miten saada yksin nukkumaan??

Esikoinen pitäs laittaa omaan huoneeseen ja kaiken lisäks et yksin oppis nukahtamaan, mut ku ei \|O
vinkkejä miten onnistuu, ilman huutamista :attn:

 

Mä luulen ettei helposti onnistu ilman huutamista. Mutta pienellä huudolla saattais onnistua Nukkuuko Emma vielä pinniksessä vai "isojen tyttöjen sängyssä"?

 

Meillä nämä taidot saavutettiin parhaiten tassuttelulla. Pikkuhiljaa kiduttamalla lyhensin sitä aikaa minkä olen luona ja nykyään saa jättää yksin nukahtamaan. Ellei ole tarpeeksi väsynyt niin sitten saa käydä pari kertaa antamassa heitellyt tutit lattialta.

Jos kiinnostaa toi tassujuttu niin löydät kun googletat akuutti ja tassu.

 

Meidän herra (1v ja 1kk) on nukkunut 3-kuisesta omassa huoneessaan, mutta tuossa toukokuussa pojan ollessa kipeä, sorruttiin nukuttamaan hänet syliin. VIRHE NUMERO 1 :headwall:

No, kesä meni niin ja nyt pari viikkoa sitten päätin, että on unikoulun aika, poika omaan pinnikseen ja huutakoot siellä sitten. Tein kaverin esimerkin mukaan, eli annoin huutaa viisi minuuttia ja sitten kävin laittamassa pojan takaisin makuuasentoon ja lähdin heti pois ja sitten taas viisi minuuttia yhteen pötköön (välillä piti taukoja ja sitten laskeminen aloittettiin alusta). Siinä meni kolme iltaa ja sen jälkeen kaikki meni hyvin, kunnes...

Poika oli yökylässä mummilla ja siellä ei ollut ongelmia, mutta seuraavana iltana kotona oli ihan kamalaa, poika huusi ihan hulluna. JA -nolo myöntää- mutta katselimme juuri telkkaria ja jotenkin se oli niin helppoa ottaa vanhasta tottumuksesta syliin; olihan poika ollut juuri erossa meistä, jos se kaipasi vaan läheisyyttä.. ja sitten kun katseltiin sitä telkkaakin... :ashamed:

VIRHE NUMERO 2 :headwall: Sitten se huuto siellä sängyssä taas jatkui seuraavana iltana ja otettiin lapsi taas syliin nukkumaan, kun se kerta tepsi edellisenäkin iltana. Kyllähän me tajuttiin, että ei sen näin pitänyt mennä ja päätin, että ei enää. Ei vaikka olisi miten kovasti kipeä, niin ei.

Eilen sitten kuunneltiin tunnin verran huutoa.. Mutta mulla alkaa maanantaina taas työt, että ehkä tämä on nyt se paras aika; ehtii viikonloppuna vielä totuttaa..

Eilen välillä tarjosin vähän vettä, kun oli reppana ihan hikipäässä huutamisesta, mutta syliin en ottanut. Toivottavasti vaan itsekuri riittää, eikä hae sitä lasta vaikka kuinka huttaa.. varottaa vaikka vähän naapureita, että nyt on unikoulu menossa, että kärsivällisyyttä.. ja sitä samaa itselle myös!

Tsemppiä!

 

Miksi lapsen pitäisi nukahtaa/nukkua yksin?

 

\

Miksi lapsen pitäisi nukahtaa/nukkua yksin?

??
Se on edessä joka tapauksessa ja kuin kuvittelet sen onnistuvan uhmaikäisen kanssa?Mä ymmärrän että pieni vauva nukkuu samassa sängyssä tai samassa huoneessa vanhempien kaa mutta kyl mun mielipide se et yksivuotias nukkuu jo yksin ja oppii myös nukahtamaan itsekseen.Kyllä vanhempien täytyy saada nukkua omassa sängyssä ihan rauhassa,johan se rassaa parisyhdettakin,jos on yksin ja aikoo niin olla jatkossakin niin mikäs siinä,asiat menee aina vaan vaikeemmaksi mitä kauemmin asioita haudotaa.Ja meillä kaikki nukkuu kokonaisia öitä kun nukutaan omis huoneis,eli paremmin nukutaan.Meillä likka menee puoli 7 nukkumaan,ei mul ainakaan mitään mielenkiintoa mennä lapsen kaa samaan aikaan nukkumaan siihen kellon aikaan.Ja tuleehan päiväkodis sitten tilanne viimestään vastaan,ei siellä jokaista yksittäistä lasta voida paijata ja hoitaja olla vieressä kunnes nukahtaa.

 

\

Miksi lapsen pitäisi nukahtaa/nukkua yksin?

Ennenvanhaan pienenä neiti meillä nukahti tissille, sen vaiheen pois jäätyä opetin tämän että nukahtaa itse. Tekemistä löytyy kyllä niillekin minuuteille (välillä menee kauemmankin ennenkuin nukahtaa,) ja hoidossa erittäin helppo kun ei tarvi kuin viedä sänkyyn niin nukahtaa sinne, ei hoitotädillä olisi mahdollisuuksia neitiä kovin kauan nukutella, ei muita voi kovin pitkäksi aikaa yksin jättää ilman valvontaa.

Minä ainakin itse nukun paremmin, kun en joka yskäisyä kuule. Jos nukutaan samassa huoneessa niin herään joka ääneen.

 

Meillä lapsi 2v+risat nukkuu omassa huoneessa isojen poikien sängyssä. Vaadin, että nukkuu yksin, että kaikki nukkuvat paremmin. Mutta en ymmärrä, miksi lapsen pitäisi nukahtaa yksin pimeään. Meillä siis ollaan huoneessa kunnes nukahtaa. Näkökulma: yksin nukkuminen onnistuu kyllä, kun nukahtaminen on rauhallista ja turvallista.En kyllä pystyisi huudattamaan omaa lastani.

 

meillä nukahtaa välillä syliin ja välillä itsekseen sänkyyn mutta olen aina huoneessa jonkun aikaa eli odotan että rauhoittuu.välillä itkee ja huutaa heteken mutta kun näkee ettei ole yksin niin käy maate ja nukahtaa.
se vaan pitää opettaa....unilelu ja muut rutiinit auttaa lasta tajuamaan että kohta nukutaan

 

Lapsi tuntee olonsa turvalliseksi nukahtaa yksinkin, kun siihen annetaan hyvät eväät. Meillä on pienestä pitäen oppinut nukahtamaan soittokellon ääneen ja se on ihan okei edelleen, unikaverina on pupu. Koitapa jotain rauhoittavaa musiikkia!!

 

vastaan kysymykseen miksi nukuttaa yksin:
mies ku on vuoro työssä eli ei aina ole auttamassa unien aikaan, eikä nukuttaminen onnistu jos pikkuveli valvoo (3kk).. Eli tällä hetkellä pitää ensin vauva nukuttaa ja sitten vast pääsen laittaa esikoisen nukkumaan... ja ku vauvalla ei oo viel kunno rytmiä, käy 19.30-23 välillä vasta yöunille en saa ajoissa esikoista nukkumaan ja menee yliväsyneeks :/ nytkin meni pari iltaa ihan pipariks ku poika ei nukahtanu, lopputulos oli et kiikutin toisella jalalla sitteriä et poika nukkus ja sylissä heijasin tyttöä :headwall: kolmesti kannoin sänkyyn tytön ja aina heräs kumpikin \|O
ja sitte toinen, aamuyöstä ku poika heräilee syömään herättää tytön jo 6, normisti nukkus 8 :/
muuten kyllä nukuttasin ja pitäisin samassa huoneessa kummatkin mutku menee vähän hankalaks :ashamed:
ja isojen sängyssä nukkuu tyttö, eli pääsee pois...

 

mun mielestä se että se lapsi myös oppii nukahtamaan yksin on tärkeää,koska jos yöllä sattuu heräilee niin ei itse saa unen päästä kiinni silloinkaan.Meillä ei tyttöä huudateta,ei todellakaan.Ne huudot kesti pari päivää kun opetettiin että rauhottuu itsekseen,nyt jää hyvil mielil juttelemaan unikaverille ja vaipuu itse uneen takas,jos yöllä herää yleensä pientä ininää tai juutelua kuuluu ja vaipuu taks uneen,eli mun ei tarvi siel juosta.

 

Vastaan nyt vielä.. tai oikeastaan tarkennan vastaustani sen verran, ettei meilläkään lasta suinpäin sinne sänkyyn jätetä, vaan siinä on ensin iltarutiinit, pesut yms. ja sitten vielä sänkyssä juo velliä (hampaiden pesun jälkeen, tiedän) ja sitten kun on velli juotu, niin lähdetään pois. Huoneessa ei ole sälekaihtimia ja kadun valot pitävät huoneen verhojen läpi sopivan hämäränä, mutta pimeää siellä ei ole.

Hyviä pointteja tuli, mutta tämä systeemi (eli jättää lapsi huoneeseen iltarutiinien ja vellin juomisen jälkeen yksin ja antaa sitten huutaa sen, mitä huutaa viiden minuutin jaksoissa) toimii meillä. Tänään jo lapsi nukahti suoraan ilman huutoa.. ja poika on tottunut jo ihan vauvvelista lähtien (3k) nukkumaan ja nukahtamaan yksin.. nyt kesän vaan lipsuttiin, ja kun oltu reissussakin, niin niillä on aina vähän eri sääntöjä.

Mutta tsemppiä, ei pidä antaa periksi. Ottakaa yksi keino, minkä näette parhaaksi ja johdonmukaisesti yritätte sitä.

 

Meillä on nukahtanut aina aika hyvin omaan huoneeseen, nyt on päästy tutistakin ja "sänkypullosta"ja siltikin jää pinnikseen iltarutiinien jälkeen itsekseen rauhoittumaan. Huone ei ole ihan pimeä. Ja lapsen täytyy olla hyvällä, rauhallisella mielellä, että jää yksin.

Joskus saattaa 30-45min. kuulua jonkinlaista mölyä, mutta jos ei ole kunnon itkua niin ei mennä huoneeseen, koska on todettu sen vaan pidentävän nukahtamista. Eli meillä toimii se, että annetaan lapsen olla vaikka 45 min. hereillä yksikseen, jos ei itke. Ja yleensä nukahtaa 5-10 minuutissa.

Mutta joskus kun olen käynyt useammin katsomassa mikä hätänä, lapsi on alkanut huutamaan perään eikä nukahda kuin vieressä silittämällä. Toki huonojakin iltoja on aina satunnaisesti..

Ja mun mielestä on hyvä, että nukkuu omassa huoneessa. Muuten en itse saisi nukuttua kovinkaan hyvin eikä varmaan lapsikaan, kun on tottunut omaan sänkyyn ja huoneeseen. Miehelle sen sijaan sama missä nukutaan

 

Jos meidän naapurissa huudatetaan lasta yksin sängyssä ja syynä SEN TÄYTYY OPPIA ITSE NUKAHTAMAAN (jotta vanhemmat pääsisivät helpolla) Soittasin lastenviranomaiset paikalle!!ja heti!!!

 

Meillä on myös syliin nukahtava poika (1v2kk) jonka pitää aina päästä äidin lähelle kun väsyttää. Siihen kun on hänet totutettu, on tosi vaikea saada itsekseen rauhottumaan. Nyt olemme alkaneet harjoittelemaan sitä, että laitetaan poika pinnikseen ja silittelen häntä uneen. En juttele, leiki tai reagoi hänen höpötyksiinsä, mutta pidän kättä rinnalla tai päällä ja hän pitää siitä kiinni kädellään.

Meillä ei kertakaikkiaan onnistu suoraan sänkyyn jättäminen. Poika ei pysy puolta sekuntia makuullaan ja menee heti niin järkyttävään paniikkiin, ettei sellaista rääkkäystä kertakaikkiaan voi tehdä. Monet ovat sanoneet, että perinteinen unikoulu on ainoa keino, mutta olen tullut siihen tulokseen, että meidän täytyy tehdä omalla tavallamme, vaikka se olisi pitkä ja vaikea tie..

Omassa huoneessaan hän kuitenkin nukkuu ja yleensä yön läpi ihan ok. Joskus on niitäkin öitä, että heräillään, mutta silloin on hammasvaivaa tms.

 

Onhan se selvää, että ilman itkuja et pysty opettamaan lasta nukahtamaan yksikseen. Kyllä se siis vaatii ainakin jonkilaista huudattamista. Yleensä mitä isompi lapsi sitä kovempi huuto ja protestointi uutta tapaa vastaan.
En ymmärrä, miksi aina halutaan niin kovasti välttää lapsen itkua??? Eihän se toki mukavaa kuunneltavaa ole, mutta pitäähän lapsenkin oppia, että elämään kuuluu kaikenlaiset tunteet. Joudutte vanhempina varmasti muihinkin tilanteisiin, joissa joudutte kestämään lapsenne itkua. Ei aina voi antaa periksi ja tehdä kuten lapsi haluaa!
Eikä lapsi todellakaan kärsi siitä, että joutuu nukkumaan yksin. On koko perheelle hyväksi, että kaikki saavat nukkua yönsä rauhassa. Tietysti lapsi protestoi aluksi yksin nukahtamista vastaan, kun se poikkeaa totutusta, mutta tottuu uuteen tapaan nopeammin kuin uskottekaan.
Itse olen havainnut hyväksi ja tehokkaksi keinoksi, jos huuto alkaa sen, että lapsen isä menee 5 min. välein kaatamaan lapsen sänkyyn, jossa se siis seisoo ja huutaa ja sanoo "nyt nukutaan". Itse en mene huoneeseen, koska olen liian lepsu ja alan herkemmin silitellä tms. En suosittele, että opetat lapsen nukahtamaan silittelyyn tai syliin, koska sitten on edessä vielä uudet huudot, kun opetellaan niistä pois.
Joku vielä kysyi, miksi ihmeessä lapsen pitäisi oppia nukahtamaan yksin. Vastaus on, että se on nimenomaan avain ehyisiin ja rauhallisiin yöuniin. Jos lapsi on tottunut nukahtamaan syliin, viereen tai silittelyyn ja hän herää yöllä (kuten kaikki yleensä öisin joskus heräilee), hän ei osaa jatkaa unia ilman tätä samaa nukuttamiskeinoa, johon hänet on totutettu. Tietysti poikkeuksiakin on mutta itse olen havainnut tämän. Jos lapsi osaa nukahtaa itsekseen, hän tekee sen myös yöllä herätessään.
Meillä on nyt nukuttu yli puoli vuotta keskeytyksettömiä 11 tunnin yöunia (poika 1 v 1 kk) unikoulun ansiosta. Siksi liputan sen puolesta enkä oikein kestä vanhempia, jotka valittavat kuinka väsyneitä he ovat eivätkä raski unikouluttaa lapsiaan tai yrittävät etsiä helppoa tapaa opettaa lapsi nukkumaan. Mutta kun sitä helppoa tapaa ei ole! Avaimet parempiin yöuniin on kuitenkin vanhempien hallussa, eri asia halutaanko niitä käyttää vai ei!

 

\

Onhan se selvää, että ilman itkuja et pysty opettamaan lasta nukahtamaan yksikseen. Kyllä se siis vaatii ainakin jonkilaista huudattamista. Yleensä mitä isompi lapsi sitä kovempi huuto ja protestointi uutta tapaa vastaan.
En ymmärrä, miksi aina halutaan niin kovasti välttää lapsen itkua??? Eihän se toki mukavaa kuunneltavaa ole, mutta pitäähän lapsenkin oppia, että elämään kuuluu kaikenlaiset tunteet. Joudutte vanhempina varmasti muihinkin tilanteisiin, joissa joudutte kestämään lapsenne itkua. Ei aina voi antaa periksi ja tehdä kuten lapsi haluaa!
Eikä lapsi todellakaan kärsi siitä, että joutuu nukkumaan yksin. On koko perheelle hyväksi, että kaikki saavat nukkua yönsä rauhassa. Tietysti lapsi protestoi aluksi yksin nukahtamista vastaan, kun se poikkeaa totutusta, mutta tottuu uuteen tapaan nopeammin kuin uskottekaan.
Itse olen havainnut hyväksi ja tehokkaksi keinoksi, jos huuto alkaa sen, että lapsen isä menee 5 min. välein kaatamaan lapsen sänkyyn, jossa se siis seisoo ja huutaa ja sanoo "nyt nukutaan". Itse en mene huoneeseen, koska olen liian lepsu ja alan herkemmin silitellä tms. En suosittele, että opetat lapsen nukahtamaan silittelyyn tai syliin, koska sitten on edessä vielä uudet huudot, kun opetellaan niistä pois.
Joku vielä kysyi, miksi ihmeessä lapsen pitäisi oppia nukahtamaan yksin. Vastaus on, että se on nimenomaan avain ehyisiin ja rauhallisiin yöuniin. Jos lapsi on tottunut nukahtamaan syliin, viereen tai silittelyyn ja hän herää yöllä (kuten kaikki yleensä öisin joskus heräilee), hän ei osaa jatkaa unia ilman tätä samaa nukuttamiskeinoa, johon hänet on totutettu. Tietysti poikkeuksiakin on mutta itse olen havainnut tämän. Jos lapsi osaa nukahtaa itsekseen, hän tekee sen myös yöllä herätessään.
Meillä on nyt nukuttu yli puoli vuotta keskeytyksettömiä 11 tunnin yöunia (poika 1 v 1 kk) unikoulun ansiosta. Siksi liputan sen puolesta enkä oikein kestä vanhempia, jotka valittavat kuinka väsyneitä he ovat eivätkä raski unikouluttaa lapsiaan tai yrittävät etsiä helppoa tapaa opettaa lapsi nukkumaan. Mutta kun sitä helppoa tapaa ei ole! Avaimet parempiin yöuniin on kuitenkin vanhempien hallussa, eri asia halutaanko niitä käyttää vai ei!

Miten unikoulutat lapsen silloin, jos hän jo ensimmäisten minuuttien aikana kakoo itsensä täyteen paniikkiin? Mun mielestä se on liian raaka keino syliinnukahtajalle alkaa suoraan viskaamaan pinnasänkyyn, ainakin meidän kohdalla. Kyllähän sitä itkua kestää, mutta ei sitä kun toinen on ihan kirjavana kauhun vallassa. Mun mielestä silittely välivaiheena on ihan ok, jos siitä kokoajan edetään parempaan.

 

\

\

Onhan se selvää, että ilman itkuja et pysty opettamaan lasta nukahtamaan yksikseen. Kyllä se siis vaatii ainakin jonkilaista huudattamista. Yleensä mitä isompi lapsi sitä kovempi huuto ja protestointi uutta tapaa vastaan.
En ymmärrä, miksi aina halutaan niin kovasti välttää lapsen itkua??? Eihän se toki mukavaa kuunneltavaa ole, mutta pitäähän lapsenkin oppia, että elämään kuuluu kaikenlaiset tunteet. Joudutte vanhempina varmasti muihinkin tilanteisiin, joissa joudutte kestämään lapsenne itkua. Ei aina voi antaa periksi ja tehdä kuten lapsi haluaa!
Eikä lapsi todellakaan kärsi siitä, että joutuu nukkumaan yksin. On koko perheelle hyväksi, että kaikki saavat nukkua yönsä rauhassa. Tietysti lapsi protestoi aluksi yksin nukahtamista vastaan, kun se poikkeaa totutusta, mutta tottuu uuteen tapaan nopeammin kuin uskottekaan.
Itse olen havainnut hyväksi ja tehokkaksi keinoksi, jos huuto alkaa sen, että lapsen isä menee 5 min. välein kaatamaan lapsen sänkyyn, jossa se siis seisoo ja huutaa ja sanoo "nyt nukutaan". Itse en mene huoneeseen, koska olen liian lepsu ja alan herkemmin silitellä tms. En suosittele, että opetat lapsen nukahtamaan silittelyyn tai syliin, koska sitten on edessä vielä uudet huudot, kun opetellaan niistä pois.
Joku vielä kysyi, miksi ihmeessä lapsen pitäisi oppia nukahtamaan yksin. Vastaus on, että se on nimenomaan avain ehyisiin ja rauhallisiin yöuniin. Jos lapsi on tottunut nukahtamaan syliin, viereen tai silittelyyn ja hän herää yöllä (kuten kaikki yleensä öisin joskus heräilee), hän ei osaa jatkaa unia ilman tätä samaa nukuttamiskeinoa, johon hänet on totutettu. Tietysti poikkeuksiakin on mutta itse olen havainnut tämän. Jos lapsi osaa nukahtaa itsekseen, hän tekee sen myös yöllä herätessään.
Meillä on nyt nukuttu yli puoli vuotta keskeytyksettömiä 11 tunnin yöunia (poika 1 v 1 kk) unikoulun ansiosta. Siksi liputan sen puolesta enkä oikein kestä vanhempia, jotka valittavat kuinka väsyneitä he ovat eivätkä raski unikouluttaa lapsiaan tai yrittävät etsiä helppoa tapaa opettaa lapsi nukkumaan. Mutta kun sitä helppoa tapaa ei ole! Avaimet parempiin yöuniin on kuitenkin vanhempien hallussa, eri asia halutaanko niitä käyttää vai ei!

Miten unikoulutat lapsen silloin, jos hän jo ensimmäisten minuuttien aikana kakoo itsensä täyteen paniikkiin? Mun mielestä se on liian raaka keino syliinnukahtajalle alkaa suoraan viskaamaan pinnasänkyyn, ainakin meidän kohdalla. Kyllähän sitä itkua kestää, mutta ei sitä kun toinen on ihan kirjavana kauhun vallassa. Mun mielestä silittely välivaiheena on ihan ok, jos siitä kokoajan edetään parempaan.

Tietysti kannatta luottaa omaan äidinvaistoon asiassa. En tarkoittanut, että ei saisi silitellä. Itse en kokenut siitä olevan paljoakaan apua, kun sitten sai olla ain silittelemässä keskellä yötäkin.
Jokainen lapsi on tietysti erilainen, mutta mitä tuohon huudon kovuuteen tulee niin olen huomannut, että meidän poika huutaa välillä tosi kovaa. Ulkopuolisesta kuulostaa varmaan että siltä leikataan päätä pois! Ja sit se ihan yhtäkkiä lopetta sen kuin seinään. On siis vaan aika kovatahtoinen poika ja huutaminen on sen tapa ilmaista asia; eihän se osaa puhuakaan vielä! Eli ei se kovakaan huuto ole välttämättä mitään oikeaa paniikkia vaikka siltä kuulostaakin. Meidän poika saattaa kiljua naama punaisena, kun lähdetään esim. hiekkalaatikolta pois, eikä silloinkaan siis ole mitään varsinaista hätää. Ei vaan haluaisi lähteä vielä pois.
Ei siis kannata pelätä lapsen itkua. Lapsihan näyttää tunteensa paljon voimallisemmin kuin aikuinen.

 

Lisäisin vielä, että noin pieni lapsi (1-2 vuotias) ei osaa vielä varsinaisesti pelätä yksin nukkumista, siis mörköjä tms. Mitään muuta syytä lapsen "paniikkiin" ei siis ole kuin se, ettei hän vaan halua muuttaa totuttuja rutiineja. Kyllähän itsekin nukkuisin mielummin siten, että joku silittelisi, mutta ei taida onnistua. Oikeesti se lapsi EI tarvi silittelyä nukahtaakseen. Tietysti saa silitellä jos haluaa, mutta lapsesi ei siitä kärsi ettet silittele.

 

Minusta kovin pientä ei pitäisi jättää yksikseen itkemään, jos he joutuvat täyteen paniikkiin. Aina ei voi tietää, miksi lapsi itkee, varsinkin pieni vauva. Yksivuotiaskaan ei osaa sanoa mikä itkettää. Meilläkin on usein käynyt niin, että ollaan tulkittu lapsen itku kiukutteluksi, ja sitten kolmen päivän päästä huomattu, että hammashan se sieltä tuli. On itselle kurjaa huomata, että on jättänyt toisen yksikseen itkemään kipeänä.

Unikoulut toimivat joillekin lapsille, mutta kaikille ne eivät vaan toimi, koska valvomisen syyt ovat erilaisia.

 

Sulla "Miuku" oli juuri sellaista tekstiä joka ois voinut olla mun! =)
mä olen täysin samaa mieltä sun kanssas!
Ja tosiaan se lapsen huutaminen on ihan niistä vanhemmista kiinni että kuinka kauan jaksaa "tanssia lapsen pillin mukaan".

sinulla on hyvät ajatukset :flower: =)

p.s lisään vielä että en itse pidä lepsuista vanhemmista tässä asiassa, että hakevat lapsen syliin pinnasängystä ja nukuttavat syliin. Tässäkin asiassa täytyisi pystyä pitämään tiukka linja. Se EI tee sinusta huonoa vanhempaa jos annat lapsen huutaa sängyssään, koska todennäköisesti lapsi lopettaa huutamisensa pian kun huomaa että palvelua ei tule ja nukahtaa.

 

\

Tietysti kannatta luottaa omaan äidinvaistoon asiassa. En tarkoittanut, että ei saisi silitellä. Itse en kokenut siitä olevan paljoakaan apua, kun sitten sai olla ain silittelemässä keskellä yötäkin.
Jokainen lapsi on tietysti erilainen, mutta mitä tuohon huudon kovuuteen tulee niin olen huomannut, että meidän poika huutaa välillä tosi kovaa. Ulkopuolisesta kuulostaa varmaan että siltä leikataan päätä pois! Ja sit se ihan yhtäkkiä lopetta sen kuin seinään. On siis vaan aika kovatahtoinen poika ja huutaminen on sen tapa ilmaista asia; eihän se osaa puhuakaan vielä! Eli ei se kovakaan huuto ole välttämättä mitään oikeaa paniikkia vaikka siltä kuulostaakin. Meidän poika saattaa kiljua naama punaisena, kun lähdetään esim. hiekkalaatikolta pois, eikä silloinkaan siis ole mitään varsinaista hätää. Ei vaan haluaisi lähteä vielä pois.
Ei siis kannata pelätä lapsen itkua. Lapsihan näyttää tunteensa paljon voimallisemmin kuin aikuinen.

Meillä se itku on selkeästi pelkoa siitä, että äiti hylkää, kun edes isänsä ei monesti kelpaa nukkumaan mennessä (vaikka ovat todella läheisiä muuten). Jos lähden huoneesta, kun hän on hereillä pinniksessä, hänelle tulee sellainen pieni kauhutila, jonka näkee jo silmistä. Olen siis järkellyt asian niin, että jos opitaan tämä yhdessä pinnasänkyyn nukkuminen ensin (alkuun silittelemällä, myöhemmin vain vieressä istumalla), niin yksinnukahtamisella voisi olla paremmat mahdollisuudet onnistua. Onhan tämäkin jo suuri edistysaskel, koska aiemmin uni tuli vain ja ainoastaan sylissä pää tiukasti äitiä vasten painettuna.

Nyt ollaan siis muutaman päivän tehty tuota silittelyä ja aikaa menee vaihtelevasti 30-50 min kun poika nukahtaa. Ja nukkuu yön useimmiten itsekseen, ei tarvitse mennä luo ennen aamua.

 

\

Sulla "Miuku" oli juuri sellaista tekstiä joka ois voinut olla mun! =)
mä olen täysin samaa mieltä sun kanssas!
Ja tosiaan se lapsen huutaminen on ihan niistä vanhemmista kiinni että kuinka kauan jaksaa "tanssia lapsen pillin mukaan".

sinulla on hyvät ajatukset :flower: =)

p.s lisään vielä että en itse pidä lepsuista vanhemmista tässä asiassa, että hakevat lapsen syliin pinnasängystä ja nukuttavat syliin. Tässäkin asiassa täytyisi pystyä pitämään tiukka linja. Se EI tee sinusta huonoa vanhempaa jos annat lapsen huutaa sängyssään, koska todennäköisesti lapsi lopettaa huutamisensa pian kun huomaa että palvelua ei tule ja nukahtaa.

Kiva kuulla että joku on samaa mieltä! =)
Minusta tämä asia on niin selvä kuin olla voi. Pelottaa ihan millaisia ihmisiä näistä lapsista tulee, joiden elämä siloitetaan niin mukavaksi kuin olla ja voi eikä anneta itkeäkään koskaan! Myöhemmin elämässä kun ei aina ole sitä silittäjää...
Nih! \|O

 

Aika erikoiset näkemykset.. Eihän tässä mitään koko elämää olla siloittamassa jos opetetaan nukkumaan lempeämmällä tavalla. Kyllä niitä itkuja itketään monet kerrat ja pettymyksiä ehditään varmasti kohtaamaan ja käsittelemään jatkuvasti.

Eikä ne psykologit jotka tassuhoidon ovat keksineet varmaan mitään täysiä idiootteja ole, kun se kerran on HUSin hoitosuositus.

Varmasti perinteinen unikoulu on paras ja toimiva ratkaisu monissa perheissä, mutta ei pidä heti olla tuomitsemassa, jos joku muu päätyy toisiin keinoihin.

Se on hieno asia, että tämä on sinulle ihan selkeä homma, mutta ei pidä unohtaa sitä paljon puhuttua lasten yksilöllisyyttä.