miten saada 10-vuotias puhumaan vanhemmille?

[Äiti pulassa]

onko teillä kellään konstia miten 10-vuotias tyttö voitaisiin saada juttelemaan enemmän asioistaan vanhemmille? Koulu menee hyvin ja kavereita on yms eli ongelmia ei ole siinä suhteessa. Mutta kun on herrkkä tyttö ja voi olla "vietävissä", niin olisi vanhempien hyvä tietää missä mennään.

ongelma on se, että vaikka järkkää kaksin aikaa ihan rauhassa, niin ei tahdo kertoa vaikeista asioista koulussa (riitelystä vaikkapa), vaikka sellaisia kuitenkin on opettajan mukaan. Nyt pelkäämme isän kanssa että ennen pitkää voi tulla ongelmia, mikäli lapsi ei meille puhu asioistaan.

olemme paljon lasten kanssa ja vietämme aikaa kotona, haluamme olla läsnä ja kuunnella. Lapsi on kuitenkin hyvin varovainen ja halua apitää asioita itsellään. Vielä ei ole mitään oireita eikä ongelmia, mutta voiko tästä tulla sellaista myöhemmin? ON jo vähän esiteini-ikää, miten teidän mielestä pitäisi toimia?

 

[Hörö]

Oma piltti on vielä hyvin kaukana tuosta iästä, mutta tuli vaan sellainen mieleen, että josko ehdottaisit likalle vaikka yhteisen vihon pitämistä. Sellainen avoin päiväkirja, johon hän voisi vapaasti kirjoittaa tai vaikka piirtää mielessään olevista asioista, ja jonka hän voisi antaa sitten luettavaksi teille tai jättää johonkin sovittuun paikkaan, mistä saisitte sen ottaa tutkittavaksi.

Enkä usko teille tuosta paljoa ongelmia tulevan, vaikkei lapsi alkaisikaan avautua, varmasti hänelle on tärkeää tietää, että te olette kuitenkin aina valmiina kuuntelemaan ja olette kiinnostuneita hänen asioistaan. Kuullostatte tuossa asiassa ihannevanhemmilta!

 

[Opettaja]

Se on ainakin hyvä, että vietätte paljon aikaa lastenne kanssa ja olette saatavilla. Muistakaa, ettei aina tarvitse olla selkeästi aikaa lapsille (siis tyyliin, nyt meillä on tämä yhteinen hetki, jolloin tehdään X) vaan yhteistä ja tärkeää aikaa voi olla yhteinen arkinen touhuilu, kuten ruuanlaitto, siivous, lumityöt jne. Tai sellaista missä lapset touhuaa omiaan ja aikuiset omiaan samassa tilanteessa (lapset leikkii pihassa, aikuiset tekee lumitöitä).

Yrittäkää järjestää keskustelutilanne sillä tavoin, että se ei lapsen mielestä tunnu kuulustelulta. Liisa Keltikangas-Järvinen kirjoittaa lapsen itsetuntoa käsittelevässä kirjassaan siitä, kuinka lapsella, jolla on hyvä itsetunto (eli uskaltaa siis sanoa ei, eikä ole kavereiden vietävissä) on todettu, että perheessä häntä on kuunneltu ja pidetty yhtä arvokkaana ihmisenä kuin aikuista (vaikkakin se jolla on vastuu eli aikuinen, tekee myös päätökset). Liian usein me aikuiset kuitenkin sorrumme haastattelemaan lapsia, mikä saattaa ahdistaa ja tuntua teennäiseltä lapsista. Koita joskus kysyä kuulumisia ns. ohimennen, äläkä innostu liikaa ja ahdistele, jos lapsi jotain kertoo. Odota rauhassa niin jospa lapsi siinä sitten kertoo itse enemmän.

Ja muistakaa, että älkää suhtautuko alkavaan murrosikään kädet ylhäällä ja antautuneena tyylin "nyt se sit alkaa käyttämään päihteitä ja lintsaamaan". Lapsi tarvitsee juuri sillä hetkellä jonkun, joka asettaa ne rajat, pitää tiukasti ja turvallisesti kiinni ja sanoo "Ei käy".

Tsemppiä teille tärkeään kasvatustehtävään. Kuulostatte ihanilta vanhemmilta. On lohduttavaa, että vielä löytyy vanhempia, jotka ovat huolissaan ja haluavat apua.

 

[Äiti pulassa]

voi kiitos teille vastauksista, ihana kuulla niitä! Kyllä tosiaan me ollaan kotona tosi paljon tekemättä mitään erityistä, muksut ehkä leikkii jotain ja me vanhemmat touhutaan mitä touhutaan ja aina sitten ollaan saatavilla jos lapsilla on jotakin asiaa. On tosiaan yritetty kuunnella lapsia ihan oikein ihmisinä eikä minään esineinä tms, tyttö tuntuu siinä suhteessa vain olevan sulkeutuneempi.

Ei hällä varmaan mitään kauheaa päässä liiku, koska sitten kun joskus illalla vaikka sängyssä iltasadun yms. jälkeen innostuu puhumaan niin sieltä tulee innostunutta juttua vaikka naapurin koiran uudesta kaulapannasta tai muusta ykskaks. Me ollaan aika tarkkoja kotiintulojen ja kaikkien muidenkin asioiden kanssa mutta ei sentään voi liekaan lasta laittaa. Ei voi olla koko ajan katsomassa, etät mitä vaikka kaverillaan puuhaa. ja nykyaika tuo lasten silmille semmoista mitä ei haluaisi yhtään.

mutta yritetään pärjätä ja vaan jaksaa kuunnella, jos sieltä vaikka sitä tarinaa tulisi eikä tytölle tulisi mitään pahempia ongelmia jatkossakaan.