäkin. Ja meillä ainakaan tämä ei vaikuta yöheräämisiin: välillä poika ei vaadi huomiota ennen aamua, toisinaan selkeästi pahojen unien tai joidenkin kipujen/epämukavan olon takia tarvitsee äitiä tai isiä. Kyllä minullakin (28v) on joskus yöllä ollut paha olo ja olen herättänyt mieheni. Lapsenikin saa näin tehdä. Nyt ja kymmenen vuoden kuluttua.

Itse kannatan monella tapaa pehmeitä kasvatuskeinoja. Tällä en tarkoita etteikö saisi huutaa ja itkeä tai ettei meillä rajoja opetettaisi tai muita keinoja selviytyä tässä yhteiskunnassa. Minusta pieni lapsi/vauva kuitenkin tarvitsee vanhempiaan ja vanhempien rauhoittelua piiiiitkäään. Öisin ja päivisin. Nykyään lapsista halutaan kasvattaa itsenäisiä ja pärjääviä jo ennen 1v.synttäreitä. Miksi? Kyllä minä ainakin jaksan lastani lohduttaa, toivottavasti saan sen tehdä koko hänen elämänsä ajan.

Itse olen lukenut, että lapset joiden yöhuutoon/ hätään ei vastata, oppivat kyllä pian hiljenemään. Mutta oppivat samalla ettei heidän tunteillaan ole väliä tässä maailmassa. Tämä taas voi johtaa kovaankin pahoinvointiin tulevaisuudessa. Minä en halua lapseni oppivan tällaista! Ja tosiaan meillä ainakin yleensä rauhallisen yön takaa se, että nukahtamishetki on ollut rauhallinen ja illalla ollaan rauhoituttu, yhdessä.

Pitkä teksti tuli, mutta aihe herätti kyllä tunteita.

Sanoisinpa että ensimmäinen kirjoitus johon voin täysin yhtyä! Tuntuu että välillä unohdetaan että ne lapset on eläviä ja tuntevia ihmisiä. Tuittu puhuu asiaa. :flower:

 

Meillä 1 v 10 kk nukahtaa edelleen vain kun vieressä ollaan. Vähän pelottaa mitä tuleman pitää kun on 2 kk päästä tulossa pikkusisarus.
Mutta kun en osaa huudattaa. Eräs ystäväni aina todella ehdottomasti neuvoo huudattamaan, näin kuulemma kaikki ongelmat ratkeaa. Mutta kun ajatus ahdistaa. Tosin kyllä ahdistaa sekin ajatus, että kaksi pientä nukahtaa vaikeasti.

 

Meillä lapsi oppi nukkumaan omaan huoneeseen silloin kun siirtyi sisälle nukkumaan päiväunia (1v3kk) iässä, samalla sai oman huoneen. Mielellään nukkuu siellä ja illalla käydään aina välillä tassuttelemassa, jos kitisee, mutta välillä jää vaan laulelemaan ja nukahtaa itse.
Sitä ennen aina meidän huoneessa nukutettuna nukahti.

 

\

Jos meidän naapurissa huudatetaan lasta yksin sängyssä ja syynä SEN TÄYTYY OPPIA ITSE NUKAHTAMAAN (jotta vanhemmat pääsisivät helpolla) Soittasin lastenviranomaiset paikalle!!ja heti!!!

Näin toimitaan myös unikoulussa,eli lapsen annetaan olla yksin vaikka itkis,viiden minutin välein käydään laittamassa takasin makuulle ja antamassa esin tutti.Aikaa pidennetään koko ajan,eli jos tollasesta soittasit niin nolaisit itsesi pahemman kerran.

 

No mulla nukkuu kyllä 1v4kk ikänen lapsi samassa huoneessa kuin minäkin ja olen kylläkin yksinhuoltaja et parisuhde ei siitä vahingoitu.

Tosin mun tyttö on kyllä ain ruvennu nukkuun itsekseen maitopullon saatuaan ei ole edes halunnut sylissä nukkua. Ja vieläkin jos on itse maitopullon juonu ja ei siihen nukahda niin pölisee sit unipupulleen aikansa ja nukkuu

Tiedän kyllä et kaikilla ei ole näin kun siskontyttöäkin oon joutunut nukuttaan ja Esikoistakin aikanaan.

siks vaan tota sanoin kun joku ihmetteli et yli 1v nukkuu samassa huoneessa ku vanhemmat????

 

Kuinkahan monella "eihän se lapsea vahingoita, jos yksin nukkuu/oppii nukahtamaan" -kommenttejen sanojista on lapsipsykologin koulutus, että voivat arvioida, millaisia hylkäämiskokemukisa ja merkkejä lapsen aivoihin näistää jää?
On totta, että myös psykologit väittelevät näistä asioista, mutta maailmalta alkaa kantautua mielipiteitä niin lapsipsykologeilta kuin aivotutkijoiltkin, että lapselle läheisyys (siis myös yöllä) on ensiarvoisen tärkeää. Lasta ei koskaan saisi huudattaa yksinään. Jo jokaisen äidin vaistohan sanoo näin kun tekisi salamana mieli rynnätä lapsen luokse. Miksi siis toimia vasten omaa ja luonnon tahtoa? Ongelmahan ei ole siinä, että lapsi nukkuisi vanhempiensa lähellä (omassa tai vanhempien sängyssä) ja vanhemmat kenties havahtuvat hereille yöllä. Ongelma on pikemminkin yhteiskunnasta, jossa pitäisi elää täysillä koko päivä töitä paiskien ilman lepohetkiä. En ole sitä mieltä, että lapsen on kannettava vastuu siitä, että vanhemmat kestävät yhteiskunnan rasitukset ja otettava näin traumaattisia kokemuksia vastaan nukkumalla luonnon vastaisesti erossa perheestään. (ihminen on laumaeläin. Siitä ei päästä mihinkään!) Vanhemmat saavat pikemminkin itse järjestää elämänsä niin, että jaksavat hoitaa velvolisuutensa työelämässä/kotona lapsen olemassaolosta huolimatta. Itsehän ovat lasta toivoneet! Lapsen lähellä voi vaikka vuorotella. Ei molempien vanhempien tarvitse olla aina läsnä lapsen vierellä. Parisuhteessa on asiat kyllä aika huonosti, jos se ei kestä joitakin öitä kumppanista erossa toisessa huoneessa. Miksi ihmeessä ihmisillä on niin valtavan kiire itsenäistää lasta, joka ei ole vielä itse ottanut askelta halutakseen itsenäistyä. Eivät ne lapset loputtomiin syliä ja kainaloa vaadi. Moniko tietää teinejä, jotka välttämättä vaativat päästä vanhempiensa syliin ja viereen nukkumaan? Lapsi kyllä hakee itselleen omaa tilaa kun on siihen valmis. Näin meillä ja onneksi myös ystävieni perheissä. Hyvää jatkoa kaikille ja hyviä unia!

 

Minäkään en aina ymmärrä miksi pitäisi toimia niin, että asiat olisi itselle helpommin. Joku aiemmin sanoi, ettei voisi kuvitella notkuvansa sängyn vierellä pitkiä aikoja lasta silittelemässä. Lapsen tarpeiden pitäisi mennä oman mukavuuden edelle.

Meillä opetetaan kyllä päivän mittaan ihan tarpeeksi muissa asioissa, että tahtoa ei saa aina periksi. Ja vaikka neuvolassakin sanottiin, että lapsi unohtaa nämä ajat eikä saa traumoja unikouluitkettämisestä, en kuitenkaan ota sitä riskiä. Kuka sitä varmaksi tietää?

 

meillä tyttö 1,2vuotta.
koskaan ei ole nukutettu.
omassa huoneessa on nukkunut puolivuotiaasta asti.
keskellä ei myöskään ole nukkunut koskaan.
jos on ollut sairaana olen itse nukkunut tytön huoneen lattialla patjalla.
vauvana nukahti ihan yksikseen ja muutamien kuukausien ikäisenä alkoi itkeskellä nukkumaan mennessä, välillä kävin laittamassa tuttia suuhun ja "pimpelipompelia"soimaan että huomasi ettei ole yksin jätetty.
nyt ei osaisi varmaan edes nukahtaa jos voeressä makaisi ja silittelisi.
kokeilkaa että annatte vähän aikaa itkeä ja käväisette lapsen luona että hän tietää vanhempien silti olevan lähellä. ja totta kai varmaan jokainen joka on tottunutn vanhemman koko aikaiseen läsnäoloon vetää eka hirmuiset pultit mutta väsyy varmasti pian.
(tiedän... voi olla helpommin sanottu kuin tehty)
mutta näin meillä...

 

pakkohan minunkin tähän on kokemuksia kirjoitella...
Eli meillä poika 2v4kk nukkuu omassa sängyssä meidän dängyn vieressä. Oma huone tulee ajankohtaiseksi sitten kun joskus päästään isompaan asuntoon. Vauvana jo opetettu nukkumaan omassa sängyssä, mutta nukahtamisen kanssa on aina ollut takapakkeja ja edistymisiä. N. 4kk-1v nukahti kiltisti iltarutiinien jälkeen omaan sänkyyn n. viikon unikoulun jälkeen (ottaa kuulemaan keskimäärin 3 iltaa) :headwall: Sitten muutettiin, enkä raaskinut huudattaa toista, kun uuteen paikkaan oli joutunut, ja niinpä menikin yli puolivuotta ettei tahtonut millään nukahtaa ja viikot yh-äitinä ollessa ei sitten omaa aikaa kotitöille tahtunut löytyä, kun päivät opiskelen. Nukuttamiseen saattoi mennä kaksikin tuntia ja silloin oli sama jo laittaa itsekin nukkumaan. Sitten se yhtäkkiä loksahti jokin kohdalleen ja vierestä pääsi jotenkin livahtamaan aina vain aiemmin pois, kunnes pystyi jättämään yksin omaan sänkyyn nukkumaan, kunnes kaksi vuotta täyttyään jätettiin tuti pois. Kolme iltaa/yötä itkettiin tutia, ja silloin tietenkin olin vieressä ja nukutin. Siitä jäi päälle ettei enää nukkunut omassa sängyssä ollenkaan. Tätä kestin n. 1,5kk jonka jälkeen purettiin pinnasänky pois ja otettiin käyttöön isojen poikien sänky jossa on siitä asti nukkunut. Nukahtaminen on vain taas vaikeaa. Eilen tein sitten sen periaate päätöksen etten enää nukuta (menee aina vähintään 1h), mutta jätän oven auki ja eilen olin keittiössä jonne näki minut kokoajan. Kyllä sängystä kuulu että "äiti, voit nyt tulla viereen" yms., mutta kävin vain peittelemässä välillä. Tätä aion jatkaa kunnes voin jo mennä olohuoneeseen ja tehdä omia hommiani muuallakin kuin keittiössä.
Tsemppiä vain kaikille!

 

Mä otin ohjeen sellasesta kirjasta kuin "Vauvan uni". Ja se toimii kyllä vanhemmallakin lapsella. Juuri opetin taas 1v 10kk:n ikäisen nukahtamaan yksin, kun pelästyi eräs aamu ulkoa kuulunutta kovaa meteliä ja sen jälkeen nukkumaanmeno taas pelotti.

Ekana iltana laitoin lapsen sänkyyn ja jäin itse lukemaan viereiselle sängylle. En juuri jutellut, sukat laitoin varmaan jalkaan ja nostin nallen tms., kun pyysi. Lapsi ei itkenyt yhtään.

Seuraavana iltana menin sängyn toiseen nurkkaan lukemaan poispäin lapsesta ja itkuitta meni silloinkin.

Seuraavana iltana saatoin olla oven raossa ihan hissuksiin istumassa.

Seuraavana iltana olin jo huoneesta pois. Eli siis vähitellen kauemmas lapsesta.

Edelleen käyn usein 2-3 kertaa laittamassa jalasta pois lähteneitä sukkia tms. kun huutelee, mutta ei se mua ainakaan kohtuuttomasti rasita.
Ja sen olen huomannut, että kun nukkumaan mennessä pitää lasta hetken sylissä, katselee silmiin, hymyilee ja juttelee mukavia (esim. kertoo, kuinka paljon tykkää tästä) auttaa lasta jäämään tyytyväisenä sänkyyn. Ja sitten vielä meillä on sellanen oma juttu, että tytön sänkyyn laitettuani vaihdamme vielä lentosuukot ja hymyt ennen huoneesta lähtöä.

Tsemppiä!

 

\

Minäkään en aina ymmärrä miksi pitäisi toimia niin, että asiat olisi itselle helpommin. Joku aiemmin sanoi, ettei voisi kuvitella notkuvansa sängyn vierellä pitkiä aikoja lasta silittelemässä. Lapsen tarpeiden pitäisi mennä oman mukavuuden edelle.

Meillä opetetaan kyllä päivän mittaan ihan tarpeeksi muissa asioissa, että tahtoa ei saa aina periksi. Ja vaikka neuvolassakin sanottiin, että lapsi unohtaa nämä ajat eikä saa traumoja unikouluitkettämisestä, en kuitenkaan ota sitä riskiä. Kuka sitä varmaksi tietää?

Siis totta kai saat notkua vaikka koko yön lapsesi sängyn päällä silittelemässä! Jokainen saa tehdä kuten parhaaksi näkee. Itse vaan en ymmärrä niitä äitejä, jotka valittavat olevansa aivan uupuneita, mutta eivät silti suostu opettamaan lapsiaan nukkumaan. Jos on todella väsynyt lapsen nukuttamiseen ja yöheräilyihin, on silloin mielestäni parasta opettaa lapsi nukkumaan esim. unikoulun avulla, koska muuten seuraukset voi olla dramaattiset!

Usein unikoulun vastustajat perustelevat kantaansa sillä, että on aivan luonnollista että on luonnollista mennä lapsen luo kun se itkee, että se on äidinvaisto. No joo, mutta on myös luonnollista ja biologinen pakkokin, että myös äiti saa nukkua tarpeeksi! Ei ole luonnollista, että äiti valvoo yöt pitkät ja silittelee lastaan! Samoin useampien lasten vanhemmat tietänevät, ettei siitä tule mitään, jos kaikkien lasten unta pitää valvoa.

Entä mitenkä ennen vanhaan, kun lapsia oli paljon enemmän kuin nykyään. Silloin ehkä nukuttiin yöt samassa tilassa, mutta päiväunille lapsi jäettiin sisälle, kun mentiin esim. heinätöihin. Eikä ollu itkuhälyttimiä tms. vaan välillä käytiin katsomassa, miten vauva jakselee. Enkä usko että tuli paljoakaan traumoja näille lapsille, jotka joskus joutuivat itkeskelemään yksikseen.

 

\

Usein unikoulun vastustajat perustelevat kantaansa sillä, että on aivan luonnollista että on luonnollista mennä lapsen luo kun se itkee, että se on äidinvaisto. No joo, mutta on myös luonnollista ja biologinen pakkokin, että myös äiti saa nukkua tarpeeksi! Ei ole luonnollista, että äiti valvoo yöt pitkät ja silittelee lastaan! Samoin useampien lasten vanhemmat tietänevät, ettei siitä tule mitään, jos kaikkien lasten unta pitää valvoa.

No eihän siinä mitään järkeä olekaan jos siellä koko yö menee. Meillä meni alkuun parina-kolmena iltana 40-50 minuuttia hyöriessä ja pyöriessä, kun opeteltiin sänkyyn nukkumista. Nyt on mennyt enää max 30 min ja ei enää tarvi silitellä, riittää kun on käsi ulottuvilla. Viime yönä ei tarvittu enää kättäkään, riitti kun istuin lähettyvillä ihan hiljaa ja reagoimatta mihinkään jutteluihin. Aika nopeasti se tähänkin tyyliin edistyy, pian ei varmasti tarvi edes kauaa olla vierellä jne. En vaan oo halunnut itkettää, mieluummin tingin vähän aikaa omasta mukavuudesta. Ja yön nukumme kaikki lähes aina läpi ilman herätyksiä.

 

Vauvasta lähtien nuo ovat jääneet yksin nukkumaan omaan sänkyynsä. Tietysti ovat vuoden ikään asti nukkuneet meidän makuuhuoneessa. Iltarutiinit samat: halittu, laulettu, silitelty yms. ja sitten nukahtaneet oman unilelun viereen. Välillä tietysti ollut unikänkkiksiä, mutta ne ovat olleet ohimeneviä. Mutta mistä ei poiketa on se, että yöunille mennään omaan sänkyyn. Päiväunet nukutaan poikkeuksellisesti äiskän ja iskän sängyssä, paitsi nuorimmainen nukkuu omassa sängyssään.