R
reissaajat
Vieras
pitkän (reilu 3 viikkoa) reissun ajan ilman suurempia kiukku- ja raivarikohtauksia?
Enää 2 päivää aikaa reissuun ja kyllä pohdin entistä enemmän, että miten saada lapsi pysymään suht' tyytyväisenä koko loman ajan?
On ikävää, jos lapsi vain kiukkuaa ja rähjää koko ajan tai on hirmuisen levoton menijä.
2 kesää sitten olimme viikon verran lomamatkalla Pohjois-Norjassa ja kyllä sielläkin oli sama meininki lapsella päällä mitä täällä kotonakin. Muutama hyvä päivä peräkanaa ja sitten vastaavasti läjä huonoja päiviä peräkanaa.
Kun lapsella on ns. huono päivä, en minäkään ole kovin aurinkoinen. En vain jaksa koko päivää lapsen rähjäämistä + kiukkukohtauksia kuunnella tyynesti, vaan sitten alan minkäkin rähjätä ja komennella lasta olemaan hiljaa + kunnolla.
Sillähän lapsen saa suunnilleen melko iisisti käyttäytymään, kun lapsen mukana menee koko ajan - on hänen puheissa mukana ja koko ajan vahtii + seuraa mitä hän on tekemässä. Mutta kun itse en aina moista menoa jaksa ylläpitää, vaan tarvitsen omiakin hetkiä. Silloin taas lapsen käytös ryöstäytyy turhan levottomaksi menemiseksi tai hän alkaa kiukutella - turhastakin.
Sitäkin pohdin, että mitä jos lapselle iskeekin kunnon koti-ikävä? Olisi ikävää palata aiemmin jo takaisin pitkänkin matkan takaa.
Mies taas on hyvin varma siitä, että kyllä lapsi mukavasti matkalla viihtyy koko ajan. Ei se nyt ihan noinkaan välttämättä ole.
Enää 2 päivää aikaa reissuun ja kyllä pohdin entistä enemmän, että miten saada lapsi pysymään suht' tyytyväisenä koko loman ajan?
On ikävää, jos lapsi vain kiukkuaa ja rähjää koko ajan tai on hirmuisen levoton menijä.
2 kesää sitten olimme viikon verran lomamatkalla Pohjois-Norjassa ja kyllä sielläkin oli sama meininki lapsella päällä mitä täällä kotonakin. Muutama hyvä päivä peräkanaa ja sitten vastaavasti läjä huonoja päiviä peräkanaa.
Kun lapsella on ns. huono päivä, en minäkään ole kovin aurinkoinen. En vain jaksa koko päivää lapsen rähjäämistä + kiukkukohtauksia kuunnella tyynesti, vaan sitten alan minkäkin rähjätä ja komennella lasta olemaan hiljaa + kunnolla.
Sillähän lapsen saa suunnilleen melko iisisti käyttäytymään, kun lapsen mukana menee koko ajan - on hänen puheissa mukana ja koko ajan vahtii + seuraa mitä hän on tekemässä. Mutta kun itse en aina moista menoa jaksa ylläpitää, vaan tarvitsen omiakin hetkiä. Silloin taas lapsen käytös ryöstäytyy turhan levottomaksi menemiseksi tai hän alkaa kiukutella - turhastakin.
Sitäkin pohdin, että mitä jos lapselle iskeekin kunnon koti-ikävä? Olisi ikävää palata aiemmin jo takaisin pitkänkin matkan takaa.
Mies taas on hyvin varma siitä, että kyllä lapsi mukavasti matkalla viihtyy koko ajan. Ei se nyt ihan noinkaan välttämättä ole.
