iufai
Mitäs jos menisitte avioliittoleirille/kurssille. Siellä käy ihan normaalejakin pareja ilman ongelmia - ei siis tarvitse leimautua ongelmaiseksi. Voi olla, että koko juttu on turha, mutta on myös mahdollisuus, että saatte sieltä jotain evästä matkaanne. 
"Milja"
Niinpä, tahdon asia.
Olen kyllä tahtonut, enkä ole tahtonut luovuttaa tai erota vuosienkaan jälkeen. Kyllä mä mietin mitä olen tehnyt väärin, tosiaan ollaan panostettu yhteisiin kynttiläillallisiin lasten mentyä nukkumaan jne. Mutta oikeesti, mä vaan en halua häntä enkä tunne rakkautta. Ja mulla on siitä hiton paha olo.
"vaimo"
Hmm... Onnettomalta kuulostaa. En itse kykenisi elämään noin jos yrityksistä huolimatta tilanne ei olisi vuosien varrella korjaantunut. Entäpä jos antaisit itsellesi luvan irtautua, taistelit hienosti, mutta aina ei voi voittaa Tosin epäilen että voitoksi se joka tapauksessa kääntyy kun tuosta piinasta pääsee eroon. Yksin parempi kuin huonossa suhteessa.
Tosin epäilen että voitoksi se joka tapauksessa kääntyy kun tuosta piinasta pääsee eroon. Yksin parempi kuin huonossa suhteessa.
"Miäs"
Sen alkuperäisen kipinän saa pidettyä yllä n. 1,5 vuotta ja loput katoaa kovaa tahtia 3 vuoden jälkeen. Sen jälkeen kannattaa korvata se kipinä arjen pikku jutuilla ja lapsilla.
"vaimo"
[QUOTE="Miäs";27182731]Sen alkuperäisen kipinän saa pidettyä yllä n. 1,5 vuotta ja loput katoaa kovaa tahtia 3 vuoden jälkeen. Sen jälkeen kannattaa korvata se kipinä arjen pikku jutuilla ja lapsilla.[/QUOTE]
Muistathan että puhut vain omasta kokemuksestasi Minä en lainkaan allekirjoita tuota....
Muistathan että puhut vain omasta kokemuksestasi
Minä en lainkaan allekirjoita tuota....[QUOTE="Milja";27182665]Niinpä, tahdon asia.
Olen kyllä tahtonut, enkä ole tahtonut luovuttaa tai erota vuosienkaan jälkeen. Kyllä mä mietin mitä olen tehnyt väärin, tosiaan ollaan panostettu yhteisiin kynttiläillallisiin lasten mentyä nukkumaan jne. Mutta oikeesti, mä vaan en halua häntä enkä tunne rakkautta. Ja mulla on siitä hiton paha olo.[/QUOTE]
Vieläkö alussa mainitsemasi ystävä on miehensä kanssa yhdessä? Jos on, niin hän on onnistuneesti siirtänyt tunteen mieheensä, jonka on saanut alulle pettämisessään. Samoin sä huomasit, kun kipinä heräsi toisen kanssa, vaikka et pidemmälle jatkanutkaan, niin sen saman kipinän voisit yrittää heittää miestäsi kohti... se on vain kemiaa, anna aivojen toimia, äläkä kovin estele, niin jospa se himo heräisi
Ja nyt katse tulevaisuuteen! Älä mieti enää noita menneitä epäonnistumisia, koska ne saavat sut negatiiviseen kierteeseen, etkä pääse eteenpäin. Mieti se tilanne teidän parisuhteessa, johon pyrit, ja sitten kohti sitä kulkemaan. Tilanteen muuttaminenkin vaatii tahtoa - ja toimenpiteitä, niistä kohoaa kyky tehdä asialle jotain. Pienin askelin, koko ajan arjessa toista huomioiden ja flirttaillen, niin vähitellen uskoisin tilanteen paranevan.
Tässä mun neuvoni. Nyt täytyy mennä, mutta ehkä illalla ehdin palailla ketjuun.
Olen kyllä tahtonut, enkä ole tahtonut luovuttaa tai erota vuosienkaan jälkeen. Kyllä mä mietin mitä olen tehnyt väärin, tosiaan ollaan panostettu yhteisiin kynttiläillallisiin lasten mentyä nukkumaan jne. Mutta oikeesti, mä vaan en halua häntä enkä tunne rakkautta. Ja mulla on siitä hiton paha olo.[/QUOTE]
Vieläkö alussa mainitsemasi ystävä on miehensä kanssa yhdessä? Jos on, niin hän on onnistuneesti siirtänyt tunteen mieheensä, jonka on saanut alulle pettämisessään. Samoin sä huomasit, kun kipinä heräsi toisen kanssa, vaikka et pidemmälle jatkanutkaan, niin sen saman kipinän voisit yrittää heittää miestäsi kohti... se on vain kemiaa, anna aivojen toimia, äläkä kovin estele, niin jospa se himo heräisi
Ja nyt katse tulevaisuuteen! Älä mieti enää noita menneitä epäonnistumisia, koska ne saavat sut negatiiviseen kierteeseen, etkä pääse eteenpäin. Mieti se tilanne teidän parisuhteessa, johon pyrit, ja sitten kohti sitä kulkemaan. Tilanteen muuttaminenkin vaatii tahtoa - ja toimenpiteitä, niistä kohoaa kyky tehdä asialle jotain. Pienin askelin, koko ajan arjessa toista huomioiden ja flirttaillen, niin vähitellen uskoisin tilanteen paranevan.
Tässä mun neuvoni. Nyt täytyy mennä, mutta ehkä illalla ehdin palailla ketjuun.
"vieras"
[QUOTE="Miäs";27182731]Sen alkuperäisen kipinän saa pidettyä yllä n. 1,5 vuotta ja loput katoaa kovaa tahtia 3 vuoden jälkeen. Sen jälkeen kannattaa korvata se kipinä arjen pikku jutuilla ja lapsilla.[/QUOTE]
Samaa totean kuin eräs aikaisempi eli tuo on sinun kokemukseni.
Olen ollut parisuhteessa pian 20 vuotta, on kolme lasta, ja haluan yhä vain miestäni kuin hullu puuroa.
Mutta en osaa neuvoa miten muut pitäisivät kipinää yllä, me ei tehdä mielestäni mitään erikoista.
Samaa totean kuin eräs aikaisempi eli tuo on sinun kokemukseni.
Olen ollut parisuhteessa pian 20 vuotta, on kolme lasta, ja haluan yhä vain miestäni kuin hullu puuroa.
Mutta en osaa neuvoa miten muut pitäisivät kipinää yllä, me ei tehdä mielestäni mitään erikoista.
[QUOTE="vieras";27182801]Samaa totean kuin eräs aikaisempi eli tuo on sinun kokemukseni.
Olen ollut parisuhteessa pian 20 vuotta, on kolme lasta, ja haluan yhä vain miestäni kuin hullu puuroa.
Mutta en osaa neuvoa miten muut pitäisivät kipinää yllä, me ei tehdä mielestäni mitään erikoista.[/QUOTE]
Läheisyys, kosketukset, arjen huomioimiset, hymyily, yllätykset (edes pienet aina välillä), uudet jutut, silloin tällöin tavallisuudesta poikkeavat päivät, ilot ja surut ja muut yhdistävät tekijät.
Suuri osa suhteista näivettyy, kun ihminen luulee että jossain on jotain muuta. Totuus on hyvin usein juuri päin vastoin, etsii sellaista mitä ei ole. Hyvin usein uuden suhteen löytäneet tuntevat että hei nyt löysinkin sen oikean jonka kanssa ollaan loppuelämä. Usein vain sitten käykin niin että näivettyy samalla tavalla tuokin suhde, ehkä aletaan jopa ikävöimään edellistä suhdetta kun se oli sittenkin kivempi ja siitä olisi saanut paremman jos olisi halunnut. Usein liian myöhään ja sitten vasta tyydytäänkin vain tähän uuteen suhteeseen ja pahennetaan kierrettä seuraavalla.
Uskokaa nyt jo, aidan takana on harvoin vihreämpää.
Olen ollut parisuhteessa pian 20 vuotta, on kolme lasta, ja haluan yhä vain miestäni kuin hullu puuroa.
Mutta en osaa neuvoa miten muut pitäisivät kipinää yllä, me ei tehdä mielestäni mitään erikoista.[/QUOTE]
Läheisyys, kosketukset, arjen huomioimiset, hymyily, yllätykset (edes pienet aina välillä), uudet jutut, silloin tällöin tavallisuudesta poikkeavat päivät, ilot ja surut ja muut yhdistävät tekijät.
Suuri osa suhteista näivettyy, kun ihminen luulee että jossain on jotain muuta. Totuus on hyvin usein juuri päin vastoin, etsii sellaista mitä ei ole. Hyvin usein uuden suhteen löytäneet tuntevat että hei nyt löysinkin sen oikean jonka kanssa ollaan loppuelämä. Usein vain sitten käykin niin että näivettyy samalla tavalla tuokin suhde, ehkä aletaan jopa ikävöimään edellistä suhdetta kun se oli sittenkin kivempi ja siitä olisi saanut paremman jos olisi halunnut. Usein liian myöhään ja sitten vasta tyydytäänkin vain tähän uuteen suhteeseen ja pahennetaan kierrettä seuraavalla.
Uskokaa nyt jo, aidan takana on harvoin vihreämpää.
[QUOTE="Miäs";27182731]Sen alkuperäisen kipinän saa pidettyä yllä n. 1,5 vuotta ja loput katoaa kovaa tahtia 3 vuoden jälkeen. Sen jälkeen kannattaa korvata se kipinä arjen pikku jutuilla ja lapsilla.[/QUOTE]
Kyllä sitä kipinää löytyy pitemmästäkin liitosta.
7 vuotta naimissa ja 9 yhteensä yhessä.
Kyllä sitä kipinää löytyy pitemmästäkin liitosta.
7 vuotta naimissa ja 9 yhteensä yhessä.
"vieras"
Vastasit tuon minulle, jolle oma mies on aina vaan se ainoa halun ja rakkauden kohde
Yllä mainitut jutut eivät minusta ole mitenkään erikoisia, siis kenen elämässä päivät ylipäätään ovat samanlaisia? Sehän kävisi älyttömän tylsäksi, oli sitten yksin, kaksin tai millaisessa kimpassa tahansa.
"vieras"
[QUOTE="Milja";27182513]Tiedätkö, jos se kipinä on poissa, niin ei auta vaikka toinen pukeutuisi miksi, kun sitä kippinää ei vaan ole. Lähinnä puistatus koko ajatuksesta.
Ja kyllä, mieheni on komea, pitää huolta puhtaudesta eli ei ole syynä mitään tuollaista. Häntä tuntuu hyvältä ja turvalliselta halata, mutta ei muuta, ei tippaakaan muuta.[/QUOTE]
Ärsyttää että jos kysytään, miten pitkässä suhteessa saa pidettyä intohimoa yllä, niin sitten kun joku omien kokemustensa pohjalta vastaa, niin ei edes kiitetä. Vaan todetaan vaan että ei ole kipinää ja on vaan puistatusta. Jos oma mies vain puistattaa, niin miks olla sen kanssa???
Ja kyllä, mieheni on komea, pitää huolta puhtaudesta eli ei ole syynä mitään tuollaista. Häntä tuntuu hyvältä ja turvalliselta halata, mutta ei muuta, ei tippaakaan muuta.[/QUOTE]
Ärsyttää että jos kysytään, miten pitkässä suhteessa saa pidettyä intohimoa yllä, niin sitten kun joku omien kokemustensa pohjalta vastaa, niin ei edes kiitetä. Vaan todetaan vaan että ei ole kipinää ja on vaan puistatusta. Jos oma mies vain puistattaa, niin miks olla sen kanssa???
"vieras"
[QUOTE="vieras";27182801]Samaa totean kuin eräs aikaisempi eli tuo on sinun kokemukseni.
Olen ollut parisuhteessa pian 20 vuotta, on kolme lasta, ja haluan yhä vain miestäni kuin hullu puuroa.
Mutta en osaa neuvoa miten muut pitäisivät kipinää yllä, me ei tehdä mielestäni mitään erikoista.[/QUOTE]
Tämä on lohduttavaa kuulla. Kaikki ei mene aina saman toivottaman kaavan mukaan kohti tuhoa, vaan on myös onnellisia suhteita, joissa seksikin pysyy ihanana.
Olen ollut parisuhteessa pian 20 vuotta, on kolme lasta, ja haluan yhä vain miestäni kuin hullu puuroa.
Mutta en osaa neuvoa miten muut pitäisivät kipinää yllä, me ei tehdä mielestäni mitään erikoista.[/QUOTE]
Tämä on lohduttavaa kuulla. Kaikki ei mene aina saman toivottaman kaavan mukaan kohti tuhoa, vaan on myös onnellisia suhteita, joissa seksikin pysyy ihanana.
Tää on just tätä että kun lapsiluku on täynnä niin mammat lakkaa haluamasta. Se mies otetaan vain lapsentekovälineeksi, eikä sen persoonalla ole niin väliä. Eka väkivaltainen alkoholisti, joka sen wannabe-mamman huolii ja alkaa niitä lapsia siittää kelpaa just sillä hetkellä. Sitten mammat itkee täällä kun mies on hirwee.
"vieras"
Tunnetko itsesi haluttavaksi? Kun katsot peiliin, näetkö ihmisen, johon haluaisit tutustua? Toista kun ei voi rakastaa jos ei ensin itse osaa rakastaa itseänsä. Jos koitat kehittää itseäsi haluttavampaan ja kiinnostavampaan suuntaan niin ehkä kipinä voisi syntyä siitäkin, paremmasta itsetunnosta ja miehen kiinnostuksen heräämisestä.