Ihan ensin pitää sanoa, että odotan esikoistani, LA 2.11. En siis pysty sanomaan mitään faktaa aiheeseen. Jotenkin luulisin vaan, että äidinrakkaus ei ole mikään "kilotavara", jota jokainen äiti saa tietyn määrän ja se pitää jakaa lapsien kesken. Luulisin, että rakkauden määrä kasvaa jokaisen lapsen myötä niin, ettei sitä tarvitse jakaa. Hankalasti selitetty :/ Mutta siis tarkoitan sitä, että tuskinpa se pikku kakkoselle menevä rakkaus on pois siitä esikoisen rakkausmäärästä. Ymmärsiköhän kukaan?
Tuttavaperheeseen syntyi toinen lapsi nyt syksyllä. Ikäeroa pojilla on muutamaa kuukautta vaille kolme vuotta. Minua henk.koht. ihmetyttää vanhempien suhtautuminen esikoiseen. Tämä pieni poika haluaisi kovasti auttaa äitiä ja isiä vauvan hoidossa, mutta kaikkeen tulee aina kieltävä vastaus. "ei saa koskea vauvaan", "ei saa ottaa vauvan leluja", "Ei saa sitä ei saa tätä..." Nyt poikien äiti sitten valittaa, kun esikoinen on niin mustis |O Niinkuin sanoin, odotan esikoistani ja en voi sanoa tähänkään mitään "faktaa", mutta oudolta kuulostaa. Eikö olisi hyvä ottaa se esikoinen mukaan niihin perheen uusiin kuvioihin ja huomioida hänet tärkeänä apulaisena muun huomioinnin ohella? Ja tietysti olisi hyvä viettää aikaa pelkästään myös esikoisen kanssa, niin, ettei tämä tunne oloaan aivan syrjäytetyksi. Se ajan saaminen pelkästään esikoiselle voi tietysti olla hankalaa, mutta tuskin mahdotonta... Vai mitä mieltä olette tällaisesta, joka nyt meni hieman OT?