Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Aihe vapaa
Miten päiväkodissa suhtaudutaan siihen että...
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="viera.s, post: 30561130"]</p><p>Miten voit tietää, mitä lapsi omana yksilönään tarvitsee, ennen kuin hän on edes syntynyt? Tottakai jotain tietää, eli vaikkapa että alle 2-vuotiaalle koti olisi paras hoitopaikka (vaikkakaan kodin ulkopuolisesta hoidosta ei välttämättä ole haittaa pienemmällekään, riippuen olosuhteista ja lapsesta). Tässä nyt ei kuitenkaan ole edes kyse siitä, koska lapset aloittavat hoidon ja mikä hoitomuoto valitaan, vaan sellaisista yksityiskohdista, kuten että haetaanko lapsi hoidosta klo 12.15 jos iltapäivätunnit peruuntuvat vai annetaanko nukkua päiväkodissa päiväunet. Tai viedäänkö aamupäivän toimintatuokioon, vaikka koulupäivä alkaisi myöhemmin. Ne ovat asioita, joiden pohtimiseen ei ole mitään mieltä uhrata 2 vuotta etukäteen aikaa, vaan ihan lapsi- ja tilannekohtaisia päätöksiä, joista sitten aikanaan on toki syytä keskustella myös hoitopaikan kanssa.</p><p></p><p>Rahan takia ei Suomessa töitä tarvitse tehdä, senhän aloittajakin osoittaa. Mies on hoitovapaalla ja äiti opiskelee, joten työtuloja ei ole perheessä yhtään. Joillekin on kuitenkin tärkeää tienata elantonsa ensi sijassa itse ja antaa sellainen malli myös lapsille. Ja voi työstään myös tykätä. <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite2" alt=";)" title="Vinkkaa silmää ;)" data-shortname=";)" /> Mutta elät jossain ihannemaailmassa, jos kuvittelet että kaikki voi niin vain hankkia molemmille varmat työpaikat ja taloudellisesti vakaan tilanteen ennen perheenperustamista. Kaikki eivät saavuta sellaista tilannetta koskaan, vielä harvempi parhaassa lisääntymisiässä. Siksi minä en suinkaan aloittajan ratkaisua paheksu, koska vaikka tietysti mainitsemasi tilanne olisi ihanne, se ei ole kaikkien saavutettavissa enkä ole sitä mieltä, että perheen saisivat perustaa vain ne, joilla alle 3-kymppisinä on asiat noin hyvällä mallilla. Ja jos lastenhankinnan lykkää paljon myöhemmäksi, on siinäkin haittapuolensa. </p><p></p><p>Sitä paitsi mikään ei ole varmaa edes silloin, kun lähtötilanne on hyvä. Meilläkin molemmilla oli kyllä vakituiset ja varmat työpaikka ennen lapsensaantia. Oli suunnitelmana, että perhevapaat jaetaan tasan ja lapsi hoidetaan kotona 2-vuotiaaksi tai pidempäänkin, jos toinen lapsi olisi saatu lyhyellä ikäerolla. Tilanne kuitenkin muuttui lapsen synnyttyä. Ensinnäkin lapsi heräsi vähintään 10 kertaa joka yö yli vuoden ajan, joten jaksamiseni ei olisi riittänyt toiseen lapseen kovin lyhyellä ikäerolla. Toisekseen miehen työtilanne muuttui siten, ettei hän kokenut pitkää perhevapaata turvalliseksi ratkaisuksi työpaikan säilymisen kannalta. Minä pidensin sitten suunniteltua perhevapaatani jonkun verran, koska vuoden ikäistä ei vielä haluttu laittaa kodin ulkopuolelle hoitoon. Valitettavasti oman työpaikkani varmuus ja vakaus meni samalla, koska ilmoitettuani pidemmästä hoitovapaasta työantaja palkkasi uuden vakituisen työntekijän hoitamaan tehtäviäni. Joo, ei niin tietenkään saisi tehdä, mutta emme elä ihannemaailmassa jossa kaikki aina toimisivat oikein ja muiden ratkaisuihin ei aina pysty vaikuttamaan, vaan niihin pitää sopeutua. Ei alistua, jos minä olisin alistunut ja vain kellunut, olisin pitkittänyt perhevapaitani edelleen ja minut olisi korvattu pysyvästi. Mutta sen sijaan palasin taistelemaan työstäni ja sen taistelun voitinkin, eli minua ei irtisanottu vaan se toinen tilalleni palkattu. Työtilanne oli kuitenkin pitkään hyvin epävarma (ja on useiden käänteiden jälkeen oikeastaan edelleen), joka vaikutti osaltaan siihen, ettei toista lasta alettu yrittämään edes sitten kun pahimmista univeloista oli toivuttu.</p><p></p><p>Tietysti siis alustavia suunnitelmia voi tehdä, mutta niitä ei kannata kirjoittaa kiveen ja on järkevää miettiä myös varasuunnitelmia siltä varalta, ettei asiat mene juuri sillä tavalla kuin on odottanut ja toivonut. Meillä toteutui ehkäpä kolmas vaihtoehto, eli lapsi meni alle 2-vuotiaana hoitoon, mutta saatiin hänelle perhepäivähoitopaikka, joka on minusta pienelle lapselle sopivampi hoitomuoto kuin "laitos". Päiväkodissa lapsi aloitti vasta hiukan vajaa 5-vuotiaana ja siinä vaiheessa taas päiväkoti on minusta lapselle ihan hyvä hoitomuoto, varsinkin kun saamme pidettyä tällä hetkellä päivät lyhyinä. Mutta kyllä minä silti otan vastaan täysipäiväisen työn jos/kun sellaisen saan, vaikka sitten taas lapsen hoitopäivät olisivat ihannetta pidempiä. Eihän pelkästään yhtä asiaa voi elämässä tuijottaa ja taloudellinen varmuus ja vakaus on myös lapsen etu. </p><p></p><p>Tilanteesi on ilmeisesti poikkeuksellisen onnekas. Asioihin voi toki myös vaikuttaa, mutta osin kysymys on ihan vaan tuurista. Tavallaan aloittajan tilanne onkin varmempi, koska työtulojen varaan ei ole ilmeisesti laskettu mitään ja yhteiskunnan elatus on varmempi tulonlähde kuin mikään työpaikka. Mutta pitäisikö kaikkien sitten tehdä niin? No ei minusta, vaan pitää hyväksyä erilaiset ratkaisut. Joskus olisin paheksunut perheen perustamista tukien varassa, mutta elämä on opettanut ja nykyään paheksun lähinnä paheksuntaa. <img src="" class="smilie smilie--sprite smilie--sprite2" alt=";)" title="Vinkkaa silmää ;)" data-shortname=";)" /> Ja sitä saa osakseen melkein jokainen äiti, koska useimmat kokevat että juuri heidän ratkaisunsa on oikea ja muunlaiset ratkaisut tuomitaan. Pitkä kotihoito tai varhainen hoidonalotus, lyhyt tai pitkä ikäero sisarusten välillä, lasten saaminen varhain tai myöhään, iso tai pieni perhe, ihan jokaiselle ratkaisulle löytyy arvostelijat ja valitettavasti edes tasa-arvo ei tässä asiassa toteudu, vaan nimenomaan äiti saa haukut niskaansa, isän rooli usein unohdetaan tyystin. Jos jonkun ihanteena on, että lapsi pitäisi hoitaa kotona 3-vuotiaaksi, mutta lapsi aloittaa hoidon 1,5-vuotiaana ja äiti on ollut sen ajan perhevapailla, niin isäähän varhaisesta hoidonaloituksesta pitäisi syyttää, jos jotain nyt välttämättä haluaa syyttää. Mutta näin ei yleensä tehdä, vaan arvostelu kohdistuu äitiin vaikka tämä olisi osansa hoitanut. Arvostelisiko joku isää, joka on ollut kotona "vain" 1,5 vuotta? Tuskin, isää vain ihannoitaisiin.</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="viera.s, post: 30561130"] Miten voit tietää, mitä lapsi omana yksilönään tarvitsee, ennen kuin hän on edes syntynyt? Tottakai jotain tietää, eli vaikkapa että alle 2-vuotiaalle koti olisi paras hoitopaikka (vaikkakaan kodin ulkopuolisesta hoidosta ei välttämättä ole haittaa pienemmällekään, riippuen olosuhteista ja lapsesta). Tässä nyt ei kuitenkaan ole edes kyse siitä, koska lapset aloittavat hoidon ja mikä hoitomuoto valitaan, vaan sellaisista yksityiskohdista, kuten että haetaanko lapsi hoidosta klo 12.15 jos iltapäivätunnit peruuntuvat vai annetaanko nukkua päiväkodissa päiväunet. Tai viedäänkö aamupäivän toimintatuokioon, vaikka koulupäivä alkaisi myöhemmin. Ne ovat asioita, joiden pohtimiseen ei ole mitään mieltä uhrata 2 vuotta etukäteen aikaa, vaan ihan lapsi- ja tilannekohtaisia päätöksiä, joista sitten aikanaan on toki syytä keskustella myös hoitopaikan kanssa. Rahan takia ei Suomessa töitä tarvitse tehdä, senhän aloittajakin osoittaa. Mies on hoitovapaalla ja äiti opiskelee, joten työtuloja ei ole perheessä yhtään. Joillekin on kuitenkin tärkeää tienata elantonsa ensi sijassa itse ja antaa sellainen malli myös lapsille. Ja voi työstään myös tykätä. ;) Mutta elät jossain ihannemaailmassa, jos kuvittelet että kaikki voi niin vain hankkia molemmille varmat työpaikat ja taloudellisesti vakaan tilanteen ennen perheenperustamista. Kaikki eivät saavuta sellaista tilannetta koskaan, vielä harvempi parhaassa lisääntymisiässä. Siksi minä en suinkaan aloittajan ratkaisua paheksu, koska vaikka tietysti mainitsemasi tilanne olisi ihanne, se ei ole kaikkien saavutettavissa enkä ole sitä mieltä, että perheen saisivat perustaa vain ne, joilla alle 3-kymppisinä on asiat noin hyvällä mallilla. Ja jos lastenhankinnan lykkää paljon myöhemmäksi, on siinäkin haittapuolensa. Sitä paitsi mikään ei ole varmaa edes silloin, kun lähtötilanne on hyvä. Meilläkin molemmilla oli kyllä vakituiset ja varmat työpaikka ennen lapsensaantia. Oli suunnitelmana, että perhevapaat jaetaan tasan ja lapsi hoidetaan kotona 2-vuotiaaksi tai pidempäänkin, jos toinen lapsi olisi saatu lyhyellä ikäerolla. Tilanne kuitenkin muuttui lapsen synnyttyä. Ensinnäkin lapsi heräsi vähintään 10 kertaa joka yö yli vuoden ajan, joten jaksamiseni ei olisi riittänyt toiseen lapseen kovin lyhyellä ikäerolla. Toisekseen miehen työtilanne muuttui siten, ettei hän kokenut pitkää perhevapaata turvalliseksi ratkaisuksi työpaikan säilymisen kannalta. Minä pidensin sitten suunniteltua perhevapaatani jonkun verran, koska vuoden ikäistä ei vielä haluttu laittaa kodin ulkopuolelle hoitoon. Valitettavasti oman työpaikkani varmuus ja vakaus meni samalla, koska ilmoitettuani pidemmästä hoitovapaasta työantaja palkkasi uuden vakituisen työntekijän hoitamaan tehtäviäni. Joo, ei niin tietenkään saisi tehdä, mutta emme elä ihannemaailmassa jossa kaikki aina toimisivat oikein ja muiden ratkaisuihin ei aina pysty vaikuttamaan, vaan niihin pitää sopeutua. Ei alistua, jos minä olisin alistunut ja vain kellunut, olisin pitkittänyt perhevapaitani edelleen ja minut olisi korvattu pysyvästi. Mutta sen sijaan palasin taistelemaan työstäni ja sen taistelun voitinkin, eli minua ei irtisanottu vaan se toinen tilalleni palkattu. Työtilanne oli kuitenkin pitkään hyvin epävarma (ja on useiden käänteiden jälkeen oikeastaan edelleen), joka vaikutti osaltaan siihen, ettei toista lasta alettu yrittämään edes sitten kun pahimmista univeloista oli toivuttu. Tietysti siis alustavia suunnitelmia voi tehdä, mutta niitä ei kannata kirjoittaa kiveen ja on järkevää miettiä myös varasuunnitelmia siltä varalta, ettei asiat mene juuri sillä tavalla kuin on odottanut ja toivonut. Meillä toteutui ehkäpä kolmas vaihtoehto, eli lapsi meni alle 2-vuotiaana hoitoon, mutta saatiin hänelle perhepäivähoitopaikka, joka on minusta pienelle lapselle sopivampi hoitomuoto kuin "laitos". Päiväkodissa lapsi aloitti vasta hiukan vajaa 5-vuotiaana ja siinä vaiheessa taas päiväkoti on minusta lapselle ihan hyvä hoitomuoto, varsinkin kun saamme pidettyä tällä hetkellä päivät lyhyinä. Mutta kyllä minä silti otan vastaan täysipäiväisen työn jos/kun sellaisen saan, vaikka sitten taas lapsen hoitopäivät olisivat ihannetta pidempiä. Eihän pelkästään yhtä asiaa voi elämässä tuijottaa ja taloudellinen varmuus ja vakaus on myös lapsen etu. Tilanteesi on ilmeisesti poikkeuksellisen onnekas. Asioihin voi toki myös vaikuttaa, mutta osin kysymys on ihan vaan tuurista. Tavallaan aloittajan tilanne onkin varmempi, koska työtulojen varaan ei ole ilmeisesti laskettu mitään ja yhteiskunnan elatus on varmempi tulonlähde kuin mikään työpaikka. Mutta pitäisikö kaikkien sitten tehdä niin? No ei minusta, vaan pitää hyväksyä erilaiset ratkaisut. Joskus olisin paheksunut perheen perustamista tukien varassa, mutta elämä on opettanut ja nykyään paheksun lähinnä paheksuntaa. ;) Ja sitä saa osakseen melkein jokainen äiti, koska useimmat kokevat että juuri heidän ratkaisunsa on oikea ja muunlaiset ratkaisut tuomitaan. Pitkä kotihoito tai varhainen hoidonalotus, lyhyt tai pitkä ikäero sisarusten välillä, lasten saaminen varhain tai myöhään, iso tai pieni perhe, ihan jokaiselle ratkaisulle löytyy arvostelijat ja valitettavasti edes tasa-arvo ei tässä asiassa toteudu, vaan nimenomaan äiti saa haukut niskaansa, isän rooli usein unohdetaan tyystin. Jos jonkun ihanteena on, että lapsi pitäisi hoitaa kotona 3-vuotiaaksi, mutta lapsi aloittaa hoidon 1,5-vuotiaana ja äiti on ollut sen ajan perhevapailla, niin isäähän varhaisesta hoidonaloituksesta pitäisi syyttää, jos jotain nyt välttämättä haluaa syyttää. Mutta näin ei yleensä tehdä, vaan arvostelu kohdistuu äitiin vaikka tämä olisi osansa hoitanut. Arvostelisiko joku isää, joka on ollut kotona "vain" 1,5 vuotta? Tuskin, isää vain ihannoitaisiin. [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa KISSA?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Haikarahoito
19 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Paperitomat siirretään erikoissairaanhoitoon
42 min sitten
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
3.
"Osakkeet kallistuvat reippaasti: taantuman pelko hellittää"
Tänään 17:43
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Oman maidon tuotanto taitaa kuitenkin olla aika raskasta
Tänään 17:21
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
5.
27-v jengipomo pyöritti laajaa kokaiinikauppaa
Tänään 16:58
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Kilttilään voitaisi muuten hankkia lehmä mutta sitten ei osata tehdä maidosta juomakelpoista
Tänään 16:51
vierailija
10 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Ulk oma alais nuoret ampuneet poliiseita vantaalla
Tänään 16:50
vierailija
0 Viestiä
Aihe vapaa
8.
Satakunnassa on paljastunut kaksi kauhunavettaa
Tänään 16:46
vierailija
1 Viestiä
Aihe vapaa
Luetuimmat
1.
RELAATIO 1040 - IB
Started by vierailija
Sunnuntai klo 14:36
Luettu: 8K
Aihe vapaa
2.
Uusi miss Suomi 2024
Started by Johnny Appleseed
Sunnuntai klo 03:18
Luettu: 2K
Aihe vapaa
3.
"Suomi tarvitsee osaajia ulkomailta" - miksei suomalaisista voi kouluttaa niitä osaajia?
Started by Echo
Sunnuntai klo 19:19
Luettu: 1K
Aihe vapaa
4.
Donald Trump. Kuunnelkaa tämä linkki Lissu ja Palstapesu. Taidatte olla ainoat kannattajansa tällä foorumilla?
Started by vierailija
Sunnuntai klo 20:35
Luettu: 815
Aihe vapaa
5.
Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho on joutunut ojentamaan vassariliiton naiskansanedustajaa asiattomasta käytöksestä eduskunnan isossa salissa
Started by vierailija
Tiistai klo 18:05
Luettu: 627
Aihe vapaa
6.
Relaatio 1038
Started by vierailija
Sunnuntai klo 11:42
Luettu: 620
Aihe vapaa
7.
"Tutkija: Tässä on punainen viiva, jonka ylittyessä SDP saattaa katkaista napanuoran Sanna Mariniin"
Started by vierailija
Sunnuntai klo 08:13
Luettu: 517
Aihe vapaa
8.
Maahanmuutolla rajut kustannukset
Started by vierailija
Sunnuntai klo 12:51
Luettu: 510
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
K/B-komposti
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
2.
Onnenarpa ja Janne Antin
Latest: vierailija
1 min sitten
Aihe vapaa
3.
Relaatio 15
Latest: MAG1
2 min sitten
Aihe vapaa
4.
Kilttilään voitaisi muuten hankkia lehmä mutta sitten ei osata tehdä maidosta juomakelpoista
Latest: vierailija
4 min sitten
Aihe vapaa
5.
RELAATIO 1040 - IB
Latest: vierailija
11 min sitten
Aihe vapaa
6.
Haikarahoito
Latest: vierailija
19 min sitten
Aihe vapaa
7.
Paperitomat siirretään erikoissairaanhoitoon
Latest: vierailija
42 min sitten
Aihe vapaa
8.
Purra ottanut jo 14 miljardia velkaa puolessa vuodessa
Latest: vierailija
49 min sitten
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Aihe vapaa
Miten päiväkodissa suhtaudutaan siihen että...
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu