Miten päästä yli läheisen kuolemasta?

["kaipuu"]

Minulle erittäin tärkeä ja läheinen ihminen nukkui pois jonkin aikaa sitten. Olen yrittänyt käsitellä asiaa, ja jutellut siitä muiden läheisteni kanssa, mutta mieleni yrittää väittää minulle kokoajan, että asia ei ole edes totta. Luulen joskus näkeväni tämän henkilön esim. kaupan parkkipaikalla, kun puhelimeni soi, toivon sen olevan hän jnejne. Yritin saada itselleni ajan jollekkin psykologille, mutta minulta vain kysyttiin, että enkö voisi käsitellä asiaa muun perheeni kanssa. Mielestäni hiukan outoa lääkäriltä?
Jotenkin ajattelen, että eihän tämä voi olla totta, eihän minulle voi käydä näin, ja eihän varsinkaan tälle läheiselleni voi käydä niin ! Tämän on oltava jotakin pahaa unta, josta herään ihan kohta, tai sitten joku on tehnyt minulla aivan järkyttävän ja sairaan pilan. Sitten kun se todellisuus aina välillä iskee kuin salama kirkkaalta taivaalta, putoan jaloiltani ja alan itkemään aivan hysteerisenä, mutta hetken päästä se jo menee ohi, ja kieltäminen alkaa taas alusta. En ole uskaltanut mainita asiasta muille läheisilleni, koska pelkään heidän ajattelevan, että olen aivan totaalisen pimahtanut päästäni. Mitä minun pitäisi tehdä?

 

[Comou]

Tuo on ihan normaalia käyttäytymistä suruaikana. Tunnistin piirteitä, jotka sopivat omankin suruni purkamiseen samanlaisessa tilanteessa. Ihmiset ovat niin yksilöllisiä, että en osaa sanoa miten juuri sinä voit päästä yli kuolemasta. Itse kuitenkin enimmäkseen hain muuta ajateltavaa ja välillä kävin kaikkia mahdollisia läheisestäni muistuttavia asioita läpi kerralla ja itkin hirveästi. Ajan kanssa suru helpottaa, mutta minusta rakkaan ihmisen surusta ei voi koskaan kokonaan päästä yli.

 

[Mainio Manu]

Ihan normaalia on tuo kieltäminen.. kauanko tapahtumasta on?
Lue asiasta täältä:
E-Mielenterveys – Traumaattisen kriisin vaiheet

 

["aapee"]

Kiitos vastauksista. Tosiaan itsekin kuvitellut tulevansa hulluksi, mutta tuosta linkistä oli hieman apua. Tapahtuneesta on nyt hiukan vajaa kuukausi aikaa.