Miten päästä hankalasta kummilapsesta eroon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "nekku"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Eikö tosta käyny ilmi, että kirjoittaja ei ole lähipiiriä? Mites kuvittelet jonkun suht ulkopuolisen alkkisperheen arjen muuttavan? Muuta johonkin ihanan yhteisölliseen heimomaahan, kuten Iraniin tai Pakistaniin, jos Suomi susta niin paska maa.

Kummilapsen äiti on ap:n ystävä. Ehkä SINÄ et luokittele ystäviäsi lähipiiriin, minä luokittelen.

Mutta jos kokee ystävänsä ja kummilapsensa taakaksi, kannattaa tosiaan katkaista välit ja toivoa että heidän elämässään on välittäviä ihmisiä. Toisten asioita ei tarvitse heidän puolestaan hoitaa, mutta mielestäni kummilapsesi tarvitsisi normaalin perhe-elämän mallia, edes joskus.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Anonyymitär;26544788:
Kummilapsen äiti on ap:n ystävä. Ehkä SINÄ et luokittele ystäviäsi lähipiiriin, minä luokittelen.

Mutta jos kokee ystävänsä ja kummilapsensa taakaksi, kannattaa tosiaan katkaista välit ja toivoa että heidän elämässään on välittäviä ihmisiä. Toisten asioita ei tarvitse heidän puolestaan hoitaa, mutta mielestäni kummilapsesi tarvitsisi normaalin perhe-elämän mallia, edes joskus.

"En itse tällaisesta draamasta ymmärrä mitään ja meidän välimme aika pitkälti katkesivat. Kun ystäväni sai yhteen syssyyn vuoden sisään pari lasta olimme hieman tekemisissä. Toisen lapsen kohdalla hän aneli, että ryhtyisin kummiksi, kun ei ole ketään kirkkoon kuuluvia sukulaisia ja kaikki kaverit kaikonneet. Heikkona hetkenä suostuin tähän." Luetaankohan me samaa aloitusta? Mä käsitän tän niin, että joku alkkisdena kiristänyt puolitutun lapsen kummiksi.

Mutta hei, sähän voisit pyytää ap:n yhteystiedot ja ottaa ton perheen lapsineen siipiesi suojaan.
 
Lapsella on selvästi paha olla kun noin käyttäytyy! Kyllä lastensuojeluun pitää ilmoittaa. Mieti nyt sitä lasta! Sä olet aikuinen ja vastuu on kannettava. Tuo on lapsi, viaton, syytön, kykenemätön valitsemaan vanhempansa. Ja vanhemmat hänestä on huonokäytöksisen kasvattanut joku toinen voisi tehdä parempaa työtä
 
  • Tykkää
Reactions: Tara74
En avauksen perusteella ymmärrä, mitä eroon pääsemistä tässä on. Kyseessä lienee pieni lapsi, joka ei sinulle soittele. Eläkää te perheen kanssa omaa elämää ja älä ole yhteydessä, niin siinähän se.
 
Tämän päivän trendi on, etteivät aikuiset oikein jaksa kuin omia lapsiaan ja aina ei niitäkään. Lapsetkin ovat muuttuneet pieniksi kiinan keisareiksi ja vanhemmat eivät aina itsekään ymmärrä, etteivät ulkopuoliset haltioidu heidän lapsistaan kuten he itse. Tämä ilmenee esim. siten, että lasten annetaan juosta lentokoneessa tai ravintolassa muiden "ilona". Tämä on osaltaan johtanut jopa lapsivihamieliseen maailmaan.
 
En ainakaan itse osaa ajatella tilannetta jossa pitäisi päästä eroon kummilapsesta. Yhden kummilapseni vanhempien kanssa eivät ne kemiat oikein toimi, näemme niin harvoin kuin mahdollista ja se riittää pidän välit hyvänä mutta tietyllä tapaa etäisenä. Lapsi ei tule toimeen meidän lastemme kanssa huonoa käytöstä en vierailulla hyväksy ja teen pelisäännöt selväksi miten meillä ollaan ja tarvittaessa opastan ködestä pitäen, enkä ole lähtenyt siihen että väkisin ollaan kavereita vaikka ovat sukuakin. Aika monta vuotta yritettiin, ja oltiin mukamas ihan kivoissa väleissä mutta sitten tuli totaalinen kyllästyminen. Heillä myös kasvatusmetodit täysin erilaisia, arvostellaan toisten tapaa elää vaikka itse ollaan kaikkea muuta kuin ihanne perhe, tuovat jatkuvasti itseään esiin, kielenkäyttö on todella hirveää, yritetään kilpailla kaikella, vierailut olivat yhteen aikaan tyyliin monta kertaa viikossa ja olivat tuntikausia vaikka miten sanottiin että on ohjelmaa. Olen näyttänyt ettemme tuohon peliin lähde, ei ole kelvannut ja näin on ihan hyvä. Kun ei nähdä usein, ei jaksa ärsyttääkkään.
 
Onhan tuo rankkaa, mutta omien kokemusteni perusteella yrittäisin jaksaa. Teidän perhe nimittäin voi olla se lähes ainoa malli siitä toisenlaisesta perhe-elämästä.

Mun esikoisella oli ekaluokalla samanlainen kaveri, kävi melkein päivittäin. Mä en kuitenkaan lempannut poikia pihalle tms. (halusin pitää valvontani alla), vaan kärsin sitten sisätiloissa. Muistaakseni kolmen viikon kuluttua siitä, kun tämä poika alkoi käydä meillä, hänen käytöksensä meillä muuttui. Oli oppinut talon säännöt ja eli tavallaan sitä tavallista arkea meillä. Hän nautti esimerkiksi siitä, kun saatoimme koko lössi ihan vaan istua sohvalla katsomassa Pikku Kakkosta. Mulla oli usein 1-vuotias kuopus siinä toisessa kainalossa ja kerran tuo pojan kaveri sitten kysyi, saisiko hän tulla toiselle puolelle. Siinä hän sitten nökötti tyytyväisenä ohjelman ajan. Kyseisen pojan koulunkäynti ja käytös koulussa muuttui katastrofaalisesta siedettäväksi. Ongelmia oli siis koulussa edelleen, mutta parempaan suuntaan mentiin koko ajan pikku hiljaa. Tuo poika kävi meillä kahden vuoden ajan, loppu tuli ainoastaan sen takia, että äitinsä löysi taas uuden viinaan menevän kumppanin ja halusi muuttaa tämän perässä eteläisestä Suomesta Keski-Suomeen. Lähtöä edeltävänä iltana tuo poika kävi meillä ja toi mulle itse tekemänsä kortin, jossa luki, ettei hän koskaan unohda meitä. Kyllä siinä pitkään halattiin.

Mä toivon niin kovasti, että kyseisellä pojalla on asiat hyvin, että sieltä uudestakin paikasta löytyisi joku, joka välittäisi.

Olet hyvä lämminsydäminen ihminen :)
Tuolle lapselle saatoit olla se ainoa aikuinen joka loi sen pienen turvallisuudentunteen,se saattoi olla lapselle kultaakin kalliimpi asia :)
 

Yhteistyössä