Miten reagoit, kun sait tietää olevasi raskaana?

Ekasta pääs itku, ei ollu ihan suunniteltu juttu ja muistan aina kuinka itkin miehelle et mitä me nyt tehdään ja se silitti mun päätä ja sano et älä huoli, justhan me ostettiin farmari auto..

Tokasta hypin riemusta ja meinasin haljeta onnesta.

 

Tein testin sinä päivänä kun menkkojen piti alkaa ja haalea plussahan sieltä pärähti. En meinannu millään uskoa sitä todeksi, joten tein vielä kolme testiä samasta pissasta ja kaikki näytti samaa. Suu auki siinä sitten yksikseni tuijottelin sitä tikkuriviä ja epäilin edelleen silmiäni. Oli ihan pakko tehdä vielä kaapissa ollut digitesti ja kun siihen tuli teksti "raskaana" en tiennyt itkeäkkö vai nauraisko. Oli todella, todella epätodellinen olo. Yksikseni kotona istuskelin ja ihailin komeaa rivistöäni Anoppi sitten soitti ja pyysi kahville. Taisi vähän ihmetellä että mistähän purkista tuo on pillerinsä popsinu kun istuin suu hymyssä ja melko hiljasena koko kahvittelun ajan

 

Mä en ole ikinä tehnyt mitään kotitestiä, jos en missään muuallakaan :ashamed:...

Mutta silloin kun eka kerran oli kuukautiset ihan huolella myöhässä - muutoinkin häikkää ollu kierron kanssa - ja lisänä väsymystä ja muitakin alkuraskauden olotiloja, niin...kyllä se säikäytti pirusti ensalkuun! Vaikka sitä oli ajatuksissaan asialla leikitellyt, toivonutkin ja haaveillut, jossitellut, niin...kun se tilanne oli oikeasti siinä, niin olihan se...! Säikähtynyt, peloissaan, hermostunut....ja sitten kaikkien noiden mielenmyllerrysten lisäksi niin typerryttävän höperryttävän sanoinkuvaamattoman onnellinen . Semmonen harmoonisuus astui sisääni kaiken kuohunnan keskelle.

Toisesta tuli semmoinen "no näin tämän kuuluukin mennä"- fiilis, täydentävä ja totta kai onnen euforinen . Ja kolmannesta...hölmistyneen typertynyt, ettäkö toiveet - ne salassakin kuiskitut - oikeesti toteutuvat?? Ja ennen kuin on edes niitä kunnolla ehtinyt kuiskimaankaan... Kuului semmoinen *klick* jälleen, että näin asioiden kuuluukin - näemmä - kohdallani mennä. Ja se ihana seesteisyys ja rauhallisuus .

Jännää, etkö oo siis tehny ollenkaan testejä, vaan todennut vaan että nyt oot raskaana kun menkat on myöhässä ja on oireita?

 

Kävin ostamassa toistamiseen testin kun olin niin innokas, mut olin lähes satavarmasti et ei sieltä plussaa tule. Autolta kotiin kävellessä ajattelin et enpähän tupakkaa vetäse, kerkiinpähän myöhemmin sit. No kuinkas ollakaan testi näytti plussaa ja mua raivostutti kun en "saanut" sitä viimeistä tupakkaa polttaa. Kävinpähän sit kuitenkin vetäsemässä viimeiset sauhut ja siihen jäi. ihana tunne, mut pelko ja epävarmuus astu tunnelmaan mukaan.

 

Hymy oli korvissa x 2 ja olo niin kevyt, että olisi melkein voinut lentää onnesta

 

Mä olin kuvitellut, ettäolisin iloinen ja onnellinen, nauraisin tai itkisin, mutta tuijotin silmät lautasina testiä, vajosin pöntön kannelle istumaan, sain kuumia aaltoja, sydän hakkasi ja naama punaisena mietin tovin, että "ei helvetti, mulla on synnytys edessä alle 9 kuukaudessa - lapsi ei muuten tule ulos, joten se on menoa nyt"

Enkä ole edes synnytyspelkoinen

Tiirasin vatsaani ja yritin tuntea edes jotain outoa siellä, mutta testi oli ainoa todistuskappale siitä, että ihoni alla sykki toinenkin sydän. Sitten soitin terveyskeskuksen läpi, ennen kuin osuin soittamaan juuri hänelle, jolta saa aikoja äitiysneuvolaan.

Toisesta lapsesta eka reaktio taisi olla "Jahah" ja sitten iskikin jo huono omatunto, kun esikoiselle oli tiedossa kilpailija. Se siitä riemusta hihkumisesta!Jos vielä joskus hankimme kolmannen, olen päättänyt riemastua sitten siitä plussasta

 

kahdessa ensimmäisessä raskaudessa (todella suunniteltuja ja toivottuja) olin mielettömän onnellinen raskaudesta, kolmas oli yllätys mutta alkushokin(kesti sen yhden päivän) jälkeen samanlainen onnellisuus tuli hämmennyksen tilalle. Joka kerta on päässyt itku, niin minulta kuin mieheltäkin

 

[QUOTE="joku";25712811]Jännää, etkö oo siis tehny ollenkaan testejä, vaan todennut vaan että nyt oot raskaana kun menkat on myöhässä ja on oireita? [/QUOTE]

Juuh , juuri näin. Alunperinkin kun asetelmat lapsien saamiselle oli tuomittu perin huonoiksi, lähes olemattomiksi, niin en jotenkin nähnyt edes "tarpeelliseksi" lähteä ostamaan mitään testejä - mitä suotta- tyyliin. Ja kun oma kierto oli silloinkin mitä oli, niin...

Kun rupesin oirehtimaan "raskausmaisesti" ja kuukautisia ei kiertojen vikuroimisista huolimatta kuulunut, niin...

..mutta näin jälkikäteen ajateltuna, mä oon tainnu jäädä sitten siitä ylimääräisestä jännitysmomentista paljonkin paitsi :snotty:- mitä näitä teidän kirjoituksia ja kokemuksia olen saanut lukea...mutta onneksi saan olla näinkin mukana !

 

Ennen testiä tiesin olevani raskaana. Rinnat oli niin kipeät, ettei niihin voinut koskea. Olisin voinut testata jo perjantaina, mutta odotin maanantaihin koska mies oli koko viikonlopun omissa polttareissaan, enkä halunnut häntä yllättää tiedolla. Raskaus ei ollut millään lailla suunniteltu, olin vaan sählännyt ehkäisyrenkaan kanssa.

Eli testin tuloksen tiesin sen tehdessäni. Vaikka miehen reaktio pelotti, olin niin onnellinen Tiedän ettei raskautuminen ole yksinkertaista, niimpä en vahinkona ole osannut tätä ikinä pitää. Mieskin oli minuutin mietittyään onnellinen. Ja ilmeisesti aika ylpeä itsestään, oltiin harrastettu varmaan kaksi kertaa seksiä sen kierron aikana...

 

Ekalla kerralla tärisin, itkin ja nauroin. Vähän pelkäsinkin, mihin sitä olikaan ryhdytty, paluuta entiseen elämään ei enää ollut. En meinannut pysyä nahoissani, kun odottelin testin kanssa miestä kaupasta kotiin.

Tokalla kerralla tiesin olevani raskaana jo ennen testin tekoa. Tein kuitenkin testin ja totesin, että taas sitä mennään. Yllättynyt olin hyvin nopeasta tärppäämisestä. Plussasta ilmoitin töissä olevalle miehelle kuvaviestillä (joo, ällöä).