Miten saada vauva viihtymään turvakaukalossa?

Meidän tyttönen (6kk) viihtyy sen aikaa, kun nukkuu, mutta sitten... Kun unet tahtoo jäädä usein alle tuntiseksi, niin kovin kauas ei ennätetä ;) Mummolaankin kun on se tunnin ajomatka... Viikon päästä pitäisi lähteä toisen mummon syntymäpäiväjuhlille, ja matkaan menisi ilman stoppejakin 4h. Hirvittää jo etukäteen, miten matkasta selvitään.

Olen yrittänyt viihdyttää jutustelulla, hassuttelulla, lauleskelemalla, silittelemällä, leluilla.. mutta niillä saa aikaa pelattua vain muutamia minuutteja. Valillä tuntuu, että äidin näkeminen vain lisää itkun voimakkuutta. Yleensä menee siihen, että on ajettava tien sivuun ja syliteltävä tovi (kävellen tietenkin, ei riitä paikoillaan oleminen), muuten ei itku-kiukusta tule loppua :/ enkä raaskisi kovin kauaa lasta huudattaa, vartin jälkeen on jo itselläkin hermot riekaleina, saati sitten lapsella hätä... Muutenkin on päässyt oppimaan niin sylivauvaksi tämä kultaseni :ashamed: Pikkuvauva-aikaan oli paljon vatsavaivaa (on kyllä vieläkin), joten sylissä on tullut kiikuteltua.
 
Meillä on tyttö kanssa kitissyt autossa toooooosi paljon. Ja tuossa reilun vuoden ikäisenä alko sitte oksentaa autossa. Uskoisin että tytöllä on ollut paha olo jo aiemmin. Mikä siihen noin pienellä auttaisi, sitä en tiedä :(
 
Tjaa'a hyvä kysymys. Meillä neiti tulee nyt parinpäivän päästä 4kk ja inhoaa autossa oloa yli kaiken. Ei edes nuku siellä, vaan karjuu naamapunaisena.

Nyt onkin tehty päätös ettei reissata kotikylää kauemmaksi jos ei ole ihan välttämätön pakko. Mitä sitä turhaa kiusata pientä.

Meillä pojalla oli vauvana ihan sama homma. Muutaman kuukauden tuo vaihe kesti ja sitten alkoi taas viihtymään autossa.

Joten me todettiin nyt tämän vauvan kanssa ettei sukulaisten näkeminen tms ole niin tärkeää että vauvaa sen takia kiusattaisiin autoiluilla. Lääkäri ym pakolliset reissut toki hoidetaan. Ja käydään tässä lähellä olevissa kyläpaikoissa.
Mutta kaikki yhtään pisemmät ajot jätetään väliin.


Eli eipä miusta ollut ongelmaasi yhtään apua. Mutta piti päästä kertomaan että meillä sama juttu.

Poika alkoi vähän paremmin viihtymään autossa kun siirtyi kaukalosta turvaistuimeen. Näki vissiin sitten vähän paremmin.

t: Solina ja Ellinkäinen
 
Meillä sama juttu.. Ei viihdy kaukalossa olleskaan. Tai no, joskus on tunnin pariki ihan ok, mut joskus pitää pysähtyä 5 kilsanki välein pahimmillaan. Näin siis esim. viimeks ku mentii mun porukoille. Sinne ajaa 3h jos kahestaan oltas liikenteessä ja yks pysähys. Pojan kans menee 5h |O Sen vuoks ollaanki jatkossa aateltu mennä noi matkat junalla.
 
Tuo matkapahoinvointi onkin sitten hankalampi juttu.. sille ei tosiaan taida voida mitään, ainakaan näin pienen kanssa :/ Eikös se joku suositus ole, että ainakin kolme vuotiaaksi asti pitäisi kuljettaa selkä menosuuntaan? Mä oikeastaan vähän toivoin, että tuo autossa viihtymättömyys olisi vain sitä samaa yleistä tyytymättömyyttä/levottomuutta, mitä pienessä kultasessani ilmenee muutenkin aika usein. Voi kun meilläkin olisi mahdollista kulkea vaikkapa junalla, mutta täältä maaseudun rauhasta kun lähimmälle juna-asemallekin on 85 kilsaa, niin ei auta asiaa :LOL: Meillä kans on rajoitettu menoja lähinnä pakollisiin ja tarpeellisiin, mutta välillä on kerta kaikkiaan päästävä "ihmisten ilmoille" :ashamed: kaikki sukulaisetkin kun asuvat muualla.
 
Meillä ei esikoinen viihtynyt kaukalossa vauvana ollenkaan, varsinkaan hereillä ollessaan. Väsyneenäkin yritti ihan väkisellä harata unta vastaan, kunnes sitten yleensä nukahti kuitenkin. :p
Meillä siis huudettiin yleensä ja ihan kunnolla.
Tähän ei myöskään auttanut penkkiin siirtyminen, joskus 8-9kk iässä vaan aikaa myöten sitten vasta rupesi helpottamaan. Varmaan vasta tuossa päälle puoltoista vuotiaana rupesi viihtymään autossa ja nyt 2v. menee sinne todella mielellään. :eek:
Meillä ei siis tosiaan auttanut tuohon viihtymiseen muu kuin aika. Mitään mahdottoman pitkiä matkoja ei tehty, mutta kyllä tuo tunnin reissu oli meilläkin pisin joka oli välillä pakko tehdä ja yleensä saatiin poika silloin nukahtamaan, kun ajoitettiin autoilu uniaikaan. Jos sattui heräämään ja huutamaan, niin ei ruvettu joka kerta sen takia pysähtelemään, koska siitä ei olisi ollut kuitenkaan mitään hyötyä. Monesti istuin pojan kanssa takapenkillä, mutta turhaapa sekin yleensä oli. Meillä ei kyse ollut pahoinvoinnista, vaan jostain yleisestä tyytymättömyydestä vain. Oli ensimmäiset puoli vuotta muutoinkin varsin vaativa tapaus.
Tämä kakkonen on sitten onneksi vähän toista maata. =)
 
Just siirrettiin turvaistuimeen, kun yritti jatkuvasti ylös. Eivät vain tykkää olla makuuasennossa enää. Nyt istuu korkeammalla ja viihtyy kun näkee. Eihän kaukalosta kunnolla edes näe. Olen siirtänyt yleensä 6-7 kk iässä edellisetkin kaksi istuimeen. Miksi makuulla pitää olla kun ei muutenkaan viihdy juuri kuin nukkuessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sssalla:
Voitteko matkustaa vaikka junalla, jossei autossa viihdy?
Joo ja matkustetaankin jos on mahdollista. Täältä vaan siirtyminen juna-asemalle kestää n. 6-7 tuntia, autolla :)

Valitsemme usein myös lentokoneen auton sijasta.

Meillä ei vaikuttanut mitään vaikka siirrettiin kaukalosta istuimeen. Huuto ja kitinä jatkui. Tosin tyttö matkustaa selkä menosuuntaan ja saa matkustaakin.

Nyt meillä on helpottanut tuo autoilu kun ollaan oksentamisen alkamisen jälkeen alettu antaa pahoinvointilääkettä ennen pidempiä reissuja. Noilla matkoilla joilla on saanu lääkkeen, ei ole itkenyt eikä oksentanut. Hieno juttu.
 

Yhteistyössä