Miten pääsen eroon itsesyytöksestä ja omantunnon tuskista, koskee äitiäni

Äitini sai aivoinfarktin joitakin vuosia sitten ja sen seurauksena istuu nyt pyörä vasen puoli halvaantuneena. Eipä juuri mitään pysty tekemään mitään ilman apua. Syytän tapahtuneesta itseäni, minun vikani että äiti on nyt pyörätuolissa. Minulla oli kaikenlaisia juttuja silloin. Kerroin huolista ja murheista äidilleni (todella iso murhe). Jouduin käymään sairaalassa ja sain unilääkkeitä. Sairaalassa ei saa olla puhelimessa äänet, äitini sai kohtauksen ja oli yrittänyt soittaa minulle, en tiennyt että puhelin soi. Soitti isälleni töihin ja ennen kuin isä oli kotona ja ennen kuin ambulanssi oli paikalla oli aikaa mennyt reilusti. Liotus hoito voidaan aloittaa jos ei ole mennyt liikaa aikaa. Syytän itseäni, että minun toilailujeni seurauksena äitini sai aivoinfarktin. Luin ettämyös stressi voi aihettaa. Minun toilailujen takia meni liian pitkään, että pääsi sairaalaa. Monta vuotta olen tästä kärsinyt ja syyttänyt itseäni. Tuntuu niin pahalta.

 

turhaan itseäsi syytät.

 

Minusta äitisi aivoinfarkti ei mitenkään ole liitettävissä sinuun. En millään ilveellä saa päässäni tuota väännettyä sinun syyksi.

 

Uskon, että jos en olisi kertonut murheestani äidilleni hän ei olisi stressannut ja saanut kohtausta. Hänellä on sydämmenvajaa toiminta ja sokeritauti jne..

 

Ei ole sinun vika! Lopeta itses syytteleminen, tuskin äitisikään tuollaista ajattelee! :hug:

 

Tuntuu vaan, että jo olisin tehnyt toisin niin äitini olisi terve.