Miten raaskisin tuon pienen päivähoitoon laittaa..

  • Viestiketjun aloittaja omatunto kolkuttaa,rahapussi huutaa
  • Ensimmäinen viesti
omatunto kolkuttaa,rahapussi huutaa
Meidän kolmonen nyt pian 11kk ja musta silti tuntuu,et nyt hakisin töitä.Vaan omatunto kolkuttaa jo valmiksi,kun toinen vasta kävelemään opettelee..6 vuotta olen kotona ollut,enkä kyllä hirveän kauaa enää jaksaisi odottaa,että pääsisin tuonen työelämään..Ja onhan meillä menojakin tässä,talous pyörii miehen tuloilla.

Nyt kun ajattelen sitä,että joka aamu pieni jättää ilman äippää jonnekin..:( On tää vaikeeta..Nuo isommat(5v.ja 2,5v.)olisivat varmasti ihan innoissaankin tarhajutuista,mut..

Millaisia kokemuksia teillä on alle vuoden ikäisen lapsen hoitoon jättämisestä?Tämä neiti on kyllä sopeutuvainen luonne,on ollut mummulassa yökyläilyillä ilman ongelmia..Mutta!:(
 
Tarhatäti
Hei!
Vastaukseni ei tule äidin kokemuksella, vaan tarhatädin kokemuksella.
Voin ymmärtää ja tiedän, että äideillä on todella vaikea jättää alle 1 vuotias tarhaan, saatikka sitten vanhempikin lapsi. Monesti äidit sanovat, että he tuntevat huonoa omaatuntoa kaivatessaan takaisin työelämään, mutta huonoa omaatuntoa ei kannata jäädä potemaan. Lapsen hoitoon laittaminen ja töihin meneminen on vaan siirtymistä seuraavan elämänvaiheeseen ja jossain vaiheessa se on kuitenkin edessä ja tästä muutoksesta saa nauttia.

Työskentelen itse alle 3-vuotiaiden ryhmässä ja voin sanoa, että nuo alle 1-vuotiaat ovat lähes aina ryhmän silmäteriä. Jo pienen koon ja iän vuoksi sekä yksinkertaisesti siksi, että nuo pienet ovat niin suloisia, saavat he ryhmässä melkeimpä enemmän huomiota, ku ryhmän vanhemmat lapset. Joten voin sanoa, että lapsesi olisi varmasti hyvissä käsissä.
Monesti alle 1 vuotiaat eivät vielä osaa edes vierastaa/ikävöidä vanhempiaan, joten hoidon aloittaminen tässä ikävaiheessa voi olla hyvinkin helppoa. Helpompaa, kuin esim. 2 vuotiaana hoidon aloittaminen, jolloin lapsi on alkanut jo erkaantua vanhemmistaan ja tuntee jo ikävää vanhempien poissaolosta.
Jos epäröit pistää noin pientä lasta päiväkodin hulinaan, harkitse vaikka perhepäivähoitoa. Se on koettu pienille hyväksi hoitomuodoksi.

Tsemppiä!
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja Tarhatäti:
Hei!
Vastaukseni ei tule äidin kokemuksella, vaan tarhatädin kokemuksella.
Voin ymmärtää ja tiedän, että äideillä on todella vaikea jättää alle 1 vuotias tarhaan, saatikka sitten vanhempikin lapsi. Monesti äidit sanovat, että he tuntevat huonoa omaatuntoa kaivatessaan takaisin työelämään, mutta huonoa omaatuntoa ei kannata jäädä potemaan. Lapsen hoitoon laittaminen ja töihin meneminen on vaan siirtymistä seuraavan elämänvaiheeseen ja jossain vaiheessa se on kuitenkin edessä ja tästä muutoksesta saa nauttia.

Työskentelen itse alle 3-vuotiaiden ryhmässä ja voin sanoa, että nuo alle 1-vuotiaat ovat lähes aina ryhmän silmäteriä. Jo pienen koon ja iän vuoksi sekä yksinkertaisesti siksi, että nuo pienet ovat niin suloisia, saavat he ryhmässä melkeimpä enemmän huomiota, ku ryhmän vanhemmat lapset. Joten voin sanoa, että lapsesi olisi varmasti hyvissä käsissä.
Monesti alle 1 vuotiaat eivät vielä osaa edes vierastaa/ikävöidä vanhempiaan, joten hoidon aloittaminen tässä ikävaiheessa voi olla hyvinkin helppoa. Helpompaa, kuin esim. 2 vuotiaana hoidon aloittaminen, jolloin lapsi on alkanut jo erkaantua vanhemmistaan ja tuntee jo ikävää vanhempien poissaolosta.
Jos epäröit pistää noin pientä lasta päiväkodin hulinaan, harkitse vaikka perhepäivähoitoa. Se on koettu pienille hyväksi hoitomuodoksi.

Tsemppiä!
Kiitos!Helpotti omatuntoa tämä!:)Ja sille toiselle..Ei se rahapussi ole ainoa syy(vaikkakin tällä hetkellä asuntolainojen ym.hoitoon todellä tärkeä) vaan ennemminkin se,että oikeasti kaipaan jo muutakin elämää,kohta olen jo kolmenkymmenen.Olen tärkeä kotona,mutta haluan jo tuntea olevani tärkeä myös tuolla jossain muualla..

 
Sanni
Alkuperäinen kirjoittaja Tarhatäti:
Hei!
Vastaukseni ei tule äidin kokemuksella, vaan tarhatädin kokemuksella.
Voin ymmärtää ja tiedän, että äideillä on todella vaikea jättää alle 1 vuotias tarhaan, saatikka sitten vanhempikin lapsi. Monesti äidit sanovat, että he tuntevat huonoa omaatuntoa kaivatessaan takaisin työelämään, mutta huonoa omaatuntoa ei kannata jäädä potemaan. Lapsen hoitoon laittaminen ja töihin meneminen on vaan siirtymistä seuraavan elämänvaiheeseen ja jossain vaiheessa se on kuitenkin edessä ja tästä muutoksesta saa nauttia.

Työskentelen itse alle 3-vuotiaiden ryhmässä ja voin sanoa, että nuo alle 1-vuotiaat ovat lähes aina ryhmän silmäteriä. Jo pienen koon ja iän vuoksi sekä yksinkertaisesti siksi, että nuo pienet ovat niin suloisia, saavat he ryhmässä melkeimpä enemmän huomiota, ku ryhmän vanhemmat lapset. Joten voin sanoa, että lapsesi olisi varmasti hyvissä käsissä.
Monesti alle 1 vuotiaat eivät vielä osaa edes vierastaa/ikävöidä vanhempiaan, joten hoidon aloittaminen tässä ikävaiheessa voi olla hyvinkin helppoa. Helpompaa, kuin esim. 2 vuotiaana hoidon aloittaminen, jolloin lapsi on alkanut jo erkaantua vanhemmistaan ja tuntee jo ikävää vanhempien poissaolosta.
Jos epäröit pistää noin pientä lasta päiväkodin hulinaan, harkitse vaikka perhepäivähoitoa. Se on koettu pienille hyväksi hoitomuodoksi.

Tsemppiä!
Minä taasen tarhatädin kokemuksella sanon, että kun ryhmässä on kolme 1-vuotiasta, ja 15kpl 2-3-vuotiasta, niin siinä ei silmäterät paljon kerkeä huomiota saamaan...
 
Ensin vastaan ihan ammatillisesti (olen lastentarhanopettaja). Minusta hoidon aloittamiseen vaikuttaa tosi paljon hoitopäivien pituus. Niitäkin vuoden ikäisiä on tullut nähtyä, jotka ovat hoidossa 10 tuntia joka päivä. Sen ikäiselle lapselle hoidossa oleminen on kuitenkin verrattavissa aikuisen työpäivään, eikä kukaan jaksa jatkuvasti niin pitkiä päiviä. Moni pieni lapsi kiukuttelee vanhemmilleen hakutilanteessa ikään kuin ei haluaisi lähteä kotiin. Kyse on kuitenkin siitä, että lapsi ei enää halua kokea sitä samaa sydäntä raastavaa tunnetta, jonka kokee, kun hänet jätetään hoitoon. Tosin aikaa myöten tämäkin helpottuu, mutta alku voi olla todella vaikeaa.

Sitten vastaan äitinä. Jos sinusta tuntuu siltä, että nyt on aika tehdä jotain muuta, kuin olla kotona ja jos todella sitä haluat, niin lähde ihmeessä töihin. Lukuisia sinun lapsesi ikäisiä (ja jopa nuorempia) lapsia on aloittanut päivähoidon ja selvinneet siitä jotakuinkin täyspäisinä ;)
Mutta jos kovasti epäröit ja rahatilannekaan ei ole aivan toivoton, niin mikset vielä odottaisi muutamaa kuukautta! Puolikin vuotta lisää, niin tilanne on jo heti aivan toinen.

Toivon, että kaikki sujuu hyvin, mitä ikinä päätätkin tehdä =)
 
ap
Alkuperäinen kirjoittaja Tyttöni Tuulispää:
Ensin vastaan ihan ammatillisesti (olen lastentarhanopettaja). Minusta hoidon aloittamiseen vaikuttaa tosi paljon hoitopäivien pituus. Niitäkin vuoden ikäisiä on tullut nähtyä, jotka ovat hoidossa 10 tuntia joka päivä. Sen ikäiselle lapselle hoidossa oleminen on kuitenkin verrattavissa aikuisen työpäivään, eikä kukaan jaksa jatkuvasti niin pitkiä päiviä. Moni pieni lapsi kiukuttelee vanhemmilleen hakutilanteessa ikään kuin ei haluaisi lähteä kotiin. Kyse on kuitenkin siitä, että lapsi ei enää halua kokea sitä samaa sydäntä raastavaa tunnetta, jonka kokee, kun hänet jätetään hoitoon. Tosin aikaa myöten tämäkin helpottuu, mutta alku voi olla todella vaikeaa.

Sitten vastaan äitinä. Jos sinusta tuntuu siltä, että nyt on aika tehdä jotain muuta, kuin olla kotona ja jos todella sitä haluat, niin lähde ihmeessä töihin. Lukuisia sinun lapsesi ikäisiä (ja jopa nuorempia) lapsia on aloittanut päivähoidon ja selvinneet siitä jotakuinkin täyspäisinä ;)
Mutta jos kovasti epäröit ja rahatilannekaan ei ole aivan toivoton, niin mikset vielä odottaisi muutamaa kuukautta! Puolikin vuotta lisää, niin tilanne on jo heti aivan toinen.

Toivon, että kaikki sujuu hyvin, mitä ikinä päätätkin tehdä =)
Kiitos.Voi olla,että odottelenkin vielä ensi vuoden puolelle.Mutta nyt olisi kyllä tarjolla sellainen työpaikka,jota haluaisin havitella.Siksi nyt kuumeisesti mietinkin jo etukäteen,että onko liian aikaista..Jospa vain sitten hakisin tuota paikkaa ja jos niin hyvä tuuri käy,että työtä saan niin kai se sit on menoa..

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
no mis ryhmässä muka on 18 alle 3 vuotiasta lasta ja kuinka monta hoitajaa siinä ryhmässä sit on?!
Ei missään! Alle 3-vuotiaiden ryhmässä on 12 lasta ja 3 aikuista. Suurimman osan päivästä on kuitenkin vain 1-2 aikuista, koska siellä tehdään kolmea eri vuoroa. Esim. minun työaika vaihtelee 7-14, 8.30-15.30 tai 10-17. Siis kun "välivuorolainen" tulee 8.30 töihin, niin aamuvuorolainen on yksin hoitanut aamupalan. Ja se onkin sitten kivaa, jos on useampi syötettävä :/ Joissain päiväkodeissa tosin välivuorolainen tulee klo 8, mutta se sitten vastaavasti iltapäivästä pois.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Tyttöni Tuulispää:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
no mis ryhmässä muka on 18 alle 3 vuotiasta lasta ja kuinka monta hoitajaa siinä ryhmässä sit on?!
Ei missään! Alle 3-vuotiaiden ryhmässä on 12 lasta ja 3 aikuista. Suurimman osan päivästä on kuitenkin vain 1-2 aikuista, koska siellä tehdään kolmea eri vuoroa. Esim. minun työaika vaihtelee 7-14, 8.30-15.30 tai 10-17. Siis kun "välivuorolainen" tulee 8.30 töihin, niin aamuvuorolainen on yksin hoitanut aamupalan. Ja se onkin sitten kivaa, jos on useampi syötettävä :/ Joissain päiväkodeissa tosin välivuorolainen tulee klo 8, mutta se sitten vastaavasti iltapäivästä pois.
kyllä mä tiedän ainakin turussa päikkäreitä, joissa pienten ryhmissä enemmän kuin 12 lasta.



 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Tyttöni Tuulispää:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
no mis ryhmässä muka on 18 alle 3 vuotiasta lasta ja kuinka monta hoitajaa siinä ryhmässä sit on?!
Ei missään! Alle 3-vuotiaiden ryhmässä on 12 lasta ja 3 aikuista. Suurimman osan päivästä on kuitenkin vain 1-2 aikuista, koska siellä tehdään kolmea eri vuoroa. Esim. minun työaika vaihtelee 7-14, 8.30-15.30 tai 10-17. Siis kun "välivuorolainen" tulee 8.30 töihin, niin aamuvuorolainen on yksin hoitanut aamupalan. Ja se onkin sitten kivaa, jos on useampi syötettävä :/ Joissain päiväkodeissa tosin välivuorolainen tulee klo 8, mutta se sitten vastaavasti iltapäivästä pois.
Hassua että yksin joutuu aamupalan antamaan lapsille!Luulisi että välivuorolainen tulisi siihen mennessä kun alkaa aamupala?
Näin ainakin oman lapsen kohdalla oli että hoitajia oli paikalla 2 kun aamupala alkoi.8.15 haettiin aamupala ja 8.30 se syötiin.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Tyttöni Tuulispää:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
no mis ryhmässä muka on 18 alle 3 vuotiasta lasta ja kuinka monta hoitajaa siinä ryhmässä sit on?!
Ei missään! Alle 3-vuotiaiden ryhmässä on 12 lasta ja 3 aikuista. Suurimman osan päivästä on kuitenkin vain 1-2 aikuista, koska siellä tehdään kolmea eri vuoroa. Esim. minun työaika vaihtelee 7-14, 8.30-15.30 tai 10-17. Siis kun "välivuorolainen" tulee 8.30 töihin, niin aamuvuorolainen on yksin hoitanut aamupalan. Ja se onkin sitten kivaa, jos on useampi syötettävä :/ Joissain päiväkodeissa tosin välivuorolainen tulee klo 8, mutta se sitten vastaavasti iltapäivästä pois.
kyllä mä tiedän ainakin turussa päikkäreitä, joissa pienten ryhmissä enemmän kuin 12 lasta.
Juu, voi olla, jos osa on jo täyttänyt 3 vuotta. Yli 3 vuotiaita saa siis olla 21.
Pienten ryhmässä voi siis olla (esimerkkinä vaan) vaikkapa näin:
1-2 vuotiaita 8kpl ja 3 vuotiaita 7 kpl. Yhteensä siis 15 lasta. Mutta alle 1-2 vuotiaita ei tosiaan voi olla yli 12.

Mutta yleisin käytäntö lienee se, että 1-3 vuotiaita on max. 12. Siihen ainakin pyritään.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Tyttöni Tuulispää:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
no mis ryhmässä muka on 18 alle 3 vuotiasta lasta ja kuinka monta hoitajaa siinä ryhmässä sit on?!
Ei missään! Alle 3-vuotiaiden ryhmässä on 12 lasta ja 3 aikuista. Suurimman osan päivästä on kuitenkin vain 1-2 aikuista, koska siellä tehdään kolmea eri vuoroa. Esim. minun työaika vaihtelee 7-14, 8.30-15.30 tai 10-17. Siis kun "välivuorolainen" tulee 8.30 töihin, niin aamuvuorolainen on yksin hoitanut aamupalan. Ja se onkin sitten kivaa, jos on useampi syötettävä :/ Joissain päiväkodeissa tosin välivuorolainen tulee klo 8, mutta se sitten vastaavasti iltapäivästä pois.
Hassua että yksin joutuu aamupalan antamaan lapsille!Luulisi että välivuorolainen tulisi siihen mennessä kun alkaa aamupala?
Näin ainakin oman lapsen kohdalla oli että hoitajia oli paikalla 2 kun aamupala alkoi.8.15 haettiin aamupala ja 8.30 se syötiin.
Lastentarhanopettajat tekevät lapsiryhmässä lyhyempää työpäivää. Jos siis menisin klo 8 töihin, niin pääsisin jo klo 15. Huono juttu iltapäivän kannalta. Talvipakkasilla kun on paljon vaatetta pitäisi aloittaa pukemiset viimeistään klo 14.30, että saisi kaikki ajoissa ulos. Joku lapsi siis olisi huonolla tuurilla 2,5 tuntia palelemassa ulkona.

 
pienet saa todella hyvää hoitoa
meidän pojan ryhmässä on 12 alle 3-vuotiasta lasta ja puolet osapäiväsiä tai vajaata viikkoa. Poikani on ryhmän vanhimmasta päästä, mutta hirveän hyvin siellä on pienet taaperot ja vauvat huomioitu. Sylitellään jne. ja isommatkin saavat sylittelyä . Minusta aivan loistavaa hoitoa!!! Tämä siis yhdessä eteläsuomen suurimmista kasvukeskuksista.
 
jos oikeasti siltä tuntuu, että seinät kaatuu päälle ja rahakaan ei olisi pahitteeksi. Älä kuuntele näitä rouva täydellisiä jotka ovat taatusti kotona siihen saakka et lapset menee kouluun. Sinä olet ollut kotona jo pitkän rupeaman.Omasta kokemuksesta voin sanoa, että oma pää olisi kestänyt paremmin jos olisin ollut vähemmän täydellinen ja lähtenyt töihin tai kouluun sillo kun mieli teki ja sitten voin vastata myös lähihoitajan roolissa eli meilläpäin ainakin todella hyvin huomioidaan päiväkodeissa pienet ja ohan noita muitakin vaihtoehtoja esim. et joku tulee hoitamaan lapsia kotiisi eli kodistasi tehdään perhepäivähoito ja sinne otetaan sitten muitakin lapsia tai viet perhepäivähoitajan kotiin ( mun lapset ovat pph:ssa ja olen enemmän kuin tyytyväinen paikkaan:) ). Totta on että puoli vuotta ikää pikkuselle lisää on hyvä juttu, mutta ei kannata jäädä odotteleen sen takia et joku täällä on sitä mieltä. Sinä itse tiedät parhaiten. :hug:
 
mie
No,minä kitkuttelisin siihen asti kunnes lapsi olisi vähintään 2v.Jos vaan mitenkään talous kestää (ja pää) siihen asti.Itse en ole halunnut viedä alle 2v hoitoon ja olen ollut tyytyväinen päätökseeni.Lapsi osaa puhua jonkun verran,ymmärtää kavereiden päälle yms.Ajattele,että tuota aikaa ei saa koskaa takaisin....siis lapsi saa elää oman rytmin mukaan kotona.Itse teen töitä osa-aikaisena ja en vois kuvitellakaan millaista olisi jos tekisin täyttä työviikkoa....
 
vieras
Minä laitoin oman 1,4-vuotiseni perhepäivähoitoon ja en olisi ihanemmasta paikasta voinut kuvitella, siis se hoitotäti on kuin taivaan lahja tyttärelleni, hän on juuri niin sympaattinen ja lapsirakas ihminen kuin vain olla voi, aamuisin kun tytön hänelle vien niin täti ottaa syliin hänet ja halii ja suukottaa ja muutenkin kaikki on mennyt todella hyvin siellä eli ehdottomasti perhepäivähoitoon pieni jos vain mahdollista, se on kuitenkin kodinomainen paikka. Ja pph osaa tosiaan kertoa aivan kaikki päivän tapahtumat, syömiset, nukkumiset jne.
 
Mä olen myös ollut vuosia pientenryhmässä töissä ja aina niille vanhemmille se hoitoon tuominen on kova paikka. Mutta alle 1 v. sopeutuu sinne ihan hyvin. Helpommin kuin esim. 2 v.

Kun saat hoitopaikan ja et ole vielä heti menossa töihin niin suosittelen tutustumaan siihen hoitopaikkaan lapsen kanssa yhdessä. Puhut aina lapsen kuullen päiväkodista positiivisesti, käytte tutustumassa siellä yhdessä, leikitte pihalla ja sisällä ja meillä täällä Helsingissä saa lapsi jäädä yksin siinä vaiheessa kun hoitosuhde on alkanut ja näin mm. vakuutukset on kunnossa.
 
Mä jaan tätä referaattia eräästä artikkelista nyt vähän joka paikkaan, jossa mun mielestä on paljon asiaa. Toivottavasti luette :)


Äitiys on merkittävä yhteiskunnallinen tehtävä.

Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Anna Tuliharju on mm. tuota mieltä vuoden 2001 joulukuun Gloriassa.

Tuliharjun mielestä tärkeämpää on myös huolehtia alle yksi- ja kaksivuotiaista, jotka viedään kymmeneksi tunniksi päiväkotiin kuin koululaisista, jotka viettävät iltapäiviään yksin. Hän toteaa, että kahdeksanvuotiaalla on paljon paremmat valmiudet olla iltapäivä yksin kotona kuin vuoden ikäisellä totaalisesti uudessa maailmassa, missä aikuiset ja lapsiryhmät vaihtuvat.

Haastattelussa Tuliharju sanoo myös, että suurin osa äideistä nauttii pienen vauvan hoitamisesta, jaksaa herätä yöllä ja antaa jakamattoman huomionsa. On palkitsevaa olla täydellisen tarvittu, välttämätön. Mutta kun lapsukainen kasvaa ja ryhtyy tekemään asioita "itse", ei olekaan yhtä helppoa jaksaa olla hänessä kiinni kaiken aikaa. Kuitenkin lapsi tarvitsee äitiään yhtä paljon kuin ennenkin, vain eri tavalla. Monet nuoret äidit ovat ristiriitatilanteessa - pyydetään, jopa vaaditaan tulemaan töihin eivätkä he ehkä omasta mielestään saa toista tilaisuutta, jos nyt kieltäytyy. Tuliharjun mukaan asia, mistä varmasti putoaa pois töihin mennessä, on oman lapsen kehitys.

Nykyisin Tuliharjun mukaan lapsen paras on hukassa, ja sitähän useimmat vanhemmat lapselleen haluavat. Hänen mukaansa vanhemmat uskovat liian vähän omaan arvoonsa. Mikä tahansa muu asia tuntuu olevan tärkeämpää omalle lapselle: virikkeet, kaverit, ryhmä, harrastukset. Kuitenkin lapsi kehittyy lapsen ja vanhemman välisessä suhteessa. Ensimmäisellä, toisella ja kolmannella ikävuodella syntyy perusta itsetunnolle, arvoille ja vastuun kantamiselle. Pienen lapsen kehitys on riippuvainen lähimmästä ihmissuhteesta, jossa hän elää. Alle kolmivuotiaana lapselle päivittäinen ero ensisijaisesta hoitajasta on aina stressi. Sitä kautta se on riski kehitykselle.

Toki Tuliharjukin ymmärtää, että kaikilla vanhemmilla ei ole yhtäläisiä mahdollisuuksia hoitaa lapsiaan kotona kolmivuotiaaksi. Sen vuoksi hän on ollut mukana Auta lasta kasvamaan -hankkeessa, jossa tärkeimpinä pointteina on omahoitaja päiväkodissa, vanhempien pitäminen mielessä päiväkodissa esim. kuvia katselemalla, ikävän yllättäessä huomiota ei yritetä kääntää muualle, vaan lasta lohdutetaan.

Ikävä tunteena on tärkeä, sillä jos vanhemmat ajattelevat, että päivähoito on hyvä aloittaa aikaisin, kun lapsi ei vielä osaa ikävöidä. Jos lapsi ei vielä osaa ikävöidä, hänellä on kiintymyssuhteen kasvaminen vielä kesken. Ja kesken se voi jäädä, jos tätä asiaa ei ymmärretä.

Hän puhuu artikkelissa myös syyllisyydestä ja syyllistymisestä, josta tälläkin palstalla aika ajoin keskustellaan. Hän sanoo, että joka ikinen tekee virheitä. Semmoista äitiä tai isää ei ole, joka ei tekisi.
Hän muistuttaa tunnetusta termistä riittävän hyvä vanhemmuus, joka tarkoittaa sitä, että elämässä on enemmän rakkautta kuin vaikeuksia. Tiedetään myös, että yksi kehityksen edellytyksistä on se, että ei ole täydellistä. Jos lapsillamme olisi täydellinen palvelu, ei yksikään heistä kehittyisi. Täytyy olla myös jotain, mitä puuttuu Tuliharju toteaa. Ei lapsia pidä pitää pumpulissa, vaan auttaa vaikeuksien yli.
Hyvä vanhemmuus edellyttää kykyä myös syyllisyydentunteen kestämiseen. Jokainen kokee sitä joskus. Jos se kielletään, kipeät asiat eivät korjaannu. Sanotaan, että vanhempia ei saa syyllistää, mutta syyllistäminen on Anna Tuliharjun mukaan jo käsitteenä mahdoton. Syyllisyys on terveessä ihmisessä valmiina oleva tunne, sitä ei voi ulkopuolelta toiseen istuttaa. Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen on sanonut, että ihminen ilman syyllisyydentunnetta on psykopaatti. Ja joku toinen on sanonut, että syyllisyys on rakkauden vartija. Terveen syyllisyydentunteen kestäminen on lapsen etu, silläkin voi tehdä lapselleen vahinkoa, että jää syyllisyyteen kiinni ja ajattelee, että mitään ei ole enää tehtävissä.

Tärkeää on myös eriytyminen aikanaan, joka on elämänkaaren keskeinen ja kipeä asia. Se on yhtä vaikeaa äidille kuin itseään haltuun ottavalle lapselle. Ja silti se on välttämättömyys. Mutta ei voi eriytyä, jos ei ole mistä eriytyä.
 
Mä lähdin töihin heti vanhempainvapaan jälkeen. Syitä oli monia: en ole vielä valmis, niin töitä on tehtävä silloin kuin niitä on; miehen palkka on niin pieni, ettemme olisi eläneet hänen tuloillaan + kotihoidontuella; itselle ei kotonaoleminen pitemmän päälle sovi - olen parempi äiti, kun koko elo ei pyöri kotiasioiden ympärillä jne.

Poika sopeutui perhepäivähoitoon älyttömän hyvin ja nopeasti, ja kaikki on mennyt tosi hienosti (poika on nyt 1v. 8 kk). Hoitaja on aivan ihana. Tätä pointtia en osannut ajatella kun töihinlähtöpäätöksen tein, mutta musta pojalle on tehnyt hyvää hoidossa oleminen, koska ryhmässä on pakko osata jakaa asioita ja odottaa vuoroaan, kaikkea ei voi saada heti ja kokonaan itselle. Niin vahvatahtoisen kaverin kans kuin meidän pikku-ukko on oltava näissä asioissa tosi tarkkana, ettei siitä tule lapsityrannia.

 
Jatkan vielä, että nää ratkaisut töihin menemisestä tai kotiin jäämisestä on aina henkilökohtaisia ja varmasti harkiten tehtyjä; kenenkään ei soisi toistaan siitä syyttävän. Jokainen tekee asiat niin kuin parhaaksi näkee, ja vain ihminen itse tietää parhaiten, mikä itselle ja omalle perheelle sopii ja mikä ei.

Vaikka täällä kuinka syyllistetään ja viskellään kakkendaalia niskaan, niin mä itse ainakaan en suostu syyllistymään, eikä niin pidä tehdä kenenkään muunkaan. Mä itse tiedän, että mun poika on reipas, onnellinen ja hyvinvoiva taapero, silloin en ole mitenkään voinut kovin pahaa virhettä tehdä. Se, etten suostu syyllistymään, ei tarkoita, ettenkö ikävöisi poikaani päivisin kovasti. Hän on mulle rakkainta ja tärkeintä maailmassa.
 
Minäkin lähden kohta töihin ja tyttö on juuri ehtinyt täyttää vuoden siinä vaiheessa,jos siellä töissä nyt jaksaisi olla jonkun aikaa ja jäisi sitten taas kotiin vähäksi aikaa tai eihän sitä tiedä jos vaikka joskus vakipaikka lohkeaisi..
Mulla tosissaan rahakin ratkaisi että päätin lähteä töihin, saan melkein 1700? enemmän rahaa käteen kk kuin nyt..
Ja luulen että tyttö tulee sopeutumaan hyvin päiväkotiin,toivon ainakin niin.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja skunkki:
Ei sulla ole niin hyvää tuuria, että lähipiiristä löytyisi joku luotettava (äiti, anoppi tms.), joka voisi hoitaa pienintä muutaman kuukauden ennen tämän vieraan hoitoon siirtymistä?
Valitettavasti ei:(
Niin, kaikilla ei ole asiat niin hyvin! Meillä 1v. 2kk on menossa osapäivähoitoon ja yritän olla potematta huonoa omatuntoa. Tää on melkein pakkoratkaisu...
 

Yhteistyössä