Toggle sidebar

Miten paljon voi olla tunteita jäljellä exään yli 10 vuoden erossa olon jälkeen...?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Omituista
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
O

Omituista

Vieras
Pakko tilittää. Laitoin exälle yli 10 vuoden tauon jälkeen synttärionnittelut facebookissa ja hän vastasi minulle tänään. Olipa outo tunne, kun luin viestiä. Ihan kun ei oltaisi erossa oltu koskaan. Erottiin aikanaan traagisesti ns. pakon edessä, ja hän asuu eri maassa. Molemmat ollaan tahoillamme parisuhteessa ja molemmilla on lapsia.

Eikö tunteet toista kohtaan tosiaan kuole näinkään pitkän ajan päästä?
Huoh.

No, ei tämä tietenkään mihinkään johda. Ihmettelen vaan että kuinka paljon vieläkin voi sykähdyttää toisen viesti, vaikka erosta on noin kauan.

Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta vai olenko ihan omituinen?
 
Voihan niitä tunteita olla paljonkin, mutta mietippä 2 kertaa miks exä on exä. Ite kävin samantapaisen prosessin läpi jokin aika sitten ja totesin että onneksi exä on exä. 10 vuotta elämässä merkkaa paljon enemmän kuin joku uudelleenlämmitelty vanha ihastus.
Nykyinen elämäni on rakennettu vuosien saatossa vahvalle pohjalle, jos exän kanssa tunteita lämmittelisi niin pitäisi aloittaa tavallaan kaikki alusta - minä en ainakaan jaksaisi sellaista.
Exän kanssa on pelkkää menneisyyttä ja ystävyyttä, nykyisen miehen kanssa koko elämä!
 
Miksi erositte pakon edessä? Mikä oli se pakko?
Minä olin pitkään vielä rakastunut esikon isään, kun minut raskaana ollessani jätti. Uskoin ja toivoin että hän palaa. Rakkaus kuoli ajan ja uuden suhteen myötä.
Nykyisin minulla ei ole muuta kuin neutraalit tunteet ex:iin. Väleissä pakosti yhteisten lasten takia. Paitsi esikon isän kanssa en ole missään väleissä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tuhmahauva:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Tuhmahauva:
PALJON :heart:
Click to expand...

Itsellä on jotenkin tunne, että nämä tunteet ovat väärin. Kun on tosiaan toisen kanssa. Tosi ristiriitainen olo.
Click to expand...

Tunteilleen ei mitään voi. Kuhan et tee mitään mikä on teidän parisuhteessa pettämistä.
Click to expand...

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että voisin tehdäkin, jos ex osuisi paikalle. Mutta tuskin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Voihan niitä tunteita olla paljonkin, mutta mietippä 2 kertaa miks exä on exä. Ite kävin samantapaisen prosessin läpi jokin aika sitten ja totesin että onneksi exä on exä. 10 vuotta elämässä merkkaa paljon enemmän kuin joku uudelleenlämmitelty vanha ihastus.
Nykyinen elämäni on rakennettu vuosien saatossa vahvalle pohjalle, jos exän kanssa tunteita lämmittelisi niin pitäisi aloittaa tavallaan kaikki alusta - minä en ainakaan jaksaisi sellaista.
Exän kanssa on pelkkää menneisyyttä ja ystävyyttä, nykyisen miehen kanssa koko elämä!
Click to expand...

Näinhän se on. Jos ajattelen muita exiäni, niin on hyvä, että ovat exiä. Ei heitä kohtaan ole minkäänlaisia tunteita. Tämä ero kun ei ollut kummallekaan oma valinta, niin se tekee tilanteesta varmaan erilaisen.
Mutta tosiaan: meillä on nykyisen miehen kanssa 9 yhteistä vuotta takana ja yhteinen lapsi, joten en ihan hevillä tästäkään luopuisi.
 
Minulla on eräs ex, joka jäi ihon alle. Mietin usein mitä hänelle kuuluu.. Molemmilla ois ollut haluja jatkaa suhdetta silloin aikoinaan, mutta suhde oli aivan liian myrskyisä (pettämistä, rajuja riitoja, on/off suhde)...
 
Alkuperäinen kirjoittaja MamaStella:
Miksi erositte pakon edessä? Mikä oli se pakko?
Minä olin pitkään vielä rakastunut esikon isään, kun minut raskaana ollessani jätti. Uskoin ja toivoin että hän palaa. Rakkaus kuoli ajan ja uuden suhteen myötä.
Nykyisin minulla ei ole muuta kuin neutraalit tunteet ex:iin. Väleissä pakosti yhteisten lasten takia. Paitsi esikon isän kanssa en ole missään väleissä.
Click to expand...

"Pakko" oli hänen opintojensa jatkuminen kotimaassa eikä hänellä olisi ollut mitään taloudellisia mahdollisuuksia jäädä Suomeen. Elettiin pitkään etäsuhteessa, mutta loppujen lopuksi sitä matkustelua ei opiskelijana kestänyt kummankaan kukkaro eikä psyyke jatkuvaa eroa. Joten loppujen lopuksi oli vaan pakko lopettaa suhde, vaikka kumpikaan ei olisi sitä halunnut.

Näin jälkikäteen ajateltuna se ei kenties ollut "pakko" mutta silloin tuntui siltä.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Tuhmahauva:
Mä vähän luulen että siinä sekaantuu sit tunteet siitä millasta oli sillon nuorena, eli vähän kaipuuta nuoruteen? ja aika kultaa muistot...
Click to expand...

Se voi hyvin olla näin. Jos tavattaisiin, niin eihän mikään takaa, että sitä kipinää enää olisi. Olen vaan jotenkin tosi hämmentynyt siitä ilosta, jonka hänen vastauksensa sai aikaan. Kunhan pohdiskelen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja myös 10-v takana:
Minulla on eräs ex, joka jäi ihon alle. Mietin usein mitä hänelle kuuluu.. Molemmilla ois ollut haluja jatkaa suhdetta silloin aikoinaan, mutta suhde oli aivan liian myrskyisä (pettämistä, rajuja riitoja, on/off suhde)...
Click to expand...

Heh, en siis ole outo. Meitä on muitakin.
 
Minä olen taas jättänyt elämäni taakse Suomessa, kun esikon isään rakastuin. Silloin se tuntui oikealta ja eron jälkeen vietin Amerikassa useamman vuoden. Sieltä löytyy edelleen vakituinen kotini. Minulla on koti myös suomessa ja mieheni kotimaassa Irlannissa.
Hyvän elämän olen elänyt, kun valitsin maailman. En tiedä mitä elämäni olisi nyt jos en olisi maailmalle lähtenyt.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa