miten psykiatrille pääsee?

Moikkis.

Sitä vaan kun nyt on kokeilussa jo kolmas masislääke, efexor, ja lekuri sano et jollei nääkää tehoa niin sitten menen psykiatrin arviointiin omasta tilastani..niin ja ennen kävin psykologilla, eikä siitä kauheesti apua..haluaisin tosiaan mennä psykiatrille, mutta lääkäri ei vielä antanut mitään lähetettä tms..

saako sinne varata ajan jotain muuta kautta, vai pitääkö olla se lekurin lähete ensteks?

 

Hei!

Julkisella puolella tarvitaan lähete ja jonot voi olla pitkät. Itse voit varata ajan yksityiseltä lääkäriasemalta. Ei tarvii odotella lähetettä eikä jonotella kuukausikaupalla.

Tosin eipä psykiatrikaan juuri ihmeempiä voi tehdä kuin vaihtaa lääkitystä. Ja voit päästä keskusteluhoitoihin esim sairaanhoitajan vastaanotolle.

 

Olenkin menossa arviointiin..että millaista terapiaa kaikenkaikkiaan tarvitsen..minun masennukseni ei ole ihan pikkujuttu..mulla tosi vakava masennus yms..ehkä siksi menen psykiatrille.

psykoterapia olisi varmaan paikallaan.

 

pääsee yksityisen kautta, tai terveyskeskuksesta saadun lähetteen kautta, tai äitiys/lastennlan terveyden hoitaja voi ohjata "puoltavalla lausunnolla" oman tk:n lääkärin kirjoittamaan lähetettä.
Kiven ja kannon alla nykypäivänä on lähetteet erikoislääkäreille, erityisesti psykiatrianpuolella....

 

Hei!

Minä olen käynyt yksityisellä psykiatrilla ja kokemukseni ovat todella hyvät.

Sairastuin keskivaikeaan paniikkihäiriöön ja lievään ahdistus- ja masentuneisuushäiriöön pikku hiljaa. Oireita oli jo raskausaikana, mutta en ymmärtänyt niitä silloin. Pahimmillaan oireet olivat lapsen ollessa reilun vuoden ja vasta silloin lähdin hakemaan apua. En uskaltanut olla lapsen kanssa yksin kotona, töiden jälkeen ei jaksanut olla vuorovaikutuksessa lapsen kanssa ja sain paniikkikohtauksia. En saanut nukuttua öisin, en uskaltautunut ulos neljän seinän sisältä.

Minulla on taustalla paljon ikäviä & vaikeita juttuja: isän konkurssi & alkoholismi, äidin omaishoitaminen parikymppisenä, kun hän kuoli syöpään 3 kuukautta diagnoosista, pikkuveljen itsemurhayritys (sairastui skitsofreniaan 2 vuotta äidin kuoleman jälkeen), taloudellinen vastuu työttömästä isästä + veljistä, vaikka itsellä vielä opiskelut meneillään, oman lapsen hengitysvaikeudet heti syntymän jälkeen, isän avosydänleikkaus, ...

Työterveyslääkäri ja terveyskeskuslääkäri eivät ottaneet oireitani todesta, ensimmäiseltä sain Propralia "jännitykseen" ja jälkimmäisestä ainoastaan diapamia unilääkkeeksi ohjeella "älä ota joka ilta, sillä niihin jää koukkuun". En uskaltanut ottaa ainuttakaan, ja olo vain paheni. Varasin ajan Mehiläisestä ja jo alkoivat asiat edetä. Ihana psykiatri otti minut ja oireeni todesta. Kävin ensin muutaman kerran ihan vaan juttelemassa, kolmannella kerralla aloitettiin Cipralex ja lääkäri suositteli minulle psykoterapiaa.

Nyt on puolitoista vuotta psykoterapiaa takana ja elämä hymyilee pitkästä aikaa. On ihan uskomaton olo, ajattelin että en koskaan palaudu "normaaliksi". Mutta niin vaan on käynyt ja pikku hiljaa voin taas viettää normaalia elämää.

Joten tsemppiä, toivottavasti saat ajan psykiatrille nopeasti (jos et muuten, niin mene yksityiselle!) ja saat Kelalta myönteisen päätöksen psykoterapiaan. Terapia on raskasta, mutta toisaalta se on antanut ainakin minulle elämäni takaisin!