Saitteko kihomadot häädettyä emättimestä? Itse sairastin kihomatoja lapsuudessani 6-7 vuotta putkeen (koko ala-asteen). Häpesin asiaa niin paljon, etten uskaltanut kertoa äidilleni vuosien aikana asiasta kuin kerran yhtenä iltana. Valitettavasti äitini unohti asian, eikä kihomatoja sen takia hoidettu pois vuosiin. Vasta kuudennen ja seitsemännen luokan välissä sain niin paljon rohkeutta kerättyä, että otin asian puheeksi ja kihomadot hoidettiin pois. Hoito jouduttiin kyllä toistamaan muutaman kerran. Kihomadot aiheuttivat minulle ylihygieenisyyden, joka jatkuu edelleen (olen 35v). En lapsena ollut varma, että madot olivat kihomatoja ja terveydelle vaarattomia. Mieleni kehitti vuosien aikana ajatuksen "matosyövästä", johon luulin kuolevani lopulta. Kihomadot ja asian yksin kantaminen liian nuorena niin monen vuoden ajan aiheuttivat minulle kuolemanpelon, joka rajoittaa elämääni edelleen. Olen mm. koko aikuisikäni kärsinyt erilaisista psykosomaattisista oireista, kuten kroonisista kivuista. Rohkaisenkin kaikkia nuoria puhumaan vanhemmille kihomadoista ja hoitamaan asia mahdollisimman nopeasti oikealla lääkityksellä. Matoja voi tulla kenelle tahansa, eikä niissä pitäisi olla mitään hävettävää. Tsemmpiä kaikille kihomatojen kanssa taisteleville! Ette ole yksin <3