Miten saada "tassu-unikoulu" toimimaan?

[Epätoivoinen äiti]

Yömme melkein 1-vuotiaan kuopuksemme kanssa ovat olleet suoraan sanottuna yhtä he***ttiä lähes syntymästä asti. Vauva heräilee hyvinä öinä tunnin välein, huonoina 10 minuutin välein eikä mikään muu rauhoita häntä kuin tissi, jos sekään. Hyvinä öinä tissittelee ja nukkuu taas tunnin verran, joskus kaksikin, huonoina mun pitää itse olla istuma-asennossa ja vauva venkoilee ja kiemurtelee sylissä tissillä välillä itkeskellen koko yön...(Vauvalla on kyllä meidän makuuhuoneessamme oma pinnasänky, johon yritämme laittaa.) Jotain on pakko tehdä, kun koko perhe on ihan hajalla tähän totaaliunettomuuteen, kun kukaan ei voi nukkua vauvan itkulta ja heräilyltä.

Mutta miten "lempeä unikoulu" oikeasti toimii??? Mikä on realistinen odotus? Meillä ei toimi mikään "vauva rauhoitetaan sänkyyn" kun sänkyyn laittaminenkin aiheuttaa ihan hysteerisen huudon, jota kaikenlaiset sänkyynrauhoitteluyritykset vain pahentavat. "Tassutella" voi vain, jos pitää vauvaa pakolla toisella kädellä sängyssä kyljellään, koska muuten heittäytyy selälleen (tai nousee seisomaan). Syliin ottaessa rauhoittuu paljon, vaikkei usein ihan kokonaan, mutta takaisin sänkyyn laittaessa alkaa ihan samantien taas silmitön huuto.

Onko tämä normaali seuraus? Miten vauva "rauhoitetaan sänkyyn"? Kuinka kauan itkua kestää ennen nukahtamista? Miten oikeasti (lempeästi) unikoulutan tämän ikäistä vauvaa? Ja miten toiset lapset voivat nukkua, kun vauva huutaa ihan täysillä viereisessä huoneessa?

Sanottakoon vielä, että meillä on (isompien lasten mukana) selkeä päivärytmi, paljon raitista ilmaa, vuorovaikutusta, hellyyttä jne päivisin, iltarutiinit, jne. Siirtymäobjektia vauva ei huoli, kuten ei tuttiakaan. Imetys ei ole itselleni ongelma, mutta koko yön valvominen on.

 

[Voimia]

Onko tutkittu ettei ole mitään allergiaa? Meillä on ollut lähes samanmoista, mutta meillä itkut ovat kyllä johtuneet mahavaivoista ja atooppisesta ihosta. Kokeilin joskus tassuttelua, mutta lopputulos oli aivan samanlainen kuin teilläkin. Kaikille vauvoille tassuttelu-unikoulu ei sovi ja jos itkut johtuvat mahavaivoista yms. niin silloin ei unikoulu ole oikea ratkaisu.

 

[Raivotar]

Yömme melkein 1-vuotiaan kuopuksemme kanssa ovat olleet suoraan sanottuna yhtä he***ttiä lähes syntymästä asti. Vauva heräilee hyvinä öinä tunnin välein, huonoina 10 minuutin välein eikä mikään muu rauhoita häntä kuin tissi, jos sekään. Hyvinä öinä tissittelee ja nukkuu taas tunnin verran, joskus kaksikin, huonoina mun pitää itse olla istuma-asennossa ja vauva venkoilee ja kiemurtelee sylissä tissillä välillä itkeskellen koko yön...(Vauvalla on kyllä meidän makuuhuoneessamme oma pinnasänky, johon yritämme laittaa.) Jotain on pakko tehdä, kun koko perhe on ihan hajalla tähän totaaliunettomuuteen, kun kukaan ei voi nukkua vauvan itkulta ja heräilyltä.

Mutta miten "lempeä unikoulu" oikeasti toimii??? Mikä on realistinen odotus? Meillä ei toimi mikään "vauva rauhoitetaan sänkyyn" kun sänkyyn laittaminenkin aiheuttaa ihan hysteerisen huudon, jota kaikenlaiset sänkyynrauhoitteluyritykset vain pahentavat. "Tassutella" voi vain, jos pitää vauvaa pakolla toisella kädellä sängyssä kyljellään, koska muuten heittäytyy selälleen (tai nousee seisomaan). Syliin ottaessa rauhoittuu paljon, vaikkei usein ihan kokonaan, mutta takaisin sänkyyn laittaessa alkaa ihan samantien taas silmitön huuto.

Onko tämä normaali seuraus? Miten vauva "rauhoitetaan sänkyyn"? Kuinka kauan itkua kestää ennen nukahtamista? Miten oikeasti (lempeästi) unikoulutan tämän ikäistä vauvaa? Ja miten toiset lapset voivat nukkua, kun vauva huutaa ihan täysillä viereisessä huoneessa?

Sanottakoon vielä, että meillä on (isompien lasten mukana) selkeä päivärytmi, paljon raitista ilmaa, vuorovaikutusta, hellyyttä jne päivisin, iltarutiinit, jne. Siirtymäobjektia vauva ei huoli, kuten ei tuttiakaan. Imetys ei ole itselleni ongelma, mutta koko yön valvominen on.

Onpas teillä kinkkinen tilanne... voimia vaan! En muuten osaa auttaa kuin kirjavinkillä: Elizabeth Pantleyn Pehmeä matka höyhensaarille. Siinä on yksityiskohtaiset apuvälineet oman pehmeän unikoulun rakentamiseen ja paljon konkreettisia neuvoja ja esimerkkitarinoita. Ainakin Suomalainen kirjakauppa myy tuota opusta.

Tsemppiä...

 

[Ap]

Onko tutkittu ettei ole mitään allergiaa? Meillä on ollut lähes samanmoista, mutta meillä itkut ovat kyllä johtuneet mahavaivoista ja atooppisesta ihosta. Kokeilin joskus tassuttelua, mutta lopputulos oli aivan samanlainen kuin teilläkin. Kaikille vauvoille tassuttelu-unikoulu ei sovi ja jos itkut johtuvat mahavaivoista yms. niin silloin ei unikoulu ole oikea ratkaisu.

Mistä olette tunnistaneet, milloin on kyse mahavaivoista? Allergioista on meillä epäilty, mutta varmuutta ei ole saatu.

 

[Kaikki keinot kehiin]

Suosittelisin myös vyöhyketerapiaa, se rauhoittaa lasta ja auttaa monenlaisiin mahavaivoihin, mikäli siitä on kyse. Oletteko käynyt jo lääkärissä? Meillä tassuttelu ei toiminut esikoisella, mutta toisella kyllä, eli kovasti on lapsikohtaista tuokin.

Voimia!

 

[Voimia]

Mistä olette tunnistaneet, milloin on kyse mahavaivoista? Allergioista on meillä epäilty, mutta varmuutta ei ole saatu.

Siis enhän toki voi olla 100% varma, että maha on kipeä, mutta pojalla on vatsa usein sekaisin ja esim. viime yönä itki tosi kovasti ja rauhoittui vasta kun oli eka päästellyt paukkuja oikein "sarjatulituksena"...

 

[Jaana]

Meillä ihan vastaava tilanne, tyttäremme nyt 11 kk vanha. Kerron miten olen meillä tehnyt ja nyt vähitellen alkanut onnistumaan. Minä en siis hyväksy mitään tolkuttomia huudatusmetodeja, vaan halusin opettaa vauvan nukahtamaan lempeästi.

Sain työkaveriltani hyvän neuvon, jota sovellan sitten itse. Alun perin neuvo kuului; aseta vauva omaan sänkyyn, taputa pyllylle ja poistu. Kun vauva huutaa, odota ensin ihan pieni heti ja sitten lohduttamaan. Aluksi voi lohdutteluvälit laittaa vaikka ihan parin minuutin välein, sitten aikaa hiljalleen pidennetään. Lohduttelu on aina sama, vauva selälleen sänkyyn, taputus pyllylle jokusen kerran ja sanaakaan puhumatta pois huoneesta. Tätä toistetaan kunnes vauva nukahtaa. Ideana tässä siis se, ettei vauva joudu olemaan yksin pitkää aikaa ja oppii hiljalleen nukahtamaan yksin. Työkaverini sanoi metodin toimineen sekä omilla lapsillaan että nyt jo lapsenlapsilla.

No, mulla kanssa vauva huutaa kaarella ennen kuin hänet ehtii edes laittaa sänkyyn selälleen, joten olen tehnyt näin; ensin parisen kertaa kuten yllä, menen lohduttamaan ihan parin minuutin päästä. N. kolmannen tai neljännen kerran en lähdekään pois, vaan otan vauvan syliin, ihan itseäni vasten ja heijaan niin kauan että vauva tyyntyy. Kun vauva on rauhallinen, asetan hänet varovasti sänkyyn ja HETI käsi aika topakasti rinnan päälle. Tyynnyttelen vauvaa hiljalleen sanomalla Shhhh Shhhh. En puhu mitään muuta. Kuin ihmeen kautta vauva on rauhoittunut siihen ja silmä alkanut luppaista. Jos ei heti tyynny, niin taputus pyllylle ja taas pariksi minuutiksi pois huoneesta, sitten taas takaisin, vauva rintaa vasten, kun tyyntynyt varovasti sänkyyn ja käsi rinnan päälle. Jne jne. Tämä siis toiminut meillä.

 

[Mimmu]

Meillä ihan vastaava tilanne, tyttäremme nyt 11 kk vanha. Kerron miten olen meillä tehnyt ja nyt vähitellen alkanut onnistumaan. Minä en siis hyväksy mitään tolkuttomia huudatusmetodeja, vaan halusin opettaa vauvan nukahtamaan lempeästi.

Sain työkaveriltani hyvän neuvon, jota sovellan sitten itse. Alun perin neuvo kuului; aseta vauva omaan sänkyyn, taputa pyllylle ja poistu. Kun vauva huutaa, odota ensin ihan pieni heti ja sitten lohduttamaan. Aluksi voi lohdutteluvälit laittaa vaikka ihan parin minuutin välein, sitten aikaa hiljalleen pidennetään. Lohduttelu on aina sama, vauva selälleen sänkyyn, taputus pyllylle jokusen kerran ja sanaakaan puhumatta pois huoneesta. Tätä toistetaan kunnes vauva nukahtaa. Ideana tässä siis se, ettei vauva joudu olemaan yksin pitkää aikaa ja oppii hiljalleen nukahtamaan yksin. Työkaverini sanoi metodin toimineen sekä omilla lapsillaan että nyt jo lapsenlapsilla.

No, mulla kanssa vauva huutaa kaarella ennen kuin hänet ehtii edes laittaa sänkyyn selälleen, joten olen tehnyt näin; ensin parisen kertaa kuten yllä, menen lohduttamaan ihan parin minuutin päästä. N. kolmannen tai neljännen kerran en lähdekään pois, vaan otan vauvan syliin, ihan itseäni vasten ja heijaan niin kauan että vauva tyyntyy. Kun vauva on rauhallinen, asetan hänet varovasti sänkyyn ja HETI käsi aika topakasti rinnan päälle. Tyynnyttelen vauvaa hiljalleen sanomalla Shhhh Shhhh. En puhu mitään muuta. Kuin ihmeen kautta vauva on rauhoittunut siihen ja silmä alkanut luppaista. Jos ei heti tyynny, niin taputus pyllylle ja taas pariksi minuutiksi pois huoneesta, sitten taas takaisin, vauva rintaa vasten, kun tyyntynyt varovasti sänkyyn ja käsi rinnan päälle. Jne jne. Tämä siis toiminut meillä.

Tuohan on käsittääkseni mukaeltu versio Elizabeth Pantleyn pehmeästä unikoulusta, siinä tosin vähä kerrallaan pidennetään tuota "sylittelyvaihetta" ja alussa tyynnytellään lapsi heti kun huuto alkaa, eikä vasta 2 min kuluttua. Ja tuo shhh-shhh on tavallaan se uniassiosiaatiolause, jota Pantley suosittelee =)

Ap:llä on todella kinkkinen tilanne, ja äkkiseltään kuulostaisi siltä että on jokin somaattinen sairaus kyseessä (refluksi, allergiat tms.). Suosittelisin käymään lääkärissä! Toivottavasti asia selviää ja tilanne helpottuu, voimia perheellenne!

 

[Mimmu]

Tuohan on käsittääkseni mukaeltu versio Elizabeth Pantleyn pehmeästä unikoulusta, siinä tosin vähä kerrallaan pidennetään tuota "sylittelyvaihetta" ja alussa tyynnytellään lapsi heti kun huuto alkaa, eikä vasta 2 min kuluttua. Ja tuo shhh-shhh on tavallaan se uniassiosiaatiolause, jota Pantley suosittelee =)

Ap:llä on todella kinkkinen tilanne, ja äkkiseltään kuulostaisi siltä että on jokin somaattinen sairaus kyseessä (refluksi, allergiat tms.). Suosittelisin käymään lääkärissä! Toivottavasti asia selviää ja tilanne helpottuu, voimia perheellenne!

Siis korjaus: Pantleyn unikoulussa vähä vähältä lyhennetään tuota sylittelyvaihetta eikä suinkaan pidennetä