Miten saada äiti hoitoon?

[tytär]

Pelkään, että mun äitini on psyykkisen hoidon tarpeessa. Hänellä on alkanut tulla kummallisia harhakäsityksiä mun miehestä. Esim. hän on sisarilleen kertonut, miten mun mies pitää mua VANKINA enkä pääse mihinkään kotoani, ja että hän on narsistinen persoonallisuushäiriöinen ihminen, joka manipuloi minua ja kohtelee henkisesti väärin.

Me olllaan ihan tavallinen perhe, yksi tytär, mies käy töissä ja mä olen opintovapaalla. Pääsen todellakin liikkumaan miten mua huvittaa, ensi viikolla lähden kaverini kanssa risteilylle. Miehen kanssa menee todella hyvin ja muutenkin olen tyytyväinen elämääni.

Olen ainut lapsi, ja äiti on koko elämäni ajan ollut tosi tiukasti kiinni mussa. Mun ja mun mieheni naimisiinmeno oli hänelle järkytys ja hän kerran parin viinilasillisen jälkeen sanoikin että "tulet kyllä katumaan naimisiin menoa, minulla on siiitä vahva tunne", mutta jätin kommentin omaan arvoonsa, sillä selvin päin hän kohteli miestäni normaalisti.

Nämä hänen harhakuvitelmansa ovat kuitenkin tehneet sen, etten halua kauheasti olla hänen kanssaan tekemisissä. Puhelimessa hän saattaa mulle tunnin ajan selostaa, miten hän epäilee miehestäni kaikenlaista ja miten minä olen hylännyt hänet, että tulen katumaan kun hänen arkun vierellään seison... Olenkin tehnyt päätöksen, etten hänen puheluihinsa vastaa, sillä ne järkyttävät omaa mielenterveyttäni.

Kirjeitäkin hän on lähetellyt, ihan samaa soopaa kuin muutkin jutut. En ole niihin vastannut. Sama juttu sähköpostien kanssa.

TÄstä hän on vetänyt johtopäätöksen, että mieheni polttaa kirjeet ja manipuloi sähköpostiani. Yhden kirjeen hän naamioi verohallinnon kuoreen ja sisällä oli kirje, että "minun on nyt pakko kuulla miten sinulla menee, pelkään pahinta".

Olen about tuhat kertaa tehnyt selväksi, että meillä ja minulla menee hyvin ja ainoa asia, mikä risoo on hänen oma käytöksensä. Tämäkin on kuulemma mieheni keksimä lause, jonka mieheni on pistänyt minun suuhuni.

Isäni on paljon töissä eikä hän tiedä tästä kaikkea. Osan tietää ja osittain niihin juttuihin uskoo, osan kuittaa vain sanomalla että "tiedäthän sä sun äitisi, kun se on mielenliikutuksen vallassa niin se sanoo mitä sattuu".

Mun mielestä äitini on harhainen ja tarttisi apua. Miten ihmeessä tässä voisi edetä? Niin, ja sen verran vielä, että hänen sisaruksensa eivät ole näitä juttuja miehestäni uskoneet vaan ovat yrittäneet puhua järkeä äidilleni, josta äitini on suuttunut ja pistänyt välit poikki hetkeksi aikaa sisareensa.

 

[vieras]

alkava dementia?

 

[nanna]

tuota itse hän ei varmaan edes tiedosta olevansa hoidon tarpeessa. mä veisin vaan lääkäriin ja kwertoisin missä mennään,että saa m1 lähetteen jos lääkäri katsoo sen tarpeellisekis.

 

[vieras]

Jossei itse ole halukas hakeutumaan hoitoon, niin on vielä mahdotonta. Saisitkos lähtemään vaikka ihan vaan terveyskeskuslääkärille?? Sinun olisi hyvä mennä mukaan, koska harhaisuus liittyy sinuun, joten voisit kertoa tilanteista. Muuten ei voi tehdä mitään; pakkohoitopäätös vaatii monta täyttyvää kriteeriä.

 

[vieras]

Niin julmalta kuin se kuulostaakin, sinä et asialle mitään voi. Äitisi on aikuinen, eikä vaaraksi kelleen, ja jos hän ei tajua tilaansa, ei häntä kukaan pakkohoida.

äläkä luule minua julmaksi. olen vain saman käynyt läpi, harhaisen , itsetuhoisen alkoholistiäidin kanssa. en saanut sitä hoitoon, vaikka minä ja ambukuski oltiin samaa mieltä, että se on psykoosissa. Lääkäri ei ottanut hoitoon.

Pidä vain huoli omasta voinnistasi, ja siitä ettet mieti tätä asiaa itteesi kipeäksi.. Vastuu , jos jollain on , on isälläsi, jos asuvat äitisi kanssa yhdessä.

 

[mlps]

Kyllä se olis sun isäs asia pistää äitiäs päiväjärjestykseen eli hoitoon. Mulla vähän samanlainen mutsi. Jollain tapaa hoidossa, mutta hoitokielteinen ja säveltää lääkitysten kanssa. Syyllistää ja ripustautuu. Minusta voisit kasata äitis kirjalliset tuotokset ja käydä itse jonkun mielenterveysihmisen pakeilla ja kysyä miten tähän pitäs suhtautua/toimia. Sieltä vois saada apuja ja neuvoja. Sievästi sanottuna äidilläs viiraa yläkerrassa hiukka enemmän ku pitäs.

 

[vieras]

Oletteko istuneet alas sinä, miehesi, isäsi ja äitisi ja keskustelleet asiasta pitkään ja hartaasti?

 

[J]

Minä luulen myös, ettet äitiäsi hoitoon tule saamaan. Monesti tosiaan ihan psykoosissa oleviakin passitetaan kotio. Oma äitini oli skitsofreenikko, joka lääkityksen avulla kykeni aivan normaaliin eloon. Aika ajoin sairaus kuitenkin vei voiton ja äiti tarvitsi psykiatrista sairaalahoitoa ja lääkityksen päivittämistä. Vaikka tiedoissa näkyi äidin tausta, jouduimme joka kerta tappelemaan äidin hoitoon! Minusta se oli joka kerta yhtä käsittämätöntä. Sinun äitisi ei kuulosta vielä psykoottiselta, vainoharhaiselta kyllä, ja kovin omistushaluiselta. Tarvitsisi selkeästi apua, mutta hänen tartteis itse asia huomata ja suostua avun hakemiseen. Vaikea tilanne!

 

[ap]

Hulluinta tässä on se, että äiti käy mielenterveystoimiston sosiaalityöntekijälle tilittämässä tuntojaan, kuinka rankkaa on seurata sivusta tytärtään jonka mies terrorisoi häntä... Ja se sossutäti uskoo ilmeisesti aika pitkälle näitä juttuja, sillä äitini on aika vakuuttava esityksissään. Olen päättänyt olla puuttumatta ja esim. soittamatta tälle sossutädille sillä eihän hän voi äitini asioita mulle kertoa vaitiolovelvollisuuden takia ja mä en jaksa sekaantua siihen vyyhteen yhtään enempää.

Joo, pelkäsinkin että "noin vähän sairasta" ihmistä ei vielä pakkohoitoon saa, täytyy olla selvästi psykoottinen, vaaraksi itseleeen tai mulle tms.

Alan vain olla aikas väsynyt koko hommaan. Eikö mitään voisi tehdä, esim. soittaa äitini omalääkärille ja kertoa tilanne? Vai pitäisikö mun soittaa sille sossutädille ja kertoa totuus?

 

[vieras]

Soita sille sossutädille tai mene äitisi mukaan käymään tämän luona?

 

[vieras]

Eikö isäsi ole huolestunut äitisi tilanteesta? Vai eikö hän tiedä kaikkea? Juttele isäsi kanssa kunnolla ja kerro hänelle kaikki. Isäsi voisi sitten ottaa yhteyttä äitisi omalääkäriin ja tähän sosiaalityöntekijään, niin äitisi ei voi käyttää taas sitä korttia, että miehesi on manipuloinut sinut soittamaan ja sanomaan nuo asiat.

 

[Paatunut Parahdus]

Ei kai tuossa vaiheessa vielä mitään voi. Vasta kun alkaa olla todelliseksi vaaraksi itselleen ja ympäristölleen, voi saada hoitoon ilman omaa suostumusta.

Minulla on läheinen, joka on vähän samaan tapaan harhainen välillä. Yksi episodeista päättyi siihen, että jouduin oikeasti alkaa miettimään pitäisikö sitä alkaa väsätä rikosilmoitusta. Jätti se rauhaan. Selitti kaikille sukulaisille ja läheisille, kuinka pidän esikoista pimeässä komerossa, enkä anna ruokaa ja kuinka keskimmäinen on se rakkain ja sitä pidetään vain päivänvalossa. Uhkasi päivittäin sosiaalitoimistolla ja minun hoitoon pistämisellä. Eikä se ole ainoa kerta, eikä takuulla viimeinen. Jätti se rauhaan lopulta, kun mies hermostui häneen. Niin hullu hän kuitenkaan ei ole, että hänet "hoitoon" olisi voinut passittaa.

 

[AP]

Tosi ikävää lukea muitten vastaavista tilanteista. Rouva Parkulan juttu on varsinkin aika kauhea... vaikkakin hänen äitinsä harhaisuus kuulostaa niiiiin tutulta vaikka kohdistuukin ihan eri asiaan.
Parkula: pelkäätkö koskaan että äitisi ryhtyisi sanoista tekoihin ja esim. saattaisi tehdä jotain arvaamatonta? Mä välillä pelkään, että äitini tekee miehelleni jotain. Koska äitini näkee mieheni kaiken pahan alkuna niin pelkään että jonain päivänä hänen nupissaan napsahtaa ja hän päättää tulla vapauttamaan minut julman mieheni otteesta.

 

[ap]

Sori Parkula, se ei ollutkaan sun äitisi vaan joku muu sukulainen..

 

[Paatunut Parahdus]

Ei pelota enää, ehkä se oli juuri se irtiotto mitä silloin tarvittiin, kun mies pysähtyi minun ja tyrannin väliin. Koska olen ollut todella kiinni tässä ihmisessä, halusin tai en. Mutta ei se siihen oikein loppunut, vaan hän siirti tarmonsa siskooni. Kyse on kuitenkin hyvin manipuloivasta ihmisestä, joka on itse kokenut henkistä ja fyysistäkin väkivaltaa. Stressaavissa tilanteissa purkautuu väkivalloin ulospäin. Näitä voisi kutsua kausittaisiksi. Niitä tulee ja menee.

Nyt on taas ollut merkkejä, että alkaa väsymystä olla ilmassa. Vähän tässä jännityksellä ollaan eletty jo muutamia kuukausia mihin tilanne menee. On siis töissään ajatunut riitoihin kaikkien kanssa ja kyhää tutkimuksia kasaan omien sanojensa mukaan. On sekoittanut taas meidänkin perhettä mukaan. Ehkä alkaa olla jo vaara ohi, sillä kukaan ei ole ryhtynyt meiltä kyselemään mitään ja päätin jo tämän näyttäessä kallistumisen merkkejä katastrofin puolelle, että minä en puutu, en tartu. Vaikka saisin kiukun syöksyn, raivoamista, huutoja ja uhkailuja, haukkuja kuinka olen tuottanut pettymyksen, niin en valehtele. Pitkä juttu, en jaksa sen enempää selitellä. En siis kuitenkaan voi seisoa hänen väitteidensä takana liittyen meidän perheeseen, koska se olisi valhe. Hoitakoon omat riitansa työyhteisössään.

Mutta en jaksa enää sillä tavoin pelätä. On niitä omiakin aiheita ja murheita, joiden kanssa kamppailee, niin ei pysty välittämään. En jaksa jo ihan oman itseni takia, kun pitää välillä silotella tämän ihmisen aiheuttamia jälkiä omassa perhepiirissä terrorien jälkeen. Kamala, miten niin en välitä! Olipas taas herääminen. Minustahan on tullut pelkääjästä siivoaja |O Äh. Se ihminen pitää minua varmaan lieassa loppuelämäni |O

 

[Paatunut Parahdus]

Noh, yksi asia jonka ainakin voi tehdä, on se, että pitää puolensa. Sanoo suoraan, vaikka se ei sinne tajuntaan uppoaisi, että tyrannisoinnin on loputtava. Tarvittaessa ottaa viranomaisiin yhteyttä ja kysyä heiltä neuvoa, jos alkaa homma karata totaalisesti hanskasta.

 

[LisaMarie]

Soita sille sossutädille tai mene äitisi mukaan käymään tämän luona?

Tämä on oikastaan ainoa, mitä voi tehdä, sen lisäksi, että pitää huolta itsestään.
Äitiä kun ei voi muuttaa ja tuskin saa hoitoonkaan, jos hänellä ei minkäänlaista sairauden tunnetta ole, niin pitää muuttaa omaa asennettaan niin, että hyväksyy äidin sellaisena kun hän on ja osaa jättää asiat omaan arvoonsa.
Tavallaan valitsee välinpitämättömyyden, niin kylmältä kun se tuntuukin.

 

[J]

Äitisi on siis jo mielenterveystoimiston asiakas, ymmärsinkö oikein? Voisit tosiaankin pyytää päästä jollekin käynnille mukaan. Siellä voisi sitten keskustella asiasta. Mielenterveyspotilas osaa juurikin usein olla vakuuttava ja saa myös ammattilaiset uskomaan itseään. Esim. äitini kunto saatettiin arvioida loistavaksi mtt-käynnillä, vaikka hänellä oli harhoja, hän ei nukkunut lainkaan ja kävi aivan ylikierroksilla. Mtt:ssa käynnin ajan kykeni kuitenkin tsemppaamaan tosi hyvin.

 

[vieras]

Vai pitäisikö mun soittaa sille sossutädille ja kertoa totuus?

Soita vaan, eihän hänen tarvitse sinulle kertoa äitisi tilanteesta, mutta voit kysyä häneltä, haluaako hän kuulla sinun puolesi tarinasta, kun äiti kuulema kertoo siellä omaansa. Ja jos äitisi suostuu, niin voitte käydä yhdessäkin.

 

[LisaMarie]

Vai pitäisikö mun soittaa sille sossutädille ja kertoa totuus?

Soita vaan, eihän hänen tarvitse sinulle kertoa äitisi tilanteesta, mutta voit kysyä häneltä, haluaako hän kuulla sinun puolesi tarinasta, kun äiti kuulema kertoo siellä omaansa. Ja jos äitisi suostuu, niin voitte käydä yhdessäkin.

Ja siis nimenommaan eihän sieltä mitään tietoja äidistä saa, mutta saat tilaisuuden kertoa oman puolesi. Voi olla, ettei edes kerrota käykö äiti sielä, mutta kun sanoo että tietää äidin käyvän, saat kyllä kertoa oman puolesi tarinasta.

 

[ap]

Taidan kyllä soittaa sille sossutädille... Jos vaikka äitini saisi sitä kautta apua. Niin, ja äitini yritti tehdä rikosilmoituksen mieheni väkivaltaisuudesta, kun näki sukulaisensa valokuva-albumissa kuvan, jossa minulla on mustelma polvessa! Ei tiedä, pitääkö itkeä vai nauraa. Poliisi ei tietenkään lähtenyt asiaa tutkimaan. Äiti myös kyttää FB-profiiliani, jonka olen nyt muuttanut salaiseksi, ettei se näy haussa. Tästä äitini teki johtopäätöksen, että mieheni estää minua pääsemästä Facebookiin.
Kiitos kaikille tsempistä ja neuvoista. Parkulan kanssa ollaan aika samanlaisessa liemessä. Järkevintä kai on pysytellä terveellä tavalla ulkopuolella tästä tilanteesta, mutta soittaa sinne MTT:hen ja kertoa oma versio asioista. Paljon muuta kai ei ole tehtävissä, eikä se kai mun asia olekaan, kun järkipuhe ei mene perille. Isäni velvollisuus olisi asiaa eteenpäin viedä, mutta äitini on pompottanut isääni koko elämänsä, niin että esim. äitini sisar sanoi minulle että isäni ei välitä enää mistään vaan on sulkenut äidin jutuilta korvat ja keskittyy ankaraan työntekoon. Äitiä käy vain välillä sääliksi, mutta ei taida olla minun käsissäni tämän asian ratkaisu ...

 

[äiti neljälle]

Sun kannattais varmaan puhua isäsi kanssa uudelleen ja kertoa rehellisesti omista tunteistasi äitiäsi kohtaan. Ja siitä, miten hän häiritsee teidän elämäänne.
(Itse varmaan pyytäisin kuulumisien vaihdon tapahtuvan jatkossa yhdessä isän ja äidin kanssa, jolloin isällä on realiteetit kunnossa.)
Toivottavasti kaikki kirjeet ym. olet säilyttänyt mahdollista lääkärin konsultaatiota varten?

 

[Paatunut Parahdus]

Taidan kyllä soittaa sille sossutädille... Jos vaikka äitini saisi sitä kautta apua. Niin, ja äitini yritti tehdä rikosilmoituksen mieheni väkivaltaisuudesta, kun näki sukulaisensa valokuva-albumissa kuvan, jossa minulla on mustelma polvessa! Ei tiedä, pitääkö itkeä vai nauraa. Poliisi ei tietenkään lähtenyt asiaa tutkimaan. Äiti myös kyttää FB-profiiliani, jonka olen nyt muuttanut salaiseksi, ettei se näy haussa. Tästä äitini teki johtopäätöksen, että mieheni estää minua pääsemästä Facebookiin.
Kiitos kaikille tsempistä ja neuvoista. Parkulan kanssa ollaan aika samanlaisessa liemessä. Järkevintä kai on pysytellä terveellä tavalla ulkopuolella tästä tilanteesta, mutta soittaa sinne MTT:hen ja kertoa oma versio asioista. Paljon muuta kai ei ole tehtävissä, eikä se kai mun asia olekaan, kun järkipuhe ei mene perille. Isäni velvollisuus olisi asiaa eteenpäin viedä, mutta äitini on pompottanut isääni koko elämänsä, niin että esim. äitini sisar sanoi minulle että isäni ei välitä enää mistään vaan on sulkenut äidin jutuilta korvat ja keskittyy ankaraan työntekoon. Äitiä käy vain välillä sääliksi, mutta ei taida olla minun käsissäni tämän asian ratkaisu ...

Tee näin! :hug: Paljon jaksamista ja voimia. Joskus se itsensä kovettaminen, tarpeellinen määrä välinpitämättömyyttä ja itsensä vetäminen tilanteeseen nähden ulkopuolelle on ihan hyvä ratkaisu oman itsensä, turvallisuutensa ja jaksamisensa vuoksi. :hug:

 

[ap]

Olen osan kirjeistä heittänyt roskiin kun en sellaista soopaa jaksanut lukea, sama juttu meilien kanssa. En ajatellut siinä vaiheessa, että pitäisi viedä asiaa eteenpäin, mutta nyt harmittaa etten niin tehnyt. No, jotain kirjeitä on kyllä tallessa.
Isä-raukasta ei kyllä taida olla mihinkään, olen hänen kanssaan puhunut mutta hän ei selvästikään tajua tilannetta tai ei yksinkertaisesti jaksa. Hän on viikot töissä ja viikonloput kotona, joten äidillä on aivan liikaa aikaa istua yksin kotona ja funtsia asioita. Useisiin sukulaisiin hän on saanut välit poikki, samoin pariin ystäväänsä ja naapuriinsa. Hän oli ennen järjestö-aktiivi, mutta tämän järjestön kanssa meni sukset niin ristiin, ettei hän osallistu enää siihenkään, samoin kävi yhden poliittisen järjestön kanssa, johon äiti ennen kuului ja osallistui toimintaan...

 

[ap]

Kiitos Parkula ja kovasti sullekin tsemppiä ja halit! Pysytään tiukkoina eikä anneta ulkopuolisten pilata elämäämme ja onneamme!