Olen käynyt myös vaikean eron läpi, yli 10 vuotta sitten. Tilanne on myös sillä tavalla hankala, että exäni on hyvin hankala ihminen minua ja siinä samalla lapsia kohtaan. Uutta vihan aihetta siis tulee aika-ajoin lisää. Mm. perättömiä lastensuojeluilmoituksia, turhia oikeudenkäyntejä, pettää lapset jatkuvasti monella eri tapaa. Jos lapsilla menee jokin asia vinoon (esim. koulussa alle 9 arvosanoja, sydänsuruja, kaveriongelmia siis sitä normaalia kasvua), hän hyökkää kimppuuni. Ikävintä näissä hänen hyökkäyksissään on se, että ne maksavat minulle aina selvää rahaa. Elämääni hän ei pysty enää sekoittamaan.
Taistelen edelleen vihan tunteen kanssa, mutta onneksi se on jalostunut pääosin sääliksi miestä kohtaan ja toisaalta vahvaksi tunteeksi siitä, että minä pärjään tekeepä hän mitä tahansa tai jättää tekemättä. Suru siitä miten lapsemme kokevat hänen tempauksensa on välillä kova. Kun lapseni surevat, suren heidän mukanaan ja lohdutan. Yritän myös kertoa heille isän hyvistä puolista (hän on menestynyt, varakas, älykäs ja omalla tavallaan rakastaa lapsia, vaikka käyttäytyykin huonosti) ja siitä, että he itse päättävät miten suhtautuvat isään milloinkin minä tuen heitä siinä miten he haluavat tai eivät halua suhdetta isään pitää yllä. Lapset ovat jo murrosikäisiä, joten he tarvitsevat syvällisiä keskusteluja ja tukea kasvulleen. Minä olen päättänyt antaa heille parhaat mahdolliset eväät vaikean isäsuhteen käsittelyyn. Tunne siitä, että teen oikein, antaa voimaa voittaa myös voittaa vihan tunteet.
NE VINKIT TULEVAT TÄSSÄ
Vihan tunne on voimakas ja se pitää mielestäni elää loppuun. Älä soimaa itseäsi siitä. Mieti kuitenkin mitä kaikkea siihen liittyy: pettymystä, epäonnistumisen tunteita, väsymystä jne. Tunne siis tuskin on pelkkää vihaa. Kun aikaa hieman kuluu, valmistaudu siihen, että viha saattaa muuttua masennukseksi ainakin joksikin aikaa. Negatiiviset tunteet kuitenkin vähenevät sitä mukaan, kun tunteesi siitä, että hallitset omaa elämääsi, kasvaa.
Yritä päästä eteenpäin negatiivisten tunteiden kanssa. Tässä muutamia asioita, jotka ovat auttaneet minua.
- ajattelitpa exästäsi mitä tahansa, anna hänen tavata lastaan säännöllisesti; lapselle on äärimmäisen tärkeää, että hän kokee isän kulkevan hänen rinnallaan
- jos en pysty hallitsemaan tunteitasi, hae keskusteluapua (äärimmäisen luotettava ystävä, äitisi jos teillä on erittäin hyvät välit, perheneuvolan kautta terapeutti)
- huolehdi siitä, että teette tapaamis-, huolto- ja elatussopimukset järkevässä ajassa; ota tarvittaessa avuksesi asianajaja (tarkista asianajajaliitosta että ko asianajaja on erikoistunut lapsiasioihin) ja usko hänen neuvoihinsa; toimi noiden sopimusten mukaan
- päätä, että te olette lapsesi kanssa ihana pieni perhe; katso itseäsi vaikka äidiksi haluavan työstressin uuvuttaman naisen silmin tai sellaisen miehen silmin, joka haluaa isäksi, mutta ei voi saada omia lapsia; nauti ihanasta vauvasta!
- tee teille toimiva arki (tiedän että sikaraskasta); jos et jaksa muuta, tee vain tärkein: ruokailut (myös omasi), pyykkien pesu ja kaappiin jonkinlaiseksi pinoksi, nuku aina kun lapsi nukkuu
- jos mahdollista, pyydä vanhempasi/sisaresi/paras ystäväsi (jos tosi läheinen) apuun; pyydä heitä säännöllisesti hoitamaan lasta (vanhempasi voivat hoitaa vaikka yhden päivän tai illan viikossa tai kahdessa viikossa/ hyvä ystävä/sisar voi tulla teille ja hoitaa/viedä vaunuissa kävelylle yhden tunnin kuussa
- soita kirkolle/paikalliseen mll
on/kaupungille ja kysy onko heillä toimintaa äidille ja vauvalle; kirkolla on todennäköisesti äitilapsikerho ja kaupungilla esim avoin päiväkoti, jonne voi mennä lapsen kanssa juttelemaan muiden äitien kanssa
- kun lapsi on noin vuoden, mene töihin tai opiskelemaan; vaikka osa-aikaisesti; siinäkin tapauksessa työ kannattaa, vaikka taloudellinen hyöty olisi olematon (eläke kertyy, saat muuta ajateltavaa, pidemmällä tähtäimellä työllistyt paremmin mikä on tuo taloudellista etua pienelle perheellesi)
