Miten päästä itsesäälistä eroon?

Olen tämänkin päivän vaan itkenyt. Miten saan mitään aikaiseksi, jos vain itken ja olen väsynyt. Miten pystyn hakemaan töitä, jos pidän itseäni onnettomana luuserina? Mistä saisin itsekunnioitukseni takaisin? Minua on yritetty auttaa, mutta kaikki on todennut sen toivottamaksi. Virtaa ei enään tunnu riittävän kuin arkipäivän pakollisiin rutiineihin. Eilen jo melkein aloin innostua elämästä, mutta tänään se taas iski.

 

Jos olet elämäntapavalittaja: lakkaa ajattelemasta sitä. Tylysti vaan ajatukset tyhjiksi joka kerta, kun pääkoppasi yrittääkään vääntää korvien väliin ajatusta, että olet luuseri. Iske itsesääliä nekkuun, lakkaa kuuntelemasta sitä. Heti, kun olet tyrmännyt ikävän ajatuksen, siirrä ajatukset johonkin positiiviseen tekemiseen. Pidä käsillä jatkuvasti jotain, mikä saa olosi hyväksi ja korvaa niillä asioilla ne negatiiviset ajatukset, joiden vankina nyt olet.

Jos olet oikeasti masentunut, hae ulkopuolista apua. Aloita vaikka oman alueesi terveyskeskuksesta.

 

En ole aina ollut tällainen. Olen nyt masentunut, mutta en jaksa mennä kenellekään enää valittamaan. Vaikea kuitenkin on unohtaa olevan paska, kun joka viikko siitä muistutetaan useammalta eri taholta. Tuota ajattelin juuri yrittää, että alkaisisin kokoajan fyysisesti tehdä mielekkäitä asioita, mutta tylsätkin tehtävät on tehtävä ja se aina joku muistuttaa minua siitä, että olun luuseri. Nämä ajatkset vie voimat ja lopulta taas en jaksa tehdä mitään. Olen umpikujassa.

 

Onko sinulla lääkitys? Jos ei, niin kannattaisi harkita. Se voisi tuollaisessa tilanteessa parantaa elämänlaatua.

 

Kenen taholta kuulet olevasi paska? Ja sanovatko todella että olet "paska" vai kuuletko sen vain niin? Jos joku todella sinua painaa alaspäin, niin sellaisista ihmisistä kannattaa irrottautua.

Kannattaa ehdottomasti jaksaa hakea apua masennukseen vaikka ns. väkisin. Jos et muuta jaksa, niin jaksa sen verran.

 

^ Niin joo. Itseänikin on auttanut tuo välien katkaisu kuluttaviin ihmisiin. Että se myös, ap, kannattaa, jos vain mitenkään on mahdollista.

 

Joskus aikoinaan söin mielialalääkkeitä ja ne sai minut hulluksi, joten lääkitystä en ota, jos ei pakko. Tämä masennus kuitenkin ollut vasta toista kuukautta.

Ex mieheni purkaa minuun pahaa oloaan ja saa minut kohta todellakin uskomaan olevani sellainen kuin haukkuu. Sen lisäksi isäni ei enää suostu telemaan edes kylään, koska ole ei jaksa katsoa touhujani. Myös ihmiset, jotka yrittivät auttaa minua, sanoivat minun olevan toivoton tapaus ja lopettivat auttamisen. Nämä suurimpana.

 

Eipä tarvi katkaista välejä näihin ihmisiin, kun he ovat sen jo tehneet.

 

[QUOTE="avuton";29408205]Joskus aikoinaan söin mielialalääkkeitä ja ne sai minut hulluksi, joten lääkitystä en ota, jos ei pakko. Tämä masennus kuitenkin ollut vasta toista kuukautta.

Ex mieheni purkaa minuun pahaa oloaan ja saa minut kohta todellakin uskomaan olevani sellainen kuin haukkuu. Sen lisäksi isäni ei enää suostu telemaan edes kylään, koska ole ei jaksa katsoa touhujani. Myös ihmiset, jotka yrittivät auttaa minua, sanoivat minun olevan toivoton tapaus ja lopettivat auttamisen. Nämä suurimpana.[/QUOTE]

Huomaatko itse, mikä tuossa tekstissäsi mättää? Ex-miehesi sanoo, isäsi ei tule käymään, ihmiset sanoivat... Sinun pitäisi kuunnella omaa ääntäsi eikä sitä mitä muut sanovat. Mitä sinä tahdot olla, miten sinä tahdot ajatella, mitä sinä teet voidaksesi paremmin? Ei sinun vointisi ole muiden vastuulla. Sinun hyvinvointisi on täysin kiinni siitä, mitä sinä teet katkaistaksesi tuon syöksykierteen. Ota vastuu omasta elämästäsi, älä anna sitä muiden arvosteltavaksi, kannettavaksi, tai mollattavaksi. Irtaudu muiden mielipiteistä ja ala elämään ihan itse, lentämään omilla siivilläsi, ja kantamaan itse vastuu omasta olostasi.

 

Helpommin sanottu kuin tehty, mutta yritän. Kun vain taas jaksaisi touhuta, niin varmasti saisi taas ilon aiheita ja onnistumisen tunteita jostain. Uskon kuitenkin, että kun päivät piteneen, väsymyskin lähtee.