Miten pärjätään kun mies on viikot toisella paikkakunnalla?

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28942283]No näin on meilläkin.
Miehen työntekoa(reissutyötä) ei lasketa omiksi menoiksi.
Silti en koe että miehen panos olisi jotenkin iso arjessa..[/QUOTE]

No meillä mun ja miehen panos on yhtä suuri.

 

["pikkulintu"]

Siis kuten sanoin jo aiemmin niin en pelkää etteikö me lasten kanssa pärjätä arjessa, mutta kyllähän meillä ainakin mies on lapsille tärkeä ja rakas ja he ovat tottuneet isän läsnäoloon jokapäiväisessä elämässä. Eli pelkään miten lapset tähän reagoivat ja tuleeko heidän elämästään jotenkin nykyistä onnettomampaa.

 

[Wicca]

[QUOTE="pikkulintu";28942925]Siis kuten sanoin jo aiemmin niin en pelkää etteikö me lasten kanssa pärjätä arjessa, mutta kyllähän meillä ainakin mies on lapsille tärkeä ja rakas ja he ovat tottuneet isän läsnäoloon jokapäiväisessä elämässä. Eli pelkään miten lapset tähän reagoivat ja tuleeko heidän elämästään jotenkin nykyistä onnettomampaa.[/QUOTE]Meillä lapset ovat tottuneet ettei isä ole arjessa mukana vaikka onkin. Joka ilta syömme iltapalaa yhdessä kokoperhe, mies on mukana skypen kautta. Samalla jutellaan päivän tapahtumat ja lapset saavat kertoa isälleen juttunsa ja näkevät isänsä tietokoneen ruudulta. Vanhemmat lapsukaiset myös soittelevat ja tekstaileva isälleen päivittäin useamman kerran. Ei se että isä on poissa kotoa tarkoita sitä että hän olisi pois kokonaan perheensä elämästä, ainakaan meillä.

 

[Vaimo-Rakas]

Miespuoliset kollegani jotka ovat reissuhommissa ja erossa perheistään, ovat valitettavasti järestään eronneita. Ei perhe-elämä ole sellaiseksi tarkoitettu.
Tosin väliaikaiset ratkaisut on erikseen mutta pitkässä juoksussa ei liitot ole kestäneet.

Enkä ihmettele, kyseisillä miehillä on kyllä selkeästi työ mennyt kaiken edelle ja lapset ovat sellaisia kivoja tyyppejä joiden kanssa jutellaan puhelimessa. Itse olen pudonnut työssäni monta pykälää arvossani alaspäin koska minä en laita työtä perheen edelle.

 

[endie2]

mun ies ollut kans jo vuosia pois ma-pe kotoa.reissutöissä siis.
toki joskus on ollut lähempänä hommia,jolloin on ollut kotona "normaalisti".

meille tää on ainakin ihan loistava ja hyvä ratkaisu.toki joskus on ikävä ja joskus on kurjaa,kun ei ole sitä toista -esim iltaisin kattelemassa telkkaria viekussa ja höpöttelemössä.
mutta pääsääntösesti kaikki on toiminut hyvin meillä kolme lasta, 10v,4v ja 3kk. ja kaikille on iskä tärkeä ja rakas . viikonloput ollaan aikalailla perheen kesken.

tsemppiä Ap,kyllä se siitä lähtee !

 

[Wicca]

Miespuoliset kollegani jotka ovat reissuhommissa ja erossa perheistään, ovat valitettavasti järestään eronneita. Ei perhe-elämä ole sellaiseksi tarkoitettu.
Tosin väliaikaiset ratkaisut on erikseen mutta pitkässä juoksussa ei liitot ole kestäneet.

Enkä ihmettele, kyseisillä miehillä on kyllä selkeästi työ mennyt kaiken edelle ja lapset ovat sellaisia kivoja tyyppejä joiden kanssa jutellaan puhelimessa. Itse olen pudonnut työssäni monta pykälää arvossani alaspäin koska minä en laita työtä perheen edelle.

todella surullista että joku isä ajattelee näin.

 

[Coffee Break]

Mä olen vähän samassa tilanteessa nyt ainakin tämän vuoden loppuun saakka. Mun mies lähti työkomennukselle Keski-Eurooppaan ja on arkipäivät siellä. Mä olen lohduttautunut sillä että lentokoneet kulkee ja puhelimet toimii

 

[Vaimo-Rakas]

todella surullista että joku isä ajattelee näin.

Järkytyksellä olen kuunnellut ja seurannut. Se herättää vitutusta kun he olettavat että kaikki ovat mielellään tien päällä ja se ei tuota mitään ongelmia millään saralla. Olen minimoinut omat työmatkani ja silti niistä koituu minulla huonoa omatuntoa ja lapset ovat suruissaan kun lähden. Koko ajan olen silmät auki että saisin säännöllisen työn.
Pöyristyneenä olen kuunnellut parin tyypin leikinlaskua siitä miten lapset luulevat isän asuvan toisessa maassa tai miten 6-vuotias lapsi on vierastanut isää. Ja sitten se miten lapsille kohokohta isän kotiinpaluussa on isän tuomat tuliaiset Ihan hirveää.
Yhdeltä äijältä kysyin miten perhe suhtautuu reissuhommiin, kuulemma hyvin ja hyvin vaimo pärjää kolmen alle kouluikäisen kanssa. Pari kuukautta siitä olivat eronneet. Niinpä.

 

["heimoi"]

Ei reissutyö automaattisesti perhettä hajota. Olen itsekin reissutöitä tehnyt ja siksi varmastikin sopeutunut olemaan erossa ongelmitta. Tottakai on aikoja, jolloin arki takkuaa. Mutta takkuaahan se kaikilla välillä.. työtavoista riippumatta.
Nyt kun meillä on lapsi, on molemmilla tietysti ikävä enemmän. Mies siis reissutöissä ja aina 2 vkoa kerrallaan erossa ja toiset samanlaiset sitte kotona kaikki. Mutta siihen ikävään parhain rohto on skype. Lapsi nauttii suunnattomasti kun saa nähdä isän ja esitellä isälle rakentamiaan legotorneja yms. Ja kyllä siinä aina isänkin ilme kirkastuu kun näkee lapsensa ruudussa. Joskus leikkivät myös piiloa skypessä Nykyaikaa heheh
Ja monet kaverini on sanoneet, että tälläinen olisi ihan kauheaa. Heille olen sanonut, että se kuulostaa kauheammalta kuin mitä oikeasti on. Meidän tapauksessa sitä vapaa-aikaakin yhdessä on niin runsaasti, että se korvaa sitä pitkää erossa oltua aikaa. Miehen poissaollessa nautin suunnattomasti illoista, kun saan esim.katsoa telkkarista, mitä ikinä haluan!