Miten pitkä suruaika pitää olla eron jälkeen?

Tarkalleen,mitä sen on väliä milloin ja kenenkä kanssa sitä on suhteessa?Siis edellyttäen kuitenkin,että ei lähde puuhaamaan toisen selän takana uutta suhdetta..

 

No sitten tunnet vaan älykääpiönaisia. Kutakuinkin ap:n kaltasia.

Kaikki tuntemani naiset eivät ole vielä eronneet.

 

omalta kantilta näen asian niin, että kun itse sitä eroa olen pohdiskellu yli puolivuotta niin tässä vaiheessa se ei enää tunnu niin vaikealta kuin mitä se voisi olla. Ja minä oon kuunnellu sydäntäni ja omia tunteitani siitä että mitä haluan ja uskallan. Ei sitä kukaan voi sanoa että millon saa ja millon ei saa lähestyä uutta ihmistä. Se on itestä kiinni että mihin pystyy eron jälkeen ja kuinka pian. :hug:

 

Se aika, mikä menee siihen, että oppii täysillä olemaan yksin, eikä tarvitse ketään. Jos sopiva sitten osuu kohdalle, se on bonusta, sillä yksinkin pärjäisi.

Mikä on olettamus, että kaikki ihmiset ovat parisuhteessa ylipäätään siksi, että tarvitsevat vain jonkun? Taantuuko ihminen avuttomaksi yhdessä eläjäksi avoliiton myötä ja se pitäisi opetella eron jälkeen uudelleen? Omituista. Itse olen osannut elää yksin parisuhteissakin.

Aika usein sattuu näitäkin tapauksia, ettei osata olla yksin ja otetaan joku vain uudeksi kumppaniksi. Älä yritä väittää, ettet muka tällaisista olisi kuullut. Tosin, on aika heikkoa, jos asunut omillaan vaikka parisen viikkoa ja väittää toipuneensa erosta ja osaavansa olla yksinkin (pitkä parisuhteen jälkeen yksinoloa voi joutua opettelemaan aika kauan, vaikka kuinka olisi ollut omaakin elämää parisuhteen aikana).

On mullekin tällainen valitettava laastarisuhde käynyt. Nyt ymmärrän jo merkit ja osaan vältellä.

Tätä peesailen.

Eihän noita aikarajoja voi antaa, yksi pääsee yli nopeammin kuin toinen ja joku ei meinaa päästä sitten millään. Mutta silti tuntuu että ihminen tarvitsisi jonkun rauhallisen, yksinolovaiheen ennen kuin oikeasti on pystynyt asiat nollaamaan.

Tietty tuo nollaamiseen kuluva aika voi riippua paljon myös suhteen kestosta ja laadusta. Jos esimerkiksi on pitkä suhde joka on kuollut jo useita vuosia sitten ja vaikka viimeiset 5-7v on puoliso lähinnä inhottanut vain niin voihan olla että noiden vastentahtoisten yhdessäolovuosien aikana on saanut suhteen käsiteltyä jo moneen kertään. Mutta jos tyyliin pari vuotta sitten ollaan oltu onnessaan tekemässä lasta ja vuosi sitten oltu iki-onnellisia tuoreita vanhempia ja haaveiltu kaikesta ihanasta yhdessä niin vaikea kuvitella että ihan muutamassa kuukaudessa kerkeää asiat paitsi muuttua täysin niin myös käsittelemään ne muutokset ja kaiken sen mikä suhteessa oikeasta mätti, myös oman osuutensa siihen jne. Ja olemaan varma ettei kyseessä ollut vain työstä, pikkulapsiajasta, ja muuten arjen stressistä johtuvat ongelmat vaan oikeasti niin että ollaan vääriä ihmisiä toisillemme eikä suhteella ole toivoa.

 

Mä oon heti eron jälkeen tutustunut uuteen mieheen ja nyt on oltu yhdessä jo 3 vuotta, ja yhteinen vauvakin talossa. Ero ex:n kanssa oli silloin ollut päällänsä jo kutakuinkin vuoden, minun aloitteesta, mutta suruni olin jo surrut jos surua edes olikaan. En missään nimessä kutsuis nykyistä miestäni "laastariksi", koska jos olisin tiennyt hänen olevan sellainen, tuskin olisin ollut hänen kanssaan näin pitkään.

Kovin yksilöllistä, sanon minä.

 

Arki voi olla samanlaista kuin yksinkin, mutta miksi tarvitsee koko ajan olla joku?? En millään usko, että kerkeät kunnolla toipumaan ja olemaan TÄYSIN yksin (olematta ihastunut, tuoko miehet sisällön sun elämään?), jos sulla nuo miehet vaihtuu niin usein.. ihastut, seukkaatte, erootte ja sama kuvio toistuu jonkun toisen kanssa.

Enkä nyt siis puhu arjesta. Sulla voi olla arki millasta tahansa, etkä varmaan tarvitse ketään miestä osallistumaan arkiaskareisiin.. mutta johonkin ilmeisesti tarvitset, kun sulla on koko ajan joku, eikö niin? Jos väität että et tarvitse, niin mikset sitten olisi vaihteeksi ilman?

 

Minä en hetkeäkään joutunut käsittelemään exän ja minun eroa, koska olin harkinnut ja työstänyt sitä yli kolme vuotta, tai siis niin pitkään kun ex petti minua eri naisten kanssa. Lopulta tuli mitta täyteen ja siinä vaiheessa kun "heitin miehen pellolle", minulle aukeni sydämeen suuri vapaus ja helpotuksen tunne, aloitin ihan puhtaalta pöydältä, ilman että olisi enää ollut mitään käsiteltävää ja puhuttavaa. Kun oli kaiken jo sanonut ja puhunut yhdessä ollessa, kun ei auttanut eikä muutosta tullut niin ero oli ainoa oikea päätös. Ja ei tosiaan tarvinnut pohtia, märehtiä eikä edes surra eroa, vaikka yhdessä oltiin 6 vuotta.

Ja kyllä, mulla oli sen miljoona mielenpiristyssuhdetta ja säätöä siinä välissä ennen kuin SE OIKEA astui kehiin. Enkä tosiaankaan pitänyt mitään suruaikoja, taisi olla sama ilta kun ensi kerran suuteloin toisen kanssa kun exän olin jättänyt.

 

Palasiko muuten viimeisin exäsi perheensä luokse jonka jätti sinun takiasi?

 

kaipa se voi suhteen aloittaa heti kun ero on selvä, jos tunteen sun muut on käsitelty jo ennen virallista eroa.. monesti se menee niin että eroa on mietitty kuukausia tai jopa vuosia, silloin on tavallaan jo päässyt tässä ajassa sen entisen suhteen yli, ja on usein valmis heti aloittamaan uuden elämän kun se ero sitten tulee..
tosin jos on lapsia niin en kiirehtis suotta, sillä jo yksin ero on lapsille kova paikka, saatikka sitten jos siihen samantien hyppää uusia miehiä kuvaan..

 

Mä kyllä en allekirjota et ois pakko olla yksin jonkun tietyn aikaa. Mut on hyvä käsitellä se vanha suhde pois, enneks vakavaa uutta alkaa. Mut jos nyt joku sattuu osumaan tielle, ni en nyt ymmärrä et pitäs sanoo et ootahan puol vuotta et voidaan sit tutustuu..

 

Miksi haet niin kovasti hyväksyntää omalle toiminnallesi täältä Emilyn?!?!?!?

 

Palasiko muuten viimeisin exäsi perheensä luokse jonka jätti sinun takiasi?

Siis onko Emilyn oikeesti eronnut tästä toisesta miehestäänkin? mä luulin et ihan muuten vaan kyselee tälläsiä.

 

Palasiko muuten viimeisin exäsi perheensä luokse jonka jätti sinun takiasi?

Siis onko Emilyn oikeesti eronnut tästä toisesta miehestäänkin? mä luulin et ihan muuten vaan kyselee tälläsiä.

eiköhän se kohta ole eronnut jo siitä uudestakin, kunhan lapsi saadaan ensin alulle

 

Palasiko muuten viimeisin exäsi perheensä luokse jonka jätti sinun takiasi?

Siis onko Emilyn oikeesti eronnut tästä toisesta miehestäänkin? mä luulin et ihan muuten vaan kyselee tälläsiä.

eiköhän se kohta ole eronnut jo siitä uudestakin, kunhan lapsi saadaan ensin alulle

Varmaan näin, ja tässä välissä Emilyn varmaan muistaa haukkua myös viimeisimmän exänsä maanrakoon, tapella lapsen tapaamisista ja vakuuttaa kaikille ettei hänessä (tälläkään kertaa) ole mitään vikaa.

 

Tietenkin on yksilöllistä missä aikataulusta erosta toipuu ja on valmis uuteen suhteen. Se kuulostaa kuitenkin eriskummalliselta että ap hehkuttaa maaliskuussa miehensä ihanuutta nettipalstoilla ja kesäkuun alussa on jo muuttanut erilleen ja on samantien löytänyt uuden ihastuksen.

Voi olla että miehiä pyörii ympärillä tuollaisella kaksvitosella (etenkin baareissa), mutta minusta siitä joukosta (jos oikei muistan sinkkuaikojani ) on erittäin vaikea löytää kunnon miestä. Mutta ap:lle sekään ei liene mahdoton tehtävä, hänhä tunnistaa kunnon miehe yhden baari-illan perusteella... jos tämä uusi ihastus on sinkku, niin miksiköhän, useimmiten yli 25 v. ei-varatuissa on jotain vikaa kun eivät ole parisuhteeseen vakiintuneet (oma huomio sinkkuajoilta)... ehkä ap:ki toteaa se vian tällä kertaa ajoissa (toivottavasti ennen kuin pulla on taas uunissa).

 

Mahtaa yh-äidin elämä muuten olla aika säätämistä kun lapsia on kahdelle eri isälle eihän se tarvitse kuin sen, että tapaamissopmiukset alkaa kusta... ei välttämättä koskaan saa lapsia samoina viikonloppuina isilleen... ap vain saa tämän kuulostamaan niin helpolta- ikääkuin exie pitäisi aina tanssia hänen pillinsä mukaan.

 

^Tulihan tänne tyypillinen mitäs nyt-vastaus Paskaa niskaan vaan kaikille!

 

Mahtaa yh-äidin elämä muuten olla aika säätämistä kun lapsia on kahdelle eri isälle eihän se tarvitse kuin sen, että tapaamissopmiukset alkaa kusta... ei välttämättä koskaan saa lapsia samoina viikonloppuina isilleen... ap vain saa tämän kuulostamaan niin helpolta- ikääkuin exie pitäisi aina tanssia hänen pillinsä mukaan.

Mitä säätämistä? Noh, toisaalta, meikäläisen viikonloput toki kuluvat useimmiten kotona, eikä siitä ole haittaa, vaikka jompikumpi tytöistä jäisikin kotiin. Sitten saadaan viettää sitä kahdenkeskistä aikaa, esim. viime viikonloppuna kävimme 8-vuotiaan kanssa yhdessä pienellä retkellä.

Joskus käy niin, että isän perheessä asuvat sisarukset sairastuvat ja meno peruuntuu. Elämää se vain on.

 

Mahtaa yh-äidin elämä muuten olla aika säätämistä kun lapsia on kahdelle eri isälle eihän se tarvitse kuin sen, että tapaamissopmiukset alkaa kusta... ei välttämättä koskaan saa lapsia samoina viikonloppuina isilleen... ap vain saa tämän kuulostamaan niin helpolta- ikääkuin exie pitäisi aina tanssia hänen pillinsä mukaan.

Mitä säätämistä? Noh, toisaalta, meikäläisen viikonloput toki kuluvat useimmiten kotona, eikä siitä ole haittaa, vaikka jompikumpi tytöistä jäisikin kotiin. Sitten saadaan viettää sitä kahdenkeskistä aikaa, esim. viime viikonloppuna kävimme 8-vuotiaan kanssa yhdessä pienellä retkellä.

Joskus käy niin, että isän perheessä asuvat sisarukset sairastuvat ja meno peruuntuu. Elämää se vain on.

Aivan ja joskus myös yh-äiti voi olla leski joten eipä isä silloinkaan lapsia pidä viikonloppuisin.Se onkin yh-äidin suurin huolenaihe

 

Mä jo vähän oon odotellukin tällasta ketjua Emilyniltä

 

Mahtaa yh-äidin elämä muuten olla aika säätämistä kun lapsia on kahdelle eri isälle eihän se tarvitse kuin sen, että tapaamissopmiukset alkaa kusta... ei välttämättä koskaan saa lapsia samoina viikonloppuina isilleen... ap vain saa tämän kuulostamaan niin helpolta- ikääkuin exie pitäisi aina tanssia hänen pillinsä mukaan.

Mitä säätämistä? Noh, toisaalta, meikäläisen viikonloput toki kuluvat useimmiten kotona, eikä siitä ole haittaa, vaikka jompikumpi tytöistä jäisikin kotiin. Sitten saadaan viettää sitä kahdenkeskistä aikaa, esim. viime viikonloppuna kävimme 8-vuotiaan kanssa yhdessä pienellä retkellä.

Joskus käy niin, että isän perheessä asuvat sisarukset sairastuvat ja meno peruuntuu. Elämää se vain on.

En mä muuten tätä kommentoi- ymmärrän tilanteen mainiosti- mutta ap vaan puhuu että miesten tapailu on helppoa (eikä miehiä tarvitse esitellä lapsille) kun lapset ovat viikonloppuja isillään- eipä se aina niin itsestään selvästi järjesty deittailun kannalta koska tuskinpa aina onnistuu molempie lapsien yhtäaikainen olo isillään.

 

Eikö huvittanu pitää miestä? Pitäisit hei huolta, ettei vahinko käy uudestaan.

 

Eikö huvittanu pitää miestä? Pitäisit hei huolta, ettei vahinko käy uudestaan.

Tällaista kommenttia voi odottaakin ihmiseltä, joka on hakkaajan kanssa vuodesta toiseen ja jolla on sitä vahinko kokemusta moneen kertaan Moneskos abortti sulle on kohta taas tulossa? :xmas:

 

Palasiko muuten viimeisin exäsi perheensä luokse jonka jätti sinun takiasi?

 

Eikö huvittanu pitää miestä? Pitäisit hei huolta, ettei vahinko käy uudestaan.

ethän säkään pitäny..ai niin..abortti