R
rento?
Vieras
Olen lukenut viime aikoina paljon vauva/lapsiperhe-lehtiä, ja melkein yleisimmäksi "hyvän äidin" ominaisuudeksi on mainittu rentous. Otetaan aikaa olla lasten kanssa, kotityöt voi odottaa, tartutaan hetkeen, kuunnellaan ja ihmetellään lapsen kanssa rauhassa. Tuo kaikki kuulostaa niin ihanalta, mutta omalta kohdalta utopistiselta. Olen tiukkapipoinen perussuorittaja, ja minuun on lapsuudessa iskostettu ajatus "ensin työ, sitten huvi". Eli en osaa rentoutua ennenkuin kotityöt on tehty ja on siistiä ja ruoka valmistumassa ja muutenkin sopivaa, ennenkuin voin rauhoittua lasten kanssa leikkeihin/peleihin. Onko minulla vielä toivoa tulla hyväksi äidiksi? Onko muilla ollut samaa ongelmaa? Miten saatte itsenne irti suorittamisesta, ja mentyä sisään lasten maailmaan?
En sanoisi että lapset meillä nytkään kärsivät, ovat perustyytyväisiä, nukkuvat yönsä hyvin, osaavat käyttäytyä kauniisti, mutta haluaisin olla parempi ja rennompi äiti. Satunnaisesti meilläkin hullutellaan, ja silloin näkee kuinka lapset nauttivat noista hetkistä, kun äitikin on täysillä mukana leikeissä.
En sanoisi että lapset meillä nytkään kärsivät, ovat perustyytyväisiä, nukkuvat yönsä hyvin, osaavat käyttäytyä kauniisti, mutta haluaisin olla parempi ja rennompi äiti. Satunnaisesti meilläkin hullutellaan, ja silloin näkee kuinka lapset nauttivat noista hetkistä, kun äitikin on täysillä mukana leikeissä.