miten saada 1,5v uskomaan ja olemaan edes HETKI normaalisti?!

["vieras"]

Meillä täällä tämmöset vilkkaamman puoleiset veljekset 1,5v ja 6v. Nytkään klo ole edes 9 ja mä olen ehrmorauniona näiden kans. herätty on klo 6 aikaan ja siitä asti taas normaaliin tapaan kauhea vilinä ja huutokonsertti päällä. Isompi villitsee pienempää ja sittenkun isompi olis rauhassa pienempi menee kimppuun.

Pienempi läpsii ja puree KOKO ajan. Kiikkuu pöydille, repii tv:n johtoa (joka on uhkaavasti särisee että en uskalla pitää johtoja enää paikallaan ettei tule sähkäriä), Yrittää kaataa tv:n tasolta alas, menee koiran luo ja REPII tosi kovasti turkista, korvista silmistä hännästä..koira onneksi rauhallinen ettei VIELÄ mitään ole tapahtunut.

Olen ihan poikki tästä JATKUVASTA kieltämisestä ja komentamisesta. Isompi alkaa kakkajuttuja selittään ja puhuu ihan puuroa eikä usko kanskaan yhtään. Koko ajan joku show menossa hällä. Omassa huoneessa ei leiki ei ollenkaan. Pienempi menee perässä vaikka oven kahvat on käännetty väärinpäin. Pitää jopa vessasta juosta hakemaan kun meinaa syödä legoja isomman huoneessa.

Pienempi menee pakastimelle ja alkaa tyhjentään heti kun silmä välttää. Aivan kaaosta täällä. Tällä äitillä tuntuu että itku tulee kun ei jaksais enää koko ajan komentaa. Tuntuu että nostan kädet pystyyn ja annan riehua ihan niin paljon kuin lystäävät. Mutta sekin kun isompi jo sen verran iso, ja unohtaa miten pieni on pienempi, pienempi jossain riehumisen välissä aina kolhaisee itsensä ja kamala huuto.

Sitten kun herätään tosiaan aina niin aikasten päivät on kauhean pitkiä. Mies käväsee kotona tunnin iltapäivällä ja on iltaan saakka poissa. Miehellä nyt töissä tilanne jossa tekee pitkää päivää KOKO ajan eikä voi tulla norm. kotiin.

Hattua nostan yh äideille. en tiedä onko meillä vain joku adhd näillä lapsilla vai missä vika. ALkaa tosiaan olemaan aika puhki. Koko ajan saan juosta edelleen perässä ja pyytää, käskeä, komentaa, karjua, kirota ihan mitä vain että EIIIIII mutta ei mene perille ei. Otan kohta koiran ja painun lenkille ja jätän nuo tänne kahdestaan.

Tämän kirjoittamisen aikana lapsi on tyhjentänyt puolet tiskikoneen alaköärrystä lattialle ja isompi on sata kertaa käynyt korvan juuressa ÄITI ÄITI ÄITI mulla on asiaa. Huoh....

 

["vieras"]

Kone kiinni.

Vie lapset pihalle, anna purkaa energiaa tunti pari. Sitten kotiin, ruokaa ja päiväunille.

Sitten voit nostaa jalat ylös ja saat hetken aikaa itsellesikin

 

["Viima"]

Meil vain puoltoista vuotias mut kuulostaa tutulta. Siks ollaan paljon ulkoma. Ennen puol ysiä ko ja sisälle vain syömään. Toisaalta lapset saattavat ollA täynnä kieltämistä ja kaipaavat syliin rauhoittumaan. Huomaan omassa elämässäni et mum hermostinen vain lietsoo lasta. Yritä unohtaa kotihommat hetkeks ja olla lasten kanssa. Eka ulos purkaan energiaa ja sit rauhallista yhdessä oloa. Voimia!

 

[uts]

ja ota käyttöön jäähyt sekä palkitse positiivisesta käytöksestä!!

 

["alkup"]

Ulkona ollaan joka päivä nyt päätin etten jaksa lähteä. Hirveä huuto sen pukemisen siis jopa kenkien laittamisen kans ja isompi kiukuttelee ettei saa sitä eikä tätä..Nyt en jaksa lähteä. Ulkonakin JUOKSEN pienen perässä KOKO ajan kun ei pysy paikoillaan yhtään siis juoksee ja yrittää karkailla koko ajan johonkin. Leikkipuistosta metsään, autotielle ymymym.. Isompi meni onneksi yksikseen tuohon etupihalle nyt mutta en jaksa pienempää viedä. sitten tämä tutti suussa kävelee ja itkeskelee kun on niin väsynyt kun herää niin aikasten. nytkin herännyt tosiaan jo ennen 6 ja olis kohta ekojen unie tarpeessa, mutta jos laitan nyt unille ei nuku sitten toisia ja illasta aikastuu yöunille meno vielä lisää ja aamulla herää entistä aikasemmin.

Niin ja tohon et lepään itekki, noup EI onnistu. Isompi ei suostu sisälle ulkoa ollenkaan kun sinne lähtee ja kun naapurin lapsetki tulee ulos. Olen yrittänyt pakottaa, pyytää, maanitella, lahjoa mutta ei. enkä uskalla ummistaa silmiä jos lapsi yksin pihalla, on tosiaan aika vilkas kanssa. Mies ei tosiaan ole viim. kk ollut iltaisin kotona kertaakaan vaan aamusta iltaan duunissa :/ On tässä mun äiti ollut iltoja joskus et oon käyny jossain, lähinnä kouluhommia tekemässä..

Mutta nyt en pihalle lähde. Inisköön, itkeköön. huutakoon ja parkukaan toi 1,5v. En jaksa lähteä sinne juoksemaan perään. ei vain ole voimia siihen just ny.

 

[Kerpele]

ja ota käyttöön jäähyt sekä palkitse positiivisesta käytöksestä!!

Voin sanoa että ei todellakaan toimi 1,5-vuotiaaseen...

 

["vieras"]

jäähyt..kokeiltu on sen SATA kertaa ton isomman kans, ei onnistu. nauraa vaan räkänä kun yeitän jäählle laittaa. enkä yksin jaksa. pienempi alkaa het hakkaamaan isompaa kun sitä kieltää... ja kun sitäkin pitää kieltää vähän väliä niin sitä läpsimistä on vähän väliä. kaveritki mulla sanoo et on mulla ihan kauhea homma täällä näiden kans, no on on, auttakaa tekis mieli sanoa. mutta se on niin helppo olettaa et mä keitän ne kahvit ja seurustelen niiden kans ja juoksen nöiden perässä sitte ne lähtee naureskeleen et kiva lähteä hiljasuuteen kotiin ja mä jään tänne kaaokseen.. no, kahvit saivat ja mulle tuli lisää tiskiä.

 

[Kerpele]

Laita niille joku mielenkiintonen dvd?

Entäs 6-vuotiaalle kännykkä sen varalle että jos jotain hätähätää tulee kun on pihalla?

 

[Moraalinvartija]

Viesteistäsi huokuu väsymys. Luulenpa melkein, että lasten käytös on vain reaktio sinun pahoinvointiisi, ja lisäksi olotilasi saa pienetkin asiat tuntumaan ylitsepääsemättömiltä.

Kauanko miehesi työtilanne jatkuu tuollaisena? Sinun on saatava apua, ja jos miehesi ei sitä voi antaa niin se täytyy hankkia jostakin muualta ennen kuin palat ihan loppuun.

 

["mä"]

No turhaan sä valitat josset kerran pientä ulos vie!

 

[vnvn]

6v on mustasukkainen. saanut olla pitkään ainokainen ja haluaa nyt sinun huomiota. 1,5v nyt on vielä tuollainen. Eihän tuon ikäisiltä voi kauheasti vaatia. Nyt laitat koneen kiinni, lapset ulos purkamaan energiaa ja riehumaan. Koirakin saa ulkona hengähtää. Laitat sisällä koiralle oman paikan mihin lapsilla ei ole mitään asiaa mennä. Ei yhdelläkään. Koira saa siellä olla rauhassa. Teet selväksi, että koiraa ei revitä. 6v mielekästä tekemistä ja annat päiväunien aikaan 6v sitä kahdenkeskistä aikaa. Luette, rakentelette legoja tai piirrätte askartelette.

Meillä 7v, 6v ja 1v lapset ja kaksi koiraa, joista toinen 4kk ikäinen pentu. Aika härdelliä on, mutta meillä isommat lapset leikkii kahdestaan tosi hyvin. Tuon koiranpennun ja 1v perässä saa olla ihan jatkuvasti. Koiranpentu kyllä vaativampi meidän tapauksessa. 1v osaa hirveän hyvin jo olla tuon pennunkin kanssa. Kyse vielä isoista koirista, että välillä pennun riehaantuessa kyllä kaataa pojan.

Eniten tuossa ihmetyttää juuri tuon 6v käytös kun pitäisi jo kuitenkin hiukan keskittyä. Ilmeisesti menossa kuitenkin eskariin.

 

["vieras"]

Dvd:t ei onnistu. Pienempi juoksee heti sammuttamaan laitteen ja repimään sitä ja aukoo luukkua kun isompi yrittää katsoa jotain. Ainut missä isoveli voi olla rauhassa on tietokone jos se vain on tarpeeksi kaukana pöydän reunasta. ja voitte kuvitella mikä huuto isommalla kun pienempi sammuttaa KOKO ajan sen dvd:n eikä usko vaikka miten kiellän!
En uskalla yksin silti laittaa pihalle jos ite nukahdan. haluan olla kuulo etäisyydellä kuitenkin jos sattuu jotain, ja aina völistä käyn huutelemassa missä on ettei ole karannut tms. Kerran meni junaradalle joka menee tossa löhelllä. ei ole kyllä toista kertaa menny tuli sen verran kovat rangaistukset mutta silti..en uskalla ottaa riskiä.

 

[Kerpele]

Meillä ei kanssa jäähyt toimi, vaikka käytössä onkin.. Mutta tarrasysteemi toimii kyllä sitten vähän paremmin, tosin vain pienissä hetkittäisissä jutuissa. Esim. "jos ruokailun aikana ei pelleillä niin saa tarran", tai "Jos nukut koko yön omassa sängyssä" tai "jos siivoat lelut".... Toi tarrahomma ei tosiaankaan auta esim. siihen että "jos lopetat riehumisen ...valitettavasti niin... kumma juttu....

 

[Kerpele]

Ja väsymykseltä tuo noin yleisesti ottaen kuulostaa.. Suurin merkitys on sillä että olet itse selvästi todella väsynyt ja stressaantunut.. No, mutta kohtahan esikoisella alkaa eskari, sitten helpottaa vähän :hug:

Teillä ei hirveästi taida olla lastenhoitajia...

 

[bvcx]

Ehdottomasti menet ulos. Laitat pienimmän rattaisin. Isompi ajamaan pyörällä ja koira mukaan. Eipähän kukaan juoksentele. Menette vaikka hyvin sujuneen lenkin jälkeen jäätelölle.

 

[dilleliina]

Kuulostaa hauskalta, kun itsellä vauva ja uhmaikäinen, olen kipeänä, enkä ole nukkunut kolmeen viikkoon käytännössä yhtään. Isompi lapsi myös kipeä ja huutaa yöt läpeensä, valvon oman yskän ja esikoisen yskän takia ja imetän parin tunnin välein. Et sulla on ihan iisiä kuitenkin

 

["alkup"]

Väsynyt olen tähän, myönnän sen. Uupunutkin ehkä... Miehen tilanne on tämmönen vielä jonkun aikaa.. mulle tosin se tuntuu ikuisuudelta. 6v ei ole mustis, ei hän riehu normaalia enempää mitä ennen tätä pienempääkää.n tosin toki hälläkin hermo menee kun pienempi koko ajan hakkaa ja tukistaa tai puree.

Yritän jaksaa kieltää, voi että yritän..Mutta aina se ei vain riitä. Tuntuu että on ihan turha tehdä mitään ja minun pitää vain jaksaa. ei kukaan muu töätä jaksais..mun äitiki sanoo ku se joskus tässä ollu että on tämä ihan kamalan raskasta näiden kanssa. että 1min välein jompikumpi huutaa, niinpä!

ja kaverit on kyllä nyt kaikonneet jonnekkin kauas. eivät varmaa jaksa oikein käydä kun aina meillä kaaos täällä kun käybvät. jotenkin lapset vielä innostuu kun on vieraita. En jaksais niitä saakutin kahveja keitellä ja muuta kun on niin paljon muutakin hommaa. Mutta pakko kait seki on. Olen niille sanonukkin että oon kyllä ihan poikki mut kukaan ei tarjoa apua. jotkut joskus sanoo että voisin joskus ottaa nuo, mutta millon se on se joskus?

 

[fhfh]

Minä sekoaisin tämän katraani kanssa jos jäisin päiväksi sisälle. Ei tulisi mitään. Lähtisin itse avaamaan tuota tilannetta 6v näkökulmasta. Keksi sille 6v mielekästä tekemistä. onko teidän lähettyvillä hoplopia tai jotain muuta vastaavaa. Puistoihin? uimahalliin? metsään riehumaan ja eväät mukaan.

 

[astrolabe]

Pihalle leikkimään ja energiaa purkamaan.

Kun ei ne kiellot mene perille niin minusta ne ovat tuon ikäisille turhia. Oon ennemmin luottanut siihen, että annan ohjeistuksen halutusta käytöksestä tai vielä parempi, osoitan halutun käytöksen. Eli en sano, että "älä pompi sohvalla" vaan sanon lapselle, että tulee sohvalta alas ja sitten osoitan lapselle homman, mitä häneltä toivon.

Itse oon pistäny pieniäkin lapsia ns. töihin. Esim. tuon ikäinen selviää jo legojen pesusta vannassa astiaharjan kanssa tai saa kulkea pölyrätin kanssa kämppää ympäri harjoitellen siivoamista. En ole viihdekeskus, eikä koko elämä ole pelkkää leikkiä äitin kanssa kotona. Ja todellakin paljon sitä fyysistä liikuntaa!

 

[Mariska*]

Laita vanhemmalle se DVD pyörimään sitten, kun pikkunen on päikkäreillä? Ja mee ite sohvalle kans vaikka lukemaan lehteä tai kattomaan niitä piirettyjä ja juo ite kahvit rauhassa tms.

Tosi rankalta kuulostaa, yritä saada rauhaa itsellesi vetää henkeä silloin kun pienempi on niillä päiväunilla.

Koirat tarvii rauhallisen paikan vaikka portin takana, nyt ennen kuin mitään ikävää tapahtuu.

 

[Väliinhuutaja]

Mun tekee pahaa lukee tämmösiä. Oikeesti. Ei mun lapseni olekaan ollu vaativa missään vaiheessa. Soita hyvä ihminen apua ittelles. Mieti mitä sun lapset on 10 vuoden päästä? Meinaatko pärjätä niiden kanssa silloin jos nytkään ei tule mistään mitään?

 

[jöh]

onko neuvolassa puututtu esim. tuohon 6v käytökseen. minusta ei kuulosta normaalille, että 6v karkailee tai sitten itselläni on " kiltit " lapset koska rauhallisia nuo omanikaan eivät ole. meidän tuleva eskarilainen keskittyy tosi hyvin esim. askarteluun, siivoamiseen, pieniin askareisiin, leikkimiseen jne jne.

 

[Toivoakin on]

Onneksi lapset kasvaa ja tuo pienimmäinenkin on jossain vaiheessa siinä iässä että asiat on neuvoteltavissa.. ymmärrän täysin tuon hulabaloon ja väsymyksen ja turhautumisesi. Ihmettelen että olen itse vielä hengissä. Omat naperot alkaa ihan lievästi jo oireilla toiseen suuntaan eli alkavat olla jopa minuutteja keskenään/omissa leikeissään/paikallaan/hiljaa.. niiden kanssa saattaa jopa lähteä lähikaupassa piipahtamaan! Tilanne aiemmin ja pitkään(!) oli juurikin kuvailemasi kaaos ja tuntui että minun itseni pitää päästä hermoja lepuuttamaan vaikka sairaalan ylimmälle osastolle pääasia että jossain olisi hiljaista ja ovet lukossa jatkuvalta liikennihdältä ja rankutukselta.. Kun tuntui että ei tarvii olla oikeesti pöpi että kuuppa räjähtää vaan nuo pienet villit reilun kahden vuoden ikäerolla meinasivat tehdä äidistä selvää.. Vannon ja vakuutan että se tuosta vielä iloksi muuttuu, alat nimittäin suunnattomasti nauttia elämästä kun tuo hulina aavistuksen rauhoittuu. Varmasti 2-3 vuotta meni tuota jatkuvaa rallatusta ja kun isäntä on yrittäjä niin eihän sitä kotona näkynyt. Aamusta iltaan töissä, viikonloput myös ellei sitten ollut omaa rankkaa työviikkoaan rentoutumassa. Sai nukkua yönsäkin työhön sä vedoten. Minä en. Takaan ja allaviivaan tähän huusholliin ei tule lisää lapsia koska haluan edes yöni nukkua, ainakin sen 3 tunnin jakson rauhassa. Ei kuorsaa nimittäin mieskään vieressä passitin senkin toiseen huoneeseen nukkumaan että saan OIKEASTI nukkua edes pätkän rauhassa ennenkuin pienempi kampeaa viereen lopuksi yöksi pyörimään potkimaan ja unissa puhumaan..

No nyt olen palannut jo työelämään LOMALLE!!! Muksut purkaa virtaansa päiväkodissa. Ovat kuulemma siellä kuin kullan nuput. Syövät hyvin, kiltisti ja heillä on käytöstavat. Vaikea uskoa mutta lapsia kehutaan kun ovat kiltit muruset, toisia huomioon ottavat jnejne.. piti ihan joskus varmistaa että puhutaan samoista lapsista Päiväkodin aloitus huojensi omaa mieltä. Ehkä ne onkin ihan normaaleja mutta vain paljon virikkeitä kaipaavia tenavia. Siellä niillä on sitä ohjelmaa jota äidillä ei ikinä olisi ollut aikaa ja järkeä ja virtaa jaksaa kokoajan järjestää. Jaksaa ne hulinoida vielä kotonakin iltaisin vaan ei se enää ihan niin kamalaa ole. Nuorempi 3 vuotiaskin jo alkaa pikkuhiljaa tulla edes vähän tolkkuihin kun sille mitä sanoo. Hitaasti tosin mutta pienikin järjen hiven kun pilkahtaa olen äitinä onessani! Vau!

Tuohon auttaa siis aika ja siitäkin huolimatta ettei tolkkua ole niin pidät vaan määrätietoisesti kiinni kurista, säännöistä ja omasta auktoriteetista (vaikka se saattaa tuntua kokoajan että auktoriteettiä ei ole saati sääntöjä tms.. ) Jos noista luovut niitä on vaikea jälkikäteen enää saavuttaa samalla tavalla. Ja ehdottomasti hanki hoitoapua. Itseäni kaduttaa kun en hakenut hoitoapua kun olin itse katkipoikkiväsynyt niin että oikeen itkua piti vääntää ja lähinnä raivosin ja kiukkusin vaan kokoajan. Tunninkin kokonaan oma rauha silloin tällöin olisi taatusti auttanut. Ja näin jälkikäteen miksi piti raivota ihankaikesta. Kun olisi antanut mennä monen asian ohi olan kohautuksella niin varmaan omakin pinna olisi ollut aavistuksen pidempi.. ehkä. Oliko ihan pakko aina kilahtaa kun pienempi lähinnä vaan tutki maailmaa..

Lopulta itse järjestin kotona pienimmäisen ollessa tuollainen hulivili kaikki kaapit ja lelut niin että ne mitä sai levitellä niin saikin sitten levitellä esim. keittiön alalaatikoista muoviastiat ym. Lehtikori no eikun vaan repiköön ja levittäköön. Nuoleskelihan se kenkiä eteisessä ja varmaan vessasn lattiatkin vaan onhan tuo vielä ihan elossa Lasilinnut ylähyllylle jne.. meillä kirjahyllykin vietiin varastoon sen jälkeen kun tuli kolmas vekki otsaan eikä mikään laite saanut olla siinä rauhassa. Yhden television löi puupalikalla rikki. Se meni kotivakuutukseen. Uusi laitettiinkin niin ylös seinälle että nyt 3 vuotiaana just yltää alareunaan.. Kaikki johdot niputettiin ja soittimet ym vempaimet niin korkealle että ei yltänyt. Isoveikan lelut just esim. legot ylähyllylle. Veikalle vaan pöydälle leikkiin ja jos se vei/vie ne sitä muualle ne otettiin kylmästi kokonaan pois painottaen että pikkuisempi jos ne syö niin ei hyvä! Kyniä ei vieläkään anneta valvomatta kummankaan käteen. Ja paljon ulkoilua niin saa purkaa virtaa. Eihän siinä tottavie ole mitään rajaa miten paljon äiti saa käyttää mielikuvitustaan pitääkseen lasten mielenkiinnon edes vähän aikaa jossain kiinni tai lapset hiljaa. Taatusti turhauttaa. Mutta kaippa se siitä, teilläkin! Vieläkään ei vierailla kylässä jos talossa ei ole lapsia/ymmärrystä siitä että ne oikeasti sotkee ja villiintyy. Tai ainakin varoitetaan että jos tullaan niin arvoesineet ylös ja korvatulpat

Toivotan jaksamista arkeesi ja hyviä hermoja! Varmaan turhauttavaa kuulla mutta kyllä se siitä laantuu!