Miten saada mies kosimaan?

[turhautunut466]

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä melkein neljä vuotta, ja olen odottanut melkein kaksi vuotta miehen kosintaa. Olen monesti kertonut miehelle haluavani perustaa perheen ja viettää loppuelämäni juuri hänen kanssaan, ja hän on sanonut samat sanat minulle. Mies ei kuitenkaan ole kosinut minua, ja alan turhautua. Ei, vaikka miten suorasti tai epäsuorasti olen vihjaillut. En nimittäin aio olla loppuelämääni pelkkä avovaimo perheessä.

Miehen mielestä naimisiinmeno on ajankohtaista vasta lastenteon aikaan (eli siis aika kaukana tulevaisuudessa, yli viiden vuoden päästä suunnilleen). Minua onkin alkanut epäilyttää, että haluaako mies sittenkään perhettä minun kanssani, jos hän on valmis menemään naimisiin vasta viiden vuoden kuluttua, jolloin alkaisimme hankkia lapsia.

En kosi itse, sillä olen vanhanaikainen ja avioliittoon astuminen on mielestäni niin suuri päätös, että mies saa ottaa ohjat siinä asiassa. Mies väittää koko ajan haluavansa naimisiin ja perheen juuri minun kanssani, kun olen kysynyt häneltä, mutta en minä viitsi naimisiinmenoa sentään viittä vuotta odottaa.

Mitä minä oikein teen, sillä rakastan miestä todella paljon ja haluan olla hänen kanssaan koko loppuelämäni, mutten pelkkänä avopuolisona?

 

[Jotuska]

Painostamalla saat aikaan riitaa ja miehen vetäytymään. Meillä mä kans miehelle sanoin, että haluan kihloihin ja taisin puhua asiasta aika paljon. Yht'äkkiä lakkasin puhumasta ja mies ehdottikin, että mennään kihloihin. Oltiin oltu vuos yhessä ja mentiin kihloihin 30.3. 2009 ja saman vuoden kesällä aloin odottaa esikoista ja raskaus tuli kuin puskista. Koska meillä oli aivan toivotonta yrittämistä ollu ja yks keskenmeno.

Naimisiin menosta käytiin saman tyyppisiä keskusteluja. Sit niitten loppuun aina lisäsin, että ei tällä naimisiin menolla kyllä tässä kohtaa ole kiire, että edetään rauhaksiin. Hih, viime talvena käytiin toi keskustelu ja lakkasin taas puhumasta koko naimisiin menosta. En muutamiin kuukausiin itekkä muistanu koko asiaa, työkiireitten ja kotikiireitten takia. No, mies yllätti keväällä ja kosi. Hääpäivä päätettiin yhessä ja vihille asteltiin 1.8.2015 . Oon onnellinen ja oon saanu rinnalleni kunnon miehen, rehellisen ja rehdin, avoimen, kiltin, uskollisen, rakastavan ja huolehtivaisen puolison. Eli juuri sen elämäni ainoan todellisen rakkauden, sen oikean .

Anna miehelle aikaa, on ehkä tyytyväinen toistaseksi noinkin. Eikä halua kiirehtiä, ehkä haluaa varmistaa ja harkita, että olette molemmat todella tosissanne sillä hetkellä, kun sitoudutte toisiinne.

Mies sano mulle, että harkitse nyt tarkkaan, nimittäin naimisiin en suostu menemään jos tää ei kestä läpi elämän. Sanoin, että olen tosissani, että haluan viettää elämäni sun kanssa ja rakastan sua uskollisesti. Ei tulis kuuloonkaan mikään kertakäyttö touhu. Yhessä mennään toinen toistamme tukien ja rakastaen, kuunnellen ja ymmärtäen, keskustellen ja pohtien... keskustelut meillä toimii ja mieheni osaa todella keskustella kaikesta. Reilu 7-vuotta menty yhdessä ja jos osittain asiat on näin 20-vuoden päästä, niin olen kyllä todella onnellinen.

 

[vierailija]

Olen ollut mieheni kanssa yhdessä melkein neljä vuotta, ja olen odottanut melkein kaksi vuotta miehen kosintaa. Olen monesti kertonut miehelle haluavani perustaa perheen ja viettää loppuelämäni juuri hänen kanssaan, ja hän on sanonut samat sanat minulle. Mies ei kuitenkaan ole kosinut minua, ja alan turhautua. Ei, vaikka miten suorasti tai epäsuorasti olen vihjaillut. En nimittäin aio olla loppuelämääni pelkkä avovaimo perheessä.

Miehen mielestä naimisiinmeno on ajankohtaista vasta lastenteon aikaan (eli siis aika kaukana tulevaisuudessa, yli viiden vuoden päästä suunnilleen). Minua onkin alkanut epäilyttää, että haluaako mies sittenkään perhettä minun kanssani, jos hän on valmis menemään naimisiin vasta viiden vuoden kuluttua, jolloin alkaisimme hankkia lapsia.

En kosi itse, sillä olen vanhanaikainen ja avioliittoon astuminen on mielestäni niin suuri päätös, että mies saa ottaa ohjat siinä asiassa. Mies väittää koko ajan haluavansa naimisiin ja perheen juuri minun kanssani, kun olen kysynyt häneltä, mutta en minä viitsi naimisiinmenoa sentään viittä vuotta odottaa.

Mitä minä oikein teen, sillä rakastan miestä todella paljon ja haluan olla hänen kanssaan koko loppuelämäni, mutten pelkkänä avopuolisona?

Minkäikäisiä olette? Kovinkin nuoria jos lapsenteko on ajankohtaista vasta viiden vuoden päästä? Me ruvettiin miehen kanssa seurustelemaan hyvin nuorina ja muutettiin yhteen parin vuoden päästä. Ei olisi tullut mieleenkään ruveta patistelemaan häntä naimisiin kahden vuoden seurustelun jälkeen, vaikka kummallekin oli selvää että se oikea on tässä. Oltiin melkein 10 vuotta yhdessä ennen kuin naimisiin mentiin, juuri siitä syystä että se oli lopullinen sinetti perheenperustamiselle niin kuin miehesikin ajattelee.

Sinun kannattaa jutella miehesi kanssa ja miettiä ehkä sitä ennen miksi haluat naimisiin juuri nyt. Mikä on perimmäinen syy. Älä ala tekemään ongelmaa sinne missä sitä ei ole.

 

[vierailija]

Minkäikäisiä olette? Kovinkin nuoria jos lapsenteko on ajankohtaista vasta viiden vuoden päästä? Me ruvettiin miehen kanssa seurustelemaan hyvin nuorina ja muutettiin yhteen parin vuoden päästä. Ei olisi tullut mieleenkään ruveta patistelemaan häntä naimisiin kahden vuoden seurustelun jälkeen, vaikka kummallekin oli selvää että se oikea on tässä. Oltiin melkein 10 vuotta yhdessä ennen kuin naimisiin mentiin, juuri siitä syystä että se oli lopullinen sinetti perheenperustamiselle niin kuin miehesikin ajattelee.

Sinun kannattaa jutella miehesi kanssa ja miettiä ehkä sitä ennen miksi haluat naimisiin juuri nyt. Mikä on perimmäinen syy. Älä ala tekemään ongelmaa sinne missä sitä ei ole.

Olen 23 ja mies 29. Haluan naimisiin, sillä tiedän, että juuri hän on se yksi ja ainoa mies, jonka kanssa haluan olla loppuelämäni ja jonka lapsia haluan kantaa. En haluaisi pitkittää liittomme virallistamista enää kauempaa. Haluan lisäksi vielä ennen lastentekoa valmistua yliopistosta ja tehdä erinäisiä asioita nimenomaan aviovaimona.

 

[vierailija]

Mä en ole ikinä tajunnut miksi joillakin naisilla on kauhea pakkomielle päästä naimisiin. Tuolla pakkomielteellä vain pilaa parisuhteen ja tuhlaa energiaansa. Miksi ei voi olla tyytyväinen elämäänsä ja parisuhteeseensa.

Itse olen kihloissa avomieheni kanssa, mutta ei mun ole mikään pakko päästä naimisiin. Mennään jos mennään. En pilaa elämääni miettimällä, että kosiiko mies. Enkä ikinä olisin niin lapsellisen vanhanaikainen etten voisi itse kosia.

 

[vierailija]

Mä en ole ikinä tajunnut miksi joillakin naisilla on kauhea pakkomielle päästä naimisiin. Tuolla pakkomielteellä vain pilaa parisuhteen ja tuhlaa energiaansa. Miksi ei voi olla tyytyväinen elämäänsä ja parisuhteeseensa.

Itse olen kihloissa avomieheni kanssa, mutta ei mun ole mikään pakko päästä naimisiin. Mennään jos mennään. En pilaa elämääni miettimällä, että kosiiko mies. Enkä ikinä olisin niin lapsellisen vanhanaikainen etten voisi itse kosia.

Jos olette kihloissa, iin silloinhan kosinta on jo tapahtunut. Kihlat on nimenomaan seuraus kosinasta. Kuinka lapsellinen pitää olla ettei tuota tiedä.