Kun lapset oli pieniä, niin oman pihan naisista ne kaverit löytyivät.
Nyt kun lapset on isoja, niin ei ole aavistustakaan, mistä kavereita voisi löytää. Mä olen vastaillut juuri tällaisiin kaverikutsuihin, mutta ei ole ollut kenenkään kanssa mitään puhuttavaa, joten se kaverisuhde on jäänyt syntymättä.
Tosin jos mä yritän viestissä kertoa itsestäni ja kysellä toisen kuulumisia ja muuta sen sellaista ja vastaus on "tänään satoi, ja katson illan telkkaria", ja muutenkin vastaukset ovat noin yhden tai korkeintaan kahden virkkeen mittaisia, niin ei siinä oikein toiseen tutustu, ja tulee sellainen olo, ettei sitä toista oikeastaan edes kiinnosta tutustua.
Mä tapaisin mielelläni uusia ihmisiä ja kävisin leffoissa jne, mutta hankalaa se tuntuu olevan. Jos johonkin tutustuukin, niin sillä on jo oma elämä niin täynnä, ettei aika riitä, tai sitten olen vaan ihminen, jonka hän ei koe olevan kaveriainesta.