Miten pariskunnan raha-asiat pitäisi mielestäsi jakaa/hoitaa tässä tilanteessa? mikä olisi reilua?

Minä olen aina ollut säästäväinen ja viisi vuotta sitten olin säästänyt niin paljon, että ostin oman asunnon. Mieheni on tuhlaaja, eikä saa itse säästettyä mitään. Olemme olleet 4 vuotta yhdessä ja asuneet kolmisen vuotta minun asunnossani.

Meillä on ollut tähän asti yhteiset rahat, ja olemme säästäneet kovasti yhteistä omakotitaloa varten. Viime kesänä minä jäin kuitenkin työttömäksi eikä minun alallani työpaikkoja juuri ole tarjolla jatkossakaan. Nyt miestäni on alkanut harmittaa kovasti se, että minun työttömyyskorvaukseni menee kokonaan elämiseen ja hän säästää yksin taloa varten ja samalla minun omaisuuteni karttuu, kun maksan lainanlyhennyksiä asunnostani.

Hän haluaisi, että antaisin hänelle puolet asunnostani, jotta myös hänelle karttuisi omaisuutta, hän kuitenkin tuo enemmin rahaa talouteen. Minä taas haluaisin jättää tämän asunnon vuokralle (vuokra kattaisi asunnon kulut) ja ostaa nyt uuden yhteisen asunnon mieheni kanssa.

 

Niin korjaus siis tuohon alkuun, että olin säästänyt osan asunnon hinnasta, mutta otin myös lainaa asuntoani varten.

 

vuokra kattaisi asunnon kulut

Justiinsa... Siinä mun vastaus

 

No onko mies maksanut enemmän asumiskuluista kun olette asuneet yhdessä? Jos sinun ei ole tarvinnut maksaa ruokaa yms. muuta kuin asuntolaina, niin minusta miehelläsi on tavallaan oikeus asuntoosi. Jos taas sinä olet ollut muutenkin vastuussa raha-asioissa, ja mies törsäillyt, niin sitten ei pitäisi olla mitään nokan koputtamista minusta.

 

No ei kai sitä noin lyhyessä ajassa ole ihan puolta asuntoa vielä ansainnut...

Itse myisin asunnon ja antaisin sen pesämunaksi uuden talon kauppahintaan. Sitten omistusosuuksista kirjattaisiin vaikkapa ihan juristin avustuksella paperi, että monta prosenttia on sinun ja montako hänen ja montako yhteistä.

Lisäksi kun työtilanne on mikä on, niin en kauheesti kursailis työnhaussa. Kannattaa ehkä katsoa hiukan muunkin alan hommia - en itsekään ole vielä koskaan tehnyt koulutustani vastaavaa työtä.

 

Te olette avoliitossa, joten henkilökohtainen omaisuutenne ei kuulu toisillenne.
Sinun asuntosi on sinun ja miehesi omistaa mitä omistaa

Parasta olisi hankkia yhteinen asunto, jos taloutenne antaa myöden kuten kirjoitit.
Sinä jätät oman asuntosi vuokralle ja sen tuloilla lyhennät uuden asunnon ja vanhan asunnon velkaa.
Mies rahoittaa oman puoliskonsa teidän yhteisestä asunnosta kuten haluaa

Jos sinulla on asunto, niin miehelläsi ei ole mitään nokan koputtamista siitä pidätkö sen tai myytkö tai teetkö mitä

 

Et todellakaan anna miehellesi puolta asunnosta ja siitähän joutuisi lahjaveron maksamaan. Pidät oman asuntosi ja sitten kun omakotitalon aika tulee niin se on sitten yhteinen.

 

Onko mies huomioinut, että hän saa säästettyä enemmän, kun ei tarvitse maksaa vuokraa, vaan saa asua ilmaiseksi sun talossa? Ja jos olet puoli vuotta ollut työtön, mies ei siinä ajassa ainakaan ole voinut "ansaita" millään tavalla puolta sun talosta, vaikka olisi sinunkin elämistäsi välillä maksanut.

Jos te ostatte puoliksi asunnon, niin että molemmat ottaa oman lainan, mieshän selviää vähän pienemmällä lainalla, kun kerran hän saa nyt kerättyä säästöjä.

Jos te molemmat maksatte elämistä (asumikuluja lainaa lukuunottamatta, ruokia ym.) niin en ymmärrä mitä mies oikein häviää, sinun yli jäävät rahat menee lainan takaisin maksuun ja miehen säästöön - tavallanne molemmat kerrytätte omaisuuttanne. Jos taas tilanne on se, että toinen maksaa kaikki ruuat, vakuutukset ja muus elämisestä aiheutuvat menot kun toinen laittaa rahansa asuntolainaan, on tilanne epäreilu ainakin pitkään jatkuessaan.

 

Kiitos mielipiteistänne. Niin minä tosiaan ajattelin, että tämän jätän sijoitukseen ja sitten ostaisimme yhdessä uuden asunnon/talon, jolloin myös miehen omaisuus karttuu. Mutta tosiaan kun meillä on ollut yhteiset rahat, niin mieheni ansaitsee enemmän rahaa yhteiselle säästötilille asuntoa varten. Tavallaan tilanne on siis epäreilu miehelle. Tottakai tilanne voi joskus olla toisinkin päin, mutta mahdollista on myös, että mies tulee aina ansaitsemaan enemmän. Toisaalta mies myös tuhlaa enemmän omiin juttuihinsa, riittääkö se "hyvitykseksi"?

 

Ei missään nimessä sun asunto kuulu miehelle. Jos mies asunut sun asunnossa ilmaiseksi 3 vuotta sillä periaatteella, että teillä on yhteiset rahat, niin saman periaatteen pitää myös kattaa myös silloin, kun sä hyödyt yhteisistä rahoista.

Jos vaikka saisit asunnostasi yksityisillä markkinoilla vuokraa 600 euroa kuussa, miehesi on säästänyt 300 euroa kuussa 3 vuoden ajan, joka tekee 10 800 euroa. Sillä summalla mies maksaa suurimman osan kuluista aika pitkään sun työttömyyden aikana.

Älä anna sun miehen vaikuttaa sun talousasioihin. Jos siirrät miehen nimiin omaisuutta, sä menetät ne erossa ja mies ei millään periaatteella ole niitä ansainnut. Ei ole sun ongelma, että mies ei tuhlaamisensa takia ole kerännyt omaisuutta. Omaisuuttahan miehelle kertyy kun ostatte talon ja hän maksaa omaa lainaansa talosta.

Jos miehen mielestä ongelma on se, että hän maksaa isomman osan elämisestä, niin lopettakaa yhteiset rahat ja siirtykää erillistalouksiin. Silloin mies maksaa sulle takautuvasti markkinahintaisen vuokran 3 vuodelta.

 

Tehkää lainakirja asunnosta, voithan sinä "myydä" puolet puolisolle nykyiseen markkinahintaan. Tai sitten ostatte uuden yhteisen.

 

Maksatteko siis "yhteisistä" rahoistanne myös nykyistä asuntolainaasi? Tämä jäi ainakin minulle epäselväksi. Missään nimessä näin ei saisi olla, vaan kerran asunto on sinun, sinä vastaat yksin myös sen lainan maksamisesta. Ja muut kulut sitten puoliksi.

Säästötilillekin teidän pitäisi laittaa saman verran rahaa. On väärin jos mies laittaa sinne enemmän, ja silti omistaisi tulevasta kodistanne vain puolet. Niin kauan kun ette ole naimisissa, pitää isot omaisuudet pitää selkeästi erillään. Molemmille omat säästöt ja omat lainat, ja sinun lainan maksusi vain sinun vastuullesi.

Mietipä miehen näkökulmasta tätä asiaa! Hän maksaa tulevasta talosta enemmän kuin puolet (koska säästöistä isompi osuus on hänen), ja ehkä hän on maksanut myös nykyisen asuntosi lainaa jos sitä on maksettu "yhteisistä" rahoista. Jos eroatte, niin sinä pidä oman asuntosi ja puolet yhteisestä asunnosta. Mies saa vain puolet yhteisestä asunnosta vaikka hän on maksanut siitä enemmän, eikä mitään sinun asunnostasi vaikka hän on maksanut sitäkin. Ei todellakaan reilua.

 

[QUOTE="vieras";29131614]Tehkää lainakirja asunnosta, voithan sinä "myydä" puolet puolisolle nykyiseen markkinahintaan. Tai sitten ostatte uuden yhteisen.[/QUOTE]
Ja sitten voi pitää kirjaa miehen lyhennyksistä ja siitä, paljon mies omistaa. Eron kohdalla sitten jaetaan sen mukaan, minkä pros osuuden mies on oikeasti maksanut. Verottomasti ei voi mitään omaisuutta miehelle siirtää.

 

[QUOTE="vieras";29131618]Ja sitten voi pitää kirjaa miehen lyhennyksistä ja siitä, paljon mies omistaa. Eron kohdalla sitten jaetaan sen mukaan, minkä pros osuuden mies on oikeasti maksanut. Verottomasti ei voi mitään omaisuutta miehelle siirtää.[/QUOTE]

Entäs sitten varainsiirtovero?

 

Puhukaa nyt samalla todella tarkkaan, miten toimitte sitten jos ja kun sinä jäät joskus äitiyslomalle ja kotihoidontuelle ja ajasta sen jälkeenkin; kuka rahoittaa lasten vaatteet, harrastukset jne? Ettei käy niin kuin monissa ketjuissa täällä, ettei äidillä ole varaa elämiseen ja joutuu kerjäämään lapsilleen vaatetta tuntemattomilta, samalla kun mies tuhlaa harrastuksiinsa ja käy ravintoloissa.

 

Puhukaa nyt samalla todella tarkkaan, miten toimitte sitten jos ja kun sinä jäät joskus äitiyslomalle ja kotihoidontuelle ja ajasta sen jälkeenkin; kuka rahoittaa lasten vaatteet, harrastukset jne? Ettei käy niin kuin monissa ketjuissa täällä, ettei äidillä ole varaa elämiseen ja joutuu kerjäämään lapsilleen vaatetta tuntemattomilta, samalla kun mies tuhlaa harrastuksiinsa ja käy ravintoloissa.

Ei kai tollasia oikeesti ole...

 

Ei kai tollasia oikeesti ole...

Olet kai tuore palstailija jos et ole tähän ilmiöön törmännyt Provoiksi minäkin toivon mutta totta nuo ikävä kyllä tuntuvat olevan.

 

Laitankin ilmoituksen treffipalstalle: halutaan tavata mies, jolla oma asunto, jossa voi asua ilmaiseksi ja josta saa kolmen vuoden kuluttua puolet itselle, koska se on oikeudenmukaista.

 

Eikö se säästäminen ole omaisuuden kartuttamista? Jos sinulla on varaa osallistua uudenkin talon maksuihin, niin ei kai miehellä ole siihen mitään sanomista. Jos ei ole, niin ainakin sen 3 vuotta saat asua siinä ilmaiseksi.

 

Sinäänsähän asia olisi tavallaan simppeli, jos ne mitä miehesi on säästänyts inun työttömyysajalla on "miehen omaa pesämunaa" siihen yhteiseen omakotitaloon? Tällätavalla sinun ei tartte miehelle antaa puolia asunnostasi (äläkä nyt hemmetissä anna, jos kerran olet laittanut siihen omaa rahaa ja mies ei (tai sitten ukkosi maksaa sinulle oman osuutensa tuosta niistä säästämistään rahoista). Asunnon varmaan ostatte puoliksi, niin että molemmilla on omat lainaosuudet kämpästä? Vai?

 

[QUOTE="aapee";29131520]Mutta tosiaan kun meillä on ollut yhteiset rahat, niin mieheni ansaitsee enemmän rahaa yhteiselle säästötilille asuntoa varten. [/QUOTE]

Mitä jos mies säästäisi rahaa omalle säästötilille, jolloin hän kartuttaisi omaa omaisuuttaan, eikä teidän yhteistä kassaa. Kun ostatte yhteisen talon, mies maksaa säästöillään omaa puolikastaan lainasta (otatte erilliset lainat). Omistaisitte talon yhdessä, mutta säästöjen takia miehelle jäisi vähemmän lainaa maksettavaksi. Eikö tämä olisi kaikinpuolin tasapuolinen ratkaisu?