J
jaksaminen
Vieras
Eli mies tulee töistä klo 18, työmatkojen takia päivät on tavallista pitempiä. No ongelma on siinä, että jo kolmen maissa odotan kuin kuuta nousevaa, että se tulisi. Kaikki on ihan kaaosta.. yritän parhaani, en ymmärrä mitä teen väärin..
On säännölliset rutiinit, on vakaat normaalit perheolot, olen läsnä lapsille ja annan esikoiselle aikaa kahden kesken (luetaan, sylitellään, lauletaan, piirretään ym..).. silti joka päivä tulee raivareita ja olo on ihan epätoivoinen..
vauva on vaativa ja vieläkin rytmi on vähän epäsäännöllinen.. tänään alkoi leikkipuiustossa karjumaan tissiä, eikä nukahtanut vaikka keinutin vaunuja. no ilmoitin esikoiselle että kohta lähdetään (oltiin oltu tunti).. 3v sanoi, että ei.. yritin ensin hyvällä saada lasta tulemaan, mutta jouduin lopulta kantamaan karjuvan, potkivan kuraisen lapsen pois. Raivari jatkui kotona, vauva itki ja esikoinen potki ja kiljui. Tilanne rauhottui ja menin imettämään vauvaa sohvalle. esikoinen raahasi muutaman metrin päästä keittiön tuolin johonkin leikkiinsä ja rikkoi vahingossa juuri ostetun vitriinikaapin lasin.
tuossa oli nyt yksi esimerkki, mutta tällaista on useinkin, päivittäin oikeastaan enemmän tai vähemmän.. tuntuu niin vaikealta, kun pitäisi olla hyvä äiti, ei saisi hermostua ym... onko kellään muulla ollut vaikeaa?
On säännölliset rutiinit, on vakaat normaalit perheolot, olen läsnä lapsille ja annan esikoiselle aikaa kahden kesken (luetaan, sylitellään, lauletaan, piirretään ym..).. silti joka päivä tulee raivareita ja olo on ihan epätoivoinen..
vauva on vaativa ja vieläkin rytmi on vähän epäsäännöllinen.. tänään alkoi leikkipuiustossa karjumaan tissiä, eikä nukahtanut vaikka keinutin vaunuja. no ilmoitin esikoiselle että kohta lähdetään (oltiin oltu tunti).. 3v sanoi, että ei.. yritin ensin hyvällä saada lasta tulemaan, mutta jouduin lopulta kantamaan karjuvan, potkivan kuraisen lapsen pois. Raivari jatkui kotona, vauva itki ja esikoinen potki ja kiljui. Tilanne rauhottui ja menin imettämään vauvaa sohvalle. esikoinen raahasi muutaman metrin päästä keittiön tuolin johonkin leikkiinsä ja rikkoi vahingossa juuri ostetun vitriinikaapin lasin.
tuossa oli nyt yksi esimerkki, mutta tällaista on useinkin, päivittäin oikeastaan enemmän tai vähemmän.. tuntuu niin vaikealta, kun pitäisi olla hyvä äiti, ei saisi hermostua ym... onko kellään muulla ollut vaikeaa?