Meidän tyttönen (6kk) viihtyy sen aikaa, kun nukkuu, mutta sitten... Kun unet tahtoo jäädä usein alle tuntiseksi, niin kovin kauas ei ennätetä Mummolaankin kun on se tunnin ajomatka... Viikon päästä pitäisi lähteä toisen mummon syntymäpäiväjuhlille, ja matkaan menisi ilman stoppejakin 4h. Hirvittää jo etukäteen, miten matkasta selvitään.
Olen yrittänyt viihdyttää jutustelulla, hassuttelulla, lauleskelemalla, silittelemällä, leluilla.. mutta niillä saa aikaa pelattua vain muutamia minuutteja. Valillä tuntuu, että äidin näkeminen vain lisää itkun voimakkuutta. Yleensä menee siihen, että on ajettava tien sivuun ja syliteltävä tovi (kävellen tietenkin, ei riitä paikoillaan oleminen), muuten ei itku-kiukusta tule loppua :/ enkä raaskisi kovin kauaa lasta huudattaa, vartin jälkeen on jo itselläkin hermot riekaleina, saati sitten lapsella hätä... Muutenkin on päässyt oppimaan niin sylivauvaksi tämä kultaseni :ashamed: Pikkuvauva-aikaan oli paljon vatsavaivaa (on kyllä vieläkin), joten sylissä on tullut kiikuteltua.
Olen yrittänyt viihdyttää jutustelulla, hassuttelulla, lauleskelemalla, silittelemällä, leluilla.. mutta niillä saa aikaa pelattua vain muutamia minuutteja. Valillä tuntuu, että äidin näkeminen vain lisää itkun voimakkuutta. Yleensä menee siihen, että on ajettava tien sivuun ja syliteltävä tovi (kävellen tietenkin, ei riitä paikoillaan oleminen), muuten ei itku-kiukusta tule loppua :/ enkä raaskisi kovin kauaa lasta huudattaa, vartin jälkeen on jo itselläkin hermot riekaleina, saati sitten lapsella hätä... Muutenkin on päässyt oppimaan niin sylivauvaksi tämä kultaseni :ashamed: Pikkuvauva-aikaan oli paljon vatsavaivaa (on kyllä vieläkin), joten sylissä on tullut kiikuteltua.