Miten saada mies ymmärtämään että lapset nyt ja muuta myöhemmin.

[äiti*2]

Meillä on kaksi lasta 1.5v. ja 3.5v. Kolmannen haluaisin kovasti, mutta mies ei. Tiedän että ehkä vuosien päästä voisi helposti suostua. Itse olen ajatellut että lapset nyt ja sitten ei enää vauvoja meille vaan sitten eletään elämää lasten kanssa. En tiedä ymmärtääkö kukaan mun ajatusta tästä asiasta.. Siis onko järkevää tehdä ensin lapset (kaikki) ja sitten myöhemmin keskittyä työhön/opiskeluun ja mihin lie? Jotenkin tuntuis hassulta mennä töihin tässä välissä ja sitten alottaa taas alusta kaikki. Ja miten ton miehen sais ymmärtää tän mun pointin tässä asiassa.

Muita jotka tehneet näin eli (kaikki) lapset "putkeen", hyvä ratkaisu?

 

[vieras]

Yritä ymmärtää miestäsikin, jos hän ei halua kolmatta lasta heti. Keskustelkaa asiasta. Asia ei ole pelkästään sinun päätöksestä kiinni!

 

[äiti]

Meillä lapset 6v.,3v. ja 1,5v.Kolmosen kohdalla käytiin "kädenvääntöä",kun minä halusin enmepi kuin mies.Nyt jälkeenpäin ollaan mietitty,että hyvä,kun lapset tulivat näin,kuin se että jos oltaisiin haluttukin se kolmonen sitten joskus myöhemmin.Nyt siskot kasvavat "samaa tahtia" Ja meidän vanhempien kahdenkeskinen elämä odottaa tuolla tulevaisuudessa ilman vaipparallia

 

[juuei]

Meillä on kaksi putkeen. Mulla oli kiire saada kakkonen alulle ennen kuin ekalla on uhmaikä. Ja oikeassa olin. Mies ei olis ikinä suostunu toiseen jos olisi tiennyt. Ja minäkin olsiin vakavasti harkinnut. Mutta me ei haluta kolmatta.

Sun perustelu on kyllä aika hyvä. Ellette sitten halua neljää, niin olis "seuraa" sillä nuorimmallakin...

 

[ap]

En toki halua olla itsekäs, mutta eihän sille mitään voi jos mielipiteet eroavat. En itsekkään haluaisi aloittaa sitä vaipparallia uudestaan kun juuri päästy vaipoista eroon ja muutenkin. Tuntuu et nyt jaksan vielä valvomiset ja muut. Tiedän että myöhemmin tulen liian mukavuudenhaluiseksi ja sitten kolmonen ehkä jää tekemättä ja se voisi harmittaa sitten joskus. Vaikeita asioita...

 

[NeitiNasu]

Me halutaan kolme, tai neljä, tai viisi. Mutta: kaikki nyt, ennenkö ajatellaan mun elämääni sitt mitään muuta. Mä nimittäin olen jo kerran elenyt sen hirveän stressin, mihin jatkan kotiäitiyden jälkeen: kouluun vaiko töihin? Mihin töihin? Mihin kouluun? Mitä haluan tehdä isona? En tiedä vieläkään. Mä en jaksaisi, siis mun henkinen terveyteni, ei kestäisi sitä, että kahden lapsen välein miettisin kaiken aina alusta uudelleen. Niinpä meidän ratkaisu on se, että mä olen kotiäiti niin kauan kuin lapset on tehty kaikki, ja kartutan tässä työkokemusta samalla, sivutoimena: ehkä tiedän joskus vielä, mitä aion oikeasti työkseni tehdä. Tai ellen, teen jotain, mikä vähän edes miellyttää. Sillä välin aion tehdä vähän sen työelämän eteen, hyvin pienissä määrin siis, jotain hyödyllistä, ja lisääntyä.

 

[Villi viisikko]

Minulla on kaksi sarjaa, ja kyllä sekin on kiva vaihtoehto. (ja nyt meillä on siis pari teiniä ja pikkukolmikko, 4v, 3v ja 8kk).

Kolmen pienen kanssa on välillä aika hulinaa, kun taas kakkosen ja kolmosen välissä kun on liki 9v ikäeroa niin siitä vauvasta oli ihan eri tavalla aikaa nauttia kuin tästä toisen sarjan "kolmas putkeen"-vauvasta.
Apua miten sekavia kirjoitan :ashamed:

Jos ei ikä tulisi vastaan, niin ehkä toivoisin vielä yhtä, sitten kun tuo nykyinen kuopus on koululainen :saint: